Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Normaalisti ruumiin hajoaminen alkaa välittömästä kuoleman jälkeen. Maahan haudatun ruumiin pehmytkudokset hajoavat muutamissa vuosissa, mutta hajoamisprosessin päättävä luukudoksen kemiallinen hajoaminen voi viedä vuosituhansia. Hajoamisnopeus on riippuvainen ympäröivistä olosuhteista, joiden muutokset voivat pysäyttää prosessin. Myös vainajan sisäisillä tekijöillä, kuten kuolemaa edeltäneellä terveydentilalla tai ruumiinkoolla on merkitystä. Infektiot kiihdyttävät hajoamista, mutta hoikat yksilöt kuivuvat nopeammin ja muumioituminen on tavallisempaa lasten kohdalla.
Kirkkohaudoissa toisinaan tapahtunut muumioituminen lienee johtunut kirkon alapohjien tuulettuvista ja viileistä olosuhteista. Lisäksi rakennus suojasi raadonsyöjiltä. Entsyymitoiminta vaatii kosteutta, mistä syystä kudosten kuivuminen johtaa muumioitumiseen. Kirkkojen alapohjien harvojen perustuksien aikaansaama tuuletus on edistänyt kosteuden poistumista haudoista.
Lämpötilakin vaikuttaa hajoamiseen ja lähinnä talvella kuolleiden pehmytkudokset säilyivät, mistä kertovat myös muumioituneena säilyneiden vainajien arkkujen hyönteisjäänteiden lajit. Bakteeritoiminta hidastuu merkittävästi noin 10 celsiusasteessa ja lakkaa noin neljässä. Talvisin Haukiputaalla lämpötila ei tavallisesti kovin paljon tai pitkäaikaisesti ylitä jäätymispistettä, eikä ainakaan kymmentä lämpöastetta. Lisäksi yläluokan keskuudessa kuoleman ja hautaamisen välinen aika venyi joskus ruumiinvalvojaisten ansioista kuukausien mittaiseksi, mikä saattoi olla merkittävää pehmytkudosten kuivumisen kannalta. Ruumis pyrittiin säilyttämään olosuhteissa, joissa mätäneminen oli vähäistä.
Aikalaiset olivat todennäköisesti tietoisia kirkkohautojen olosuhteiden muumioivista vaikutuksista; saattoivathan he omaisensa viimeiseen lepoon aina lattian aluksiin saakka. Tuollaiset käynnit mahdollistivat kurkkaamisen rikkinäisiin arkkuihin. Samoin raivatessa tilaa uusia hautauksia varten, oli varmasti mahdollista tehdä havainto muumioista. Toinen kysymys on, oliko muumioituminen kirkkohautauksen toivottu lopputulos ja nähtiinkö tämä tapahtuma kansan mielessä osoituksena Jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta. Ainakin säilymisen edistämisestä on merkkejä, sillä sekä hautavaatteiden, että arkun koristuksen materiaalit on usein valittu niin, että ne ehkäisevät bakteeritoimintaa. Toki syynä niiden käyttöön ovat voineet olla toiveet vainajan säilymisestä vain ruumiinvalvojaisten, ei iäisyyden ajan.
Lämpötilan vaihtelu Haukiputaan kirkon lattian alla keväästä 2014 kevääseen 2015.
Muumioituneet jalat.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä