Hyppää sisältöön

Retkeily ja vaellus

Vaeltaja mättään päällä, kuvassa kengät ja jalat.

Kuva: pixabay.com

Retkeily

Retkeily tai vaellus on luonnossa tapahtuvaa vapaa-ajan ulkoiluharrastusta, luonnosta ajan kanssa nauttimista. Erotuksena pelkästä luonnossa kävelemisestä retkeilyyn liittyy yleensä maastossa tapahtuvaa ruokailua ja luonnossa yöpymistä: teltta, laavu tai autiotupa. Yksinkertaisimmillaan retki voi olla vain lähialueen metsässä tehty kävelymatka ja vaativimmillaan vaikkapa Mount Everestin tai Etelänavan valloitus. Retkiä tehdään myös polkupyörällä, autolla ja veneellä. Asuntovaunulla ja matkailuautolla tapahtuva retkeily on nykyään paljolti syrjäyttänyt vielä 1960-luvulla paljon harrastetun perinteisen leirintäalueretkeilyn.

 

Retket

Päiväretkeksi kutsutaan yleensä lyhyttä retkeä, jossa ei ole tarvetta varsinaiseen maastossa yöpymiseen. Päiväretki voi olla esimerkiksi perheen lasten kanssa tehty makkaranpaistomatka tai kesken vaelluksen tehty tunturinhuiputus, jolloin painavimmat varusteet jätetään, tilapäisesti säilytykseen, läheiseen yöpymispaikkaan. Hiihtoretkeily, tai retkihiihto, on retkeilyä, jossa edetään suksin ja pyöräretkeilyssä/retkipyöräilyssä polkupyörällä. Vastaavalla tavalla voidaan kulkuvälineen mukaan käyttää esimerkiksi nimityksiä soutuveneretkeily, kanoottiretkeily (retkimelonta), retkiluistelu tai moottoripyöräretkeily. Kaupunkiretkeilystä voidaan sanoa ja keskustella kun liikutaan urbaaneissa kaupunkiolosuhteissa esimerkiksi puistoissa tai kaupunkien lähiöiden metsissä.

 

Eräretki

Eräretkeily tulee sanana vanhasta suomalaisesta eräkulttuurista ja liittyy alun perin metsästys- ja kalastuskulttuuriin. Erä oli metsästäjän ansakierros, jonka hän kävi säännöllisin välein tarkastamassa saalista pyydyksistä keräten. Nykyään eräretkeily mielletään harrastukseksi, jossa kuljetaan pääosin omin voimin asumattomalla alueella kuljettaen mukana kaikki tarvittavat varusteet ja yövytään yleensä maastossa: teltta, laavu tai autiotupa. Kun retkeen ei liity varsinaista eränkäyntiä (metsästys ja kalastus), käytetään eräretkestä nykyään myös nimeä vaellus. Eräretkeilyyn sisältyy laaja-alaista tietämystä luonnosta ja selviytymisestä, erilaisissa luonnonoloissa, mukana olevilla ja kannettavilla varusteilla ja välineillä. Ravinnon ottaminen luonnosta on perinteisesti osa retkeilyä, mutta on jäänyt viime vuosikymmeninä vähäisempään rooliin.

 

Vaellukset