Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Tulkaa minun luokseni, kaikki ne työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. (Matt. 11:28)
Nämä sanat on kirjoitettu Tuiran kirkon lasisiin pääoviin kutsuksi tulla sisälle kirkkoon, seurakuntayhteyteen.
Kirkko on rakennettu alun perin rukoushuoneeksi palvelemaan Tuiran ja Alalaanilan alueelle syntyneen asutuksen tarpeita. Se valmistui arkkitehti Harald Andersinin suunnittelemana vuonna 1916.
Kun Oulussa toteutettiin vuonna 1966 seurakuntajako, siitä tuli vasta perustetun Tuiran seurakunnan kirkko.
Vuonna 1967 valmistui arkkitehti Mikko Huhtelan suunnittelema laajennus, jossa alkuperäisen rukoushuoneen tiloihin lisättiin seurakuntasali, rippikoulusali ja virastotilat.
Nykyisen muotonsa Tuiran kirkko sai vuonna 1992 arkkitehtien Lasse ja Ulla Vahteran suunnittelemana.
Kirkkosalia palautettiin alkuperäiseen asuunsa, samalla kun siinä toteutettiin vanhan kirkkoarkkitehtuurin mukaisia ratkaisuja: jumalanpalvelus johdetaan kuorissa keskusalttarilta ja kahdesta lukupulpetista.
Tuiran kirkon alttarin yläpuolelle on kiinnitetty suurikokoinen krusifiksi, joka kuvaa Golgatan tapahtumia hetkellä, jolloin Jeesus antoi henkensä. Pronssista valettu Kristus-hahmo riippuu maalaamattomassa yksinkertaisessa puuristissä katse alaspäin luotuna ja pää hieman vasenta olkapäätä kohti kallistuneena. Kuvanveistäjä Martti Tarvaisen valmistama veistos asetettiin paikalleen 1967.
Maamme kirkkotaiteessa yksinäinen ristiinnaulittu on yleinen aihe, joka oli alttaritauluissa suosittu erityisesti 1800-luvun alkupuolella. Kristillisessä ikonografiassa se kuuluu omaan kuvatyyppiinsä, joka alkoi muotoutua renessanssin ajalla. Sille on luonteenomaista yhtäaikaisen jumaluuden ja ihmisyyden tutkiminen, jossa keskeisenä ongelmana on samalla hetkellä tapahtuvan kuoleman voittamisen ja kärsimyksen kuvaaminen.
Tuiran kirkon krusifiksi valmistui samana vuonna arkkitehti Mikko Huhtelan suunnitteleman kirkon laajennuksen kanssa. Se tilattiin alun perin kuvanveistäjä Oskari Jauhiaiselta. Hän ei kuitenkaan voinut toteuttaa teosta suunnitellussa aikataulussa, joten seurakuntalaiset kääntyivät Tarvaisen puoleen. Veistos muodostaa yhdessä kuorin ikkunoihin sijoitettujen lasimaalausten kanssa Raamatun pelastushistoriasta kertovan kokonaisuuden. Kuvataiteilija Paavo Leinosen teokset Kristuksen syntymä ja Ylösnousemus valmistuivat 1952.
Ennen krusifiksin valmistumista sen paikalla sijaitsi keväästä 1963 lähtien Paavo Leinosen pastellipiirros Ristiinnaulittu, joka on luonnos vuonna 1947 valmistunutta Kestilän kirkon alttaritaulua varten. Tämä väliaikainen alttaritaulu sijaitsee nykyisin Pateniemen kirkon seurakuntasalissa.
Tuiran kirkkoon hankittiin nykyisin käytössä olevat kirkkotekstiilit kirkon kunnostustöiden yhteydessä, jotka toteutettiin vuonna 1992. Villasta kudotut paramentit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Hyvönen. Niitä on neljä liturgisen värin sarjaa, valkoinen, vihreä, violetti ja punainen, joihin kuuluvat messukasukka, alttarivaate, kirjaliina, kalkkiliina ja bursa. Lisäksi Hyvönen on suunnitellut kaksi alttaripöydän liinaa, harmaan, jota käytetään värikkäiden tekstiilien kanssa sekä mustan, jota käytetään pitkänä perjantaina.
