Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Turkansaaren kirkko
Turkansaaren kirkko on niin sanottu museokirkko Turkansaaren ulkomuseo alueella Madekosken kaupunginosassa Oulussa. Museokirkkona Turkansaaren kirkossa ei järjestetä säännöllisiä jumalanpalveluksia eikä se ole varsinaisesti minkään Oulun seurakunnan kirkko. Kesäisin kirkossa pidetään jumalanpalveluksia ja erityisesti se on suosittu hääkirkko. Kirkkoon mahtuu noin 120 henkeä.
Oulujoki rajajokena
Kuva: Sanna Krook
Ensimmäinen kirjallinen maininta Oulujoesta rajajokena on vuodelta 1327 peräisin olevasta asiakirjasta. 1300-luvun lopulla Upsalan hiippakunnan raja ulottui Oulujokeen saakka, mikä aiheutti Pähkinäsaaren rauhan sopimukseen vetoavissa venäläisissä ja karjalaisissa kauppiaissa ärsytystä. Oulujoki oli karjalaisten kauppiaiden tärkeä kulkureitti Pohjanlahdelle ja karjalaiset pitivät tiukasti kiinni perinnäisestä oikeudestaan käyttää Oulujokea kulkureittinään, mistä seurasi jatkuvasti yhteenottoja paikallisen väestön kanssa. Kemin, Iin ja Limingan talonpoikien valituksessa vuodelta 1490 mainitaan, että hallitus on kieltänyt venäläisiä laskeutumasta Oulunjoella Turkansaaren alapuolelle. Tämän kiellon seurauksena Turkankylästä ja Turkansaaresta kehittyi varsinainen markkinapaikka, jonka myötä Turkansaaresta tuli epävirallinen rajapiste Venäjän ja Ruotsin välille. Sana turkka, turku, merkitsee kauppapaikkaa.
Kaupankäynnin ja lohenpyynnin keskus
Sen lisäksi että Oulujoki oli tärkeä kulku- ja kauppareitti, se oli myös merkittävä lohijoki. Yksi tärkeimmistä lohenpyyntimenetelmistä oli patopyynti. Vanhimmat kirjalliset maininnat Oulujoen lohenkalastuksesta ovat 1500-luvun puolivälistä ja käsittelevät Turkan lohipatoa. Turkan lohipato sijaitsi noin 560 metriä Turkansaaren yläpuolella. Patoon oli vuonna 1560 merkitty osakkaiksi 80 talonpoikaa, eli silloisen Oulunsuun ja Oulunsalon kylien talomäärä.
Turkansaaren kirkko rakennettiin Turkansaareen rukoushuoneeksi, vuonna 1694. Asiakirjatietojen mukaan Turkansaaressa oli rukoushuone, bönehus, jo vuonna 1688, mutta rakennuksen oven päällä olevaan seinähirteen on kaiverrettu päivämäärä 21.6.1694. Ei ole tiedossa rakennettiinko rukoushuone valtiovallan käskystä vai paikallisen väestön omasta aloitteesta. Rukoushuoneessa pidettiin jumalanpalveluksia lohenkalastusaikaan kalastajille ja lähiseudun asukkaille Oulun pappien toimesta. Isovihan aikana (vuosina 1713-1721) venäläiset polttivat jokivarren tiloja ja myös Turkansaaren rukoushuone yritettiin perimätiedon mukaan polttaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Turkansaari menetti vähitellen merkityksensä kauppa- ja kalastuspaikkana 1700-luvun lopulla, kaupan siirtyessä kasvavaan Ouluun. Rukoushuone oli päässyt 1800-luvulle tultaessa rapistumaan ja se myytiin huutokaupalla lohenkalastajille vuonna 1814. Rukoushuone siirrettiin Oulujoen suistoon Raatinsaareen lohipadon patopuiden säilytyspaikaksi. Myyntihinta oli 29 riikintaaleria 2 killinkiä.
Rukoushuoneesta kirkoksi
Kuva: Sanna Krook
Turkansaaren kirkon uudelleen löytyminen tapahtui kotiseutututkimuksen myötä. Turkansaaren viereisen Määtän tilan isäntä, paikallishistoriasta kiinnostunut tohtori Östen Elfving sai vanhan 1700-luvun kartan ja paikallisten tarinoiden kautta kuulla entisestä rukoushuoneesta. Hän löysi huonokuntoisen, varastona ja hevostallina käytetyn rukoushuoneen Oulun Raatinsaaresta vuonna 1921. Rakennus tutkittiin myös Museoviraston tutkijoiden toimesta ja todettiin Turkansaaren alkuperäiseksi rukoushuoneeksi. Varsinaista rakennusta tutkittiin tarkasti, mutta merkityksellisin oli kirkon arveltu vanha paikka, josta arkeologisin tutkimuksin löydettiin kivijalka, jonka mittasuhteet täsmäsivät Raatissa olevaan rakennukseen. Rakennus purettiin ja hirret siirrettiin Turkansaareen jäitä pitkin kevättalvella 1922, jossa rukoushuone pystytettiin entisen kivijalkansa päälle vuonna 1923. Kirkko vihittiin käyttöön 9.8.1925, jolloin myös Turkansaaren ulkomuseon museotoiminta alkoi.
