Utajärven kirkon hengellisyys

Siunaavat kädet

Psalmissa 98 ovat sanat: ”Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.” (Ps. 98:1)

Utajärven kirkon alttaritauluun on taiteilija Olli Miettinen maalannut kuoleman vallan voittaneen, ylösnousseen Jeesuksen sekä hänen hautaansa vartioineet roomalaiset sotilaat. Kirkkoon tulijan katse kiinnittyy erityisesti Jeesuksen käteen, joka on kohotettu ylös. Vapahtajan avoin, ojennettu käsi kertoo Jumalan ihmeellisistä teoista; armosta ja anteeksiantamuksesta. Entä minun käteni? Meidän ihmisten kädet? Mistä ne kertovat?

Kädet kertovat elämästä ja matkasta. Niihin piirtyy koko ihmiselämän historia. Vastasyntyneen lapsen pienet kädet tarttuvat äidin sormien ympärille. Lapsi kaipaa läheisyyttä ja turvaa. Leikki-ikäisen lapsen kädet opettelevat ottamaan ja antamaan, pukemaan ja riisumaan hakeutuen välillä aikuisen käteen. Ekaluokkalaisen touhukkaat kädet opettelevat uusia kirjaimia ja numeroita. Opiskelijan kädet puolestaan harjoittelevat työelämässä tarvittavia taitoja. Työssä olevien kädet auttavat, hoivaavat, palvelevat, rakentavat ja korjaavat. Tänä päivänä monet kädet ovat kuitenkin vailla työtä tai sairauden tähden väsyneet ja uupuneet.

Veteraanisukupolven vuosikymmenten kovettamat kädet ovat raivanneet ja rakentaneet tätä maata, yhteistä kotiamme. Niillä käsillä on oltu myös valmiita puolustamaan maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Niistä käsistä monet ovat jo rauenneet. Elämän matka on päättynyt.

Tänään saamme olla kiitollisia kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, mitä ihmisten käsillä on saatu ja saadaan aikaan. Kiitämme ystävistä, jotka ovat ristineet kätensä ja rukoilleet meidän puolestamme. Tarvitsemme ystävän auttavaa ja rohkaisevaa kättä. Saamme itsekin ojentaa kätemme ystävyyden ja rakkauden merkkinä.

Ihminen on Jumalan luomistyön perusteella asetettu viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Joudumme kuitenkin tunnustamaan, että niin usein ihmisen kädet särkevät ja hajottavat, lyövät ja tuhoavat. Ihmisen kädet ovat monella tapaa synnin tahrimat. Me tarvitsemme paljon armoa ja anteeksiantamusta.

Vapahtajamme kädet olivat synnittömät. Niillä käsillä hän nosti lapset syliinsä ja siunasi heitä. Niillä käsillä hän paransi sairaita ja herätti kuolleita. Ne kädet olivat valmiita armahtamaan ja antamaan anteeksi. Ne kädet kohosivat vihamiesten ja pahantekijöiden yli siunaamaan, eivätkä kiroamaan. Ne myös rohkaisivat uskomaan. Jeesuksen ilmestyessä ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsilleen epäilevä Tuomas sai kuulla: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” (Joh. 20:27)

Ylösnousseen Vapahtajamme kädet ojentuvat meidänkin keskellemme. Elämämme turva on niiden käsien siunauksessa, jota siunausta saamme omistaa lahjana ja armosta syntien anteeksiantamuksessa. Kristukseen uskoen voimme luottaa siihen, että elämämme on Jumalan kädessä. Apostoli Pietari rohkaisee: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1.Piet. 5:6-7)

Heikki Nissinen, Utajärven seurakunnan kirkkoherra