Muhoksen kirkko

Kuva: Painotalo Varteva

Muhoksen alue kuului Limingan pitäjään ja seurakuntaan ennen Oulun kaupungin ja pitäjän syntyä. Muhos kuului seuraavaksi Oulun vuonna 1606 perustettuun seurakuntaan ja Oulun kappeliseurakuntana Muhos oli 1628 alkaen. Vuonna 1766 se itsenäistyi monien taistelujen jälkeen omaksi kirkkoherrakunnakseen.

Muhoksen nykyinen kirkko on valmistunut viimeistään vuonna 1634. Se on paikkakunnan kolmas kirkko, joka sijaitsee kunnan taajama-alueella Oulujoen rannalla. Perimätiedon mukaan ensimmäinen kirkko oli Kirkkosaaressa ja toinen Kirkkoniemellä nykyistä kirkkoa taaempana. Muhoksen kirkko on Suomen vanhin lähes laajentamattomana säilynyt puukirkko, joka on ympärivuotisessa käytössä. Tyyliltään se on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, niin sanottu tukipilarikirkko, jonka rakentajana pidetään torninrakentaja-Hannua. Kirkon sisustuksen vanhinta kerrosta edustaa saarnatuoli, jonka on rakentanut puuseppä ja kuvanveistäjä Mikael Sigfridsson Balt 1600-luvun loppupuolella. Saarnatuolin katoksella oleva veistoryhmä on todennäköisesti peräisin kolmekymmenvuotisesta sodasta Saksasta. Sen keskellä seisoo Vapahtaja käsissään voitonlippu ja maapallo molemmilla puolillaan valkopukuiset enkelit. Katokseen on ripustettu kyyhkynen, Pyhän Hengen symboli. Isonvihan (vuosina 1714 –1721) aikana venäläiset joukot hävittivät Muhoksen kirkkoa mutta eivät kuitenkaan polttaneet sitä, joten kirkko saatiin käyttökuntoon sodan jälkeisinä rauhan vuosina. Kirkon perusteellinen korjaus tehtiin vuonna 1762 kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla. Samassa yhteydessä rakennettiin niin sanottu pohjalaista tyyliä edustava kellotapuli. Siinä on kaksi kelloa, joista suurempi on valettu Tukholmassa vuonna 1757 ja pienempi Helsingissä vuonna 1885.

Kirkon aarteet

Kirkon suurimpia aarteita ovat Vihannissa syntyneen kirkkomaalari Emanuel Granbergin vuosina 1773-1775 maalaamat kuvat sen puisilla seinillä. Vuoden 1839 remontin yhteydessä osa niistä tuhoutui, mutta jäljellä ovat sakariston seinillä ja lehterin kaiteessa olevat Granbergin maalaukset. Sakaristossa olevat maalaukset käsittävä seuraavat kuvasommitelmat kirkkosalin ovesta tultaessa vasemmalta oikealle: ”Jeesus Emmauksen tiellä”, ”Jeesus Martan ja Marian kodissa”, ”Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi”, maalaus, jonka keskellä on enkelin päitä ja keskellä hepreankielinen nimi ”Jahve”, ”Jeesus Getsemanessa”, ”Pietari kieltää Jeesuksen”, ”Syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat”, ”Tuhlaajapoika sikopaimenena” ja oven päällä Hyvä paimen maalaus. Lehterin kaiteessa olevissa maalauksissa on kuvattuna vasemmalta oikealle profeetat ”Hesekiel”, ”Jeseja”, ”Jeremia”, "Hoosea" ja ”Daniel”.

Kuva: Painotalo Varteva

Alttaritaulu on Emanuel Granbergin vuonna 1778 öljyvärillä kankaalle maalaama ”Mooses ja vaskikäärme”. Kirkon oikealla seinällä on Jakob Wallinin vuonna 1837 maalaama ”Ristiltäotto”. Kattokruunut, messinkilamput ja kyntteliköt ovat enimmäkseen seurakuntalaisten antamia lahjoituksia, vanhimmat noin 1700-luvun puolivälistä. Näiden joukossa on maalaispuusepän tekemä hiippakunnan komein virsitaulu, jonka on lahjoittanut maaherra Abraham Stjernschantz vuoden 1828 tienoilla. Numerotaulun taidokkaat koristeleikkaukset esittävät ristiinnaulitsemista ja tyyliteltyjä ihmishahmoja – keskimmäisenä kruunattu nainen, joka tuo mieleen Neitsyt Marian. Kirkon vanhinta esineistöä edustaa tinasta valmistettu kastevati vuodelta 1707. Sen puusta veistetty jalka on 1800-luvun puolivälistä ja sitä koristaa kahdeksan enkelinpääveistosta.

Muuttuminen ajan saatossa

Kirkossa suoritettiin vuosina 1872-1873 kirkonrakentaja Mikko Karjalahden johdolla niin sanottu uusgoottilaistyylinen korjaus, jolloin sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, goottilaisen kaaren muotoa tavoittelevaksi kattomalliksi. Myös ikkunoita lisättiin ja suurennettiin. Tuolloin myös kirkon torni sai nykyiset muotonsa ja kirkon ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin. Uusin kunnostus kirkossa tehtiin vuosina 1982-1984, jolloin se maalattiin sisältä ja ulkoa 1800-luvulta peräisin olevin värisävyin. Vuonna 1984 kirkko sai 350-vuotisjuhlassaan lahjoituksena muun muassa Muhoksen kunnan vaakunan, kirkkotekstiilejä ja lähetyskynttelikön. Kirkossa olevat 23-äänikertaiset urut ovat Kangasalan Urkutehtaan rakentamat vuodelta 1968. Urut peruskorjattiin ja uudelleen äänitettiin vuonna 2019.

Kirkkopiha ja sankarihautausmaa

Seurakunnan ensimmäinen hautausmaa oli kirkon ympärillä. Kirkkopihassa on vapaussodan ja viime sotien muistomerkit sankarihautoineen. Muhoksen sankarihautausmaa sijaitsee kirkkorakennuksen eteläpuolella. Kirkon pihassa on yhteensä kolme muistomerkkiä: kirkon edessä on ”vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki”, kirkon eteläsivulla oululaisen tehtailija V. Tuomaisen kirkon 300-vuotisjuhlaan lahjoittama ”kirkkotarhaan haudattujen muistokivi” sekä kolmantena vuonna 1949 paljastettu ”sankarivainajien sankaripatsas”, jonka on veistänyt taiteilija Matti Tarvainen. Sankarihautausmaa, johon on haudattu yhteensä 123 sankarivainajaa, kunnostettiin nykyiseen tilaansa vuonna 1960 taiteilija Välkkeen tekemään suunnitelmaan pohjautuen. Vuosina 1998-1999 kirkon piha-alue kunnostettiin, jolloin liikuntaesteisten kulkua kirkkoon helpotettiin. Suunnitelman edelliseen teki arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy. Katoksessa kellotapulin seinustalla on vaivaisukko, jonka on veistänyt Elias Vainio vuonna 1934. Vaivaisukko on korkeudeltaan 127 senttimetriä pitkä. Komea vaivaisukko on restauroitu vuosikymmen sitten.

Tiedustelut: 040 632 4330

Lue lisää Muhoksen kirkon historiasta ja taiteesta.

Faktaa Muhoksen kirkosta
Sijainti	Kirkkotie 3, 91500 Muhos
Koordinaatit	64° 48′ 56″ N, 25° 59′ 16″ E
Seurakunta	Muhoksen seurakunta
Rakentamisvuosi	1634
Materiaali	puu
Istumapaikkoja	500
Tyylisuunta	pitkäkirkko