Uudelleenpystytyksen yhteydessä kirkkoon rakennettiin paanukatto, ja rakennus maalattiin sekä sisältä että ulkoa. Kirkon alkuperäisestä sisustuksesta ei ole tietoa. 1920-luvulla kirkon sisustusta suunniteltaessa kansatieteilijä Samuli Paulaharju hankki samaa aikakautta edustavasta Enontekiön Markkinan kirkosta kauniin eteisen oven, toisen kuoripylvään ja virsitaulun jalan. Saarnastuolin ja alttarin mallia otettiin niin ikään samaa aikakautta olevasta Sodankylän vanhasta kirkosta. Kirkon värimaailma on peräpohjalaisen naisen kansallispuvusta. Alttarilla oleva korkokuva eli krusifiksi on jäljennös Enontekiön kirkon krusifiksista, joka on peräisin vuodelta 1803. Korkokuvan toimitti kirkkoon vuonna 1993 Enontekiön eläkkeellä oleva kirkkoherra Eljas Kytömäki. Kirkon peräseinällä on kaksi taulua, joihin on jäljennetty kirkon seinistä löydetyt vanhat kirkonrakentajien puumerkit ja saarnamatkoillaan saareen osuneiden puhujien ja pappien nimikirjoituksia. Kaiverrukset on tehty hyvin samalla käsialalla ja useat ovat lähiseutujen pappeja.
Kirkko muistuttaa ulkoarkkitehtuuriltaan paljon Sodankylän ”lapinkirkkoa”, vaikka Turkansaaresta puuttuu niin sanottu tukipilari, puukirkkojen pohjalainen ominaispiirre, jolla seinän mittaa saatiin kätevästi jatkettua. Pohjaratkaisultaan kirkko on pitkäkirkko eli kirkkosali on suorakaiteen muotoinen. Rakennustaiteellisesti kirkko on sekä interiööriltään, että ulkoarkkitehtuuriltaan lähempänä kalastajakappelien muotokieltä kuin perinteistä pohjalaista pitkäkirkkoa.
Turkansaaren kirkko sijaitsee Turkansaaren ulkomuseoalueella. Kirkko on avoinna kesäaikaan museoalueen aukioloaikojen mukaan sekä tilauksesta. Pääsy museoalueelle on estetty aukioloaikojen ulkopuolella. Alueella on tallentava kameravalvonta sekä vartiointipalvelu.
Huomioithan, että kirkkoon pääsee tutustumaan vain museoalueen aukioloaikojen mukaan. Katso kesän 2022 aukioloajat museon sivulta.
Kuvaaja: Elias Mäenpää
Turkansaaren ulkomuseo
Idyllisessä Turkansaaressa pääset aikamatkalle. Oulun kaupungin läheisyydestä löydät historiallisen maalaismaiseman ja luonnonkauniin ympäristön. Saaressa astut sisään menneisyyteen. Turkansaari kertoo tarinoita pohjoisesta perinteisestä maaseudun arjen ja juhlan elämästä. Turkansaaren ulkomuseo sijaitsee kolmella saarella Oulun keskustasta Oulujokea pitkin yläjuoksulle päin. Museo on Suomen toiseksi vanhin ulkomuseo, jonka perustamisvuotena pidetään vuotta 1925. Tuolloin saaren vuodelta 1694 oleva puukirkko vihittiin uudelleen käyttöön. Museosaarille on siirretty ja pelastettu muualta rakennuksia, kuten vanha pappila Yli-Torniosta, Sorvon savupirtti Sanginjoelta ja Yli-Juuruksen talo Maikkulasta.
Lue lisää:
Turkansaaren ulkomuseo
Turkansaari open air museum
Tiedustelut:
puh. 044 703 7191, turkansaari@ouka.fi
| Sijainti | Turkansaarentie 165, 90310 Oulu |
| Rakentamisvuosi | 1694 |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | noin 120 |
Lisätietoja ja lähteet:
Ylimaula, Anna-Maija 1994. Turkansaaren kirkko, Oulujoen kirkko ja Myllyojan seurakuntatalo: Rakennustaiteen kolme arvokasta kohdetta Oulujoen seurakunnassa. – Kirkollista elämää Oulun seudulla. Turkansaaren kirkko 300 vuotta. Pohjois-Pohjanmaan museon julkaisuja 12. Oulu. 10–16.
Syrjänen, Anneli 1996. Turkansaaren historialliset vaiheet. – Turkansaaren ulkomuseon opaskirja. Oulu. 5-6.
Syrjänen, Anneli 1996. Kalastus Oulujoella. – Turkansaaren ulkomuseon opaskirja. Oulu. 7-8.
Due, Andrea ja Laboa, Juan Maria 1998: Kristinusko 2000 vuotta. Kirjapaja OY, Helsinki.
Virkkunen, A. H., Halila, Aimo ja Hautala, Kustaa 1953-1982: Oulun kaupungin historia 1-5. Oulun kaupunki, Oulu.