Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Pyhiinvaeltajan passi ja leimat ovat vanha perinne, joita yhä nykypäivänä vaalitaan. Keskiajalla niiden avulla pystyi todistamaan olevansa pyhiinvaeltaja. Nykypäivänä niillä on ennemminkin symbolinen arvo ja niistä jää vaelluksesta mukava muisto itselle.
"Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme." Apt 17:28.
Pyhiinvaellus ja pyhiinvaeltajat kuuluvat vanhaan kristilliseen pyhiinvaellusperinteeseen. Vaeltajilla piti olla mukanaan matkalla pappien allekirjoittama pyhiinvaeltajan passi. Jos pyhiinvaellus tehtiin niin sanottuna katumusmatkana, kerätyt leimat olivat erityisen tärkeitä todistusta varten. Passista oli myös hyötyä majoittumisessa, sillä sen avulla pystyi todistamaan oman henkilöllisyytensä. Pyhiinvaeltajan passin avulla sai kulkea vapaasti keskiaikaisen Euroopan läpi ilman mitään rajoituksia.
Myös nykypäivän pyhiinvaeltajan passi toimii tekemäsi pyhiinvaelluksen dokumenttina. Vaelluksen varrelta keräät leimoja pyhiinvaeltajan passiisi reitin kohteista, joissa olet vieraillut. Passi on helppo kuljettaa ja siitä muotoutuu siten mukava muisto matkastasi. Oulujoen pyhiinvaelluksen kohteissa on oheisen kuvan mukainen postilaatikko leimasimella varustettuna. Kun passissa on seitsemän leimaa, pyhiinvaeltaja voi hakea Oulun tuomiokirkosta pyhiinvaeltajan diplomin kirkon aukioloaikoina kesä–elokuun aikana.
Tulosta pyhiinvaeltajan passi tästä.
Pyhiinvaellusreitin leimasin postilaatikossa. Kuva: Pekka Asikainen.