Moderni kappeli

Kirkkosali.

Rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Seppo Kähkönen ja Markku Kuhalampi. He ovat luoneet kappelista sisäisen maailman kaariaiheilla ja muureilla sekä maavallilla, joka on maisemoitu jäkäläistutuksin. Itse rakennuksessa on päämateriaalina käytetty ajatonta kuparia ja teräsbetonia. Kappelirakennusta hallitsee kirkkosali. Siinä on tilaa noin 200 henkilölle. Sen lisäksi rakennuksessa on pienehköt huonetilat, jotka on tarkoitettu palvelemaan lähinnä erilaisten ryhmien kokoontumistarpeita.

Kirkkosali on sijoitettu kupolin alle. Kupolia kiertävät ikkunat. Ne eivät näy sisälle, jolloin valo heijastuu kirkkosaliin taittuvina säteinä. Salissa voi tuntea istuvansa kuin avoimen taivaan alla. Pyhän Luukkaan kappeli valmistui vuonna 1988.

Valkoiset ja vihreät kirkkotekstiilit

Lapsi askartelee /leikkii.

Pyhän Luukkaan kappelissa on kaksi kirkkotekstiilisarjaa, valkoinen ja vihreä. Valkoinen sarja valmistui samana vuonna kuin kappelikin 1988. Sen on suunnitellut tekstiilitaiteilija Marjatta Hyyrynen, nykyinen Lähteenmäki, ja kutonut kotiteollisuusopettaja Sisko Kiljunen.

Kirkkotekstiileissä valkoinen väri kuvastaa puhtautta, pyhyyttä, iloa ja kiitosta ja sitä käytetään suurina juhlapyhinä kuten jouluna ja pääsiäisenä.

Kappelin valkoiset tekstiilit on kudottu villasta ja kirjailtu kultametallilangalla, jonka väri symboloi Jumalan kirkkautta, valtasuuruutta ja valoa.

Valkoisten tekstiilien kuva-aiheena toistuu tasavartinen kreikkalainen risti, sekä pienenä että isona kuviona. Kristillisenä symbolina kuvio tarkoittaa Jeesuksen neljää tekoa: helvetin vallan murskaamista, armon lahjoittamista, syntien anteeksiantoa ja taivaan avaamista syntisille.

Suuren ristin keskukseen on kirjailtu tasasivuiseksi kolmioksi hahmottuva liekki, Pyhän Hengen ja uskon symboli, joka viittaa Jumalan haluun sytyttää ihmisissä tuli eli elävä usko. Kirkkotekstiilejä suunnitellessaan tekstiilitaiteilija Hyyrynen halusi kuvata aiheella myös opiskeluun liittyvää hengen tulta, joka toivon mukaan syttyy nuorissa ihmisissä, sillä Pyhän Luukkaan kappeli rakennettiin paitsi lähiö- myös ennen kaikkea opiskelijakirkoksi Oulun yliopiston läheisyyteen.

Valkoisista kirkkotekstiileistä löytyy myös toinen viesti, jonka taiteilija halusi osoittaa nimenomaan nuorille. Sarjan alttarivaatteeseen ja kirjaliinaan on kirjailtu kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, alfa ja omega, ja niiden väliin meillä harvoin käytetty kirjain, my. Se on kreikkalaisista aakkosista keskimmäinen ja merkitsee Tänään. Kokonaisuudessaan kirjainyhdistelmä on Kristus-symboli, joka viittaa Heprealaiskirjeen sanoihin Jeesus Kristus on sama, eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8).

Vihreät kirkkotekstiilit on hankittu 2003. Ne on suunnitellut ja valmistanut oppilastyönä Teija Mertaniemi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Vihreä symboloi liturgisena värinä kasvua, toivoa ja arkista kilvoitusta. Samaa vertauskuvallisuutta on myös sarjan nimessä Christus in nobis – Kristus meissä. Tekstiilit on kudottu pellavasta vihreän eri sävyillä ja kirjottu kultametallilangalla.

Vihreän sarjan nimen mukaisesti sen kuva-aiheina on käytetty useita Kristus-symboleja, erityisesti ristejä, kunkin tekstiilin käyttötarkoituksen mukaisesti. Esimerkiksi messukasukan etupuolelle on kirjailtu kala, Kristuksen ja uskon vertauskuva ja kasukan taakse vihkiristi kankaaseen kudotun latinalaisen ristin keskukseen. Vihkiristi viittaa siihen, että sanoma Kristuksesta kuuluu koko maailmalle, latinalainen risti on puolestaan voiton ja pelastuksen symboli. Alttarivaatteeseen on kirjailtu latinaksi koko luterilaisuuden perusajatus: SOLA FIDE SOLA GRATIA SOLUM PROPTER CHRISTUM eli yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Teksti: Kirsi Schali


Tutustu Ilmari Oikaraisen opinnäytetyöhön "Säestyssoitinten vuosisata" sisältyvään kuvaukseen uruista.