Tekstiilit ovat valmistaneet kutoja Marita Mattson ja ompelija Kaisa Ojala Suomen Käsityön Ystävissä Helsingissä vuosina 1992–1994.
Kirkkotekstiilien suunnittelua varten seurakuntaneuvosto asetti työryhmän, johon kuuluivat Helena Hyvönen, kunnostustyötä johtaneet arkkitehdit Lasse ja Ulla Vahtera, kirkkoherra Hannu Ojalehto ja silloiseen seurakuntaneuvostoon kuuluneet Tuula Pontela, Raili Vihertie ja Jari Heikkilä. Hankkeen lähtökohtana oli toteuttaa kunkin paramentin ilmentämä sanoma, joka liittyy kirkkovuoden kulkuun, perinteisin kristillisin symbolein. Tekstiilien tuli myös sopia yhteen kirkon arkkitehtuurin ja tunnelman kanssa.
Liturgisena värinä valkoinen symboloi iloa, kiitollisuutta ja puhtautta. Valkoisten tekstiilien hallitsevana koristeaiheena on risti ja sen takaa loistava pääsiäisaurinko, aihe, joka on maalattu kirkon kuorin holviin. Punainen, tulen ja veren väri, symboloi Pyhää Henkeä, uskoa ja Kristuksesta todistamista. Sarjan koristeaiheet Pyhän Hengen kyyhkynen, vihkiristi ja tuliset kielet, ilmentävät samaa sanomaa. Violetti on katumuksen, parannuksen ja odotuksen vertauskuva.
Sarjan tekstiileissä toistuu kärsimystä kuvaava pelkistetty orjantappura-aihe. Samantyyppinen piikkiköynnöskuvio on maalattu kirkkosalin holvikaariin. Vihreä väri kuvastaa elämää, kasvua ja arkista kilvoitusta. Sarjan tekstiileissä toistuu leipäaihe, joka symboloi Jeesuksen ruokkimisihmettä ja Jeesusta elämän leipänä. Myös vihreästä sarjasta löytyy yhtymäkohta kirkkotilaan: alttarivaatteessa on sama teksti kuin kirkon ulko-ovessa: Tulkaa minun luokseni.
Tuiran kirkon votiivilaiva on kuuluisan oululaisen fregatti Toivon pienoismalli. Sen on rakentanut alkuperäisen purjelaivan piirustusten mukaan Einari Soronen. Votiivilaivan valmistusvaiheessa olivat asiantuntijoina merikapteenit Mikko Jalonen, Veikko Komula ja Veikko Lauriala. Pienoismallin lahjoitti kirkkoon Oulun Laivanpäällystöyhdistyksen naistoimikunta 1990-luvun loppupuolella.
Laiva on vanha kristillinen symboli, joka kuvastaa kirkkoa ja kristillistä seurakuntaa, mutta myös tavallisen kristityn vaellusta kohti ikuisuutta. Alkuperäinen Toivo-laiva oli suurin Oulussa rakennettu purjelaiva. Sen valmistutti kauppaneuvos Johan Wilhelm Gerdsson Snellman ja se laskettiin vesille syksyllä 1871. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana Toivo seilasi kaukaisia valtameriä muun muassa Philadelphiaan saakka. Alus myytiin norjalaiselle laivanvarustajalle 1888 ja poistettiin vakuutusyhtiö Lloydin rekisteristä 1895, minkä jälkeen sen vaiheista ei ole tietoa.
Teksti: Kirsi Schali
Lähde: Hautala, Kustaa 1976. Oulun kaupungin historia IV 1856-1918. Oulu.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä