Kiimingin seurakunnan historia

Kirkollinen hallinto alkoi kehittyä Pohjanmaalle Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen. Iin seurakunnallisen toiminnan on arveltu alkaneen 1300-luvun alkupuolella.

Kiiminkiläiset kuuluivat Iin seurakuntaan, joten he joutuivat käymään jumalanpalveluksissa Iissä asti, jossa toimitettiin myös kirkolliset toimitukset.

Vuoden 1630 tienoilla kirkkomatka lyheni hiukan, kun Haukiputaasta tuli Iin emäseurakunnan kappeli.

Vuonna 1691 kiiminkiläiset saivat oman saarnahuoneen, jonka ympärille he saivat oikeuden perustaa hautausmaan vuonna 1702. Nämä sijaitsivat nykyisen Ylikiimingin alueella.

Lopulta kuningas Adolf Fredrikin 6.11.1761 allekirjoittaman päätöksen mukaan kiiminkiläiset (Alakiiminki) saivat luvan oman "kappelikirkon" rakentamiseen. Se valmistui vuonna 1760.

Kirkon valmistumisen jälkeen kiiminkiläiset ryhtyivät vaatimaan omaa pappia, mutta vasta vuonna 1781 tämä toive toteutui.

Alakiimingin kappeliseurakunta oli syntynyt.

Senaatin tekemän päätöksen mukaan Kiimingistä tuli itsenäinen kirkkoherrakunta 25.10.1858. Haukipudas ja Ylikiiminki tulivat Kiimingin kappeleiksi, ja ne velvoitettiin osallistumaan Kiimingin kirkkoherran palkkaukseen ja pappilan ylläpitoon. Kiimingin kirkon rakentamis- ja ylläpitovelvollisuudesta ne sen sijaan vapautettiin.

Haukipudas itsenäistyi Kiimingistä vuonna 1873 ja Ylikiiminki vuonna 1909, minkä jälkeen näissä valittiin omat kirkkoherrat.

Kiimingin seurakunnasta tuli osa Oulun seurakuntayhtymää vuoden 2013 alussa Kiimingin kunnan siirtyessä osaksi Oulun kaupunkia.

Lähde: Hannu Pelkonen, Kiimingin seurakunnan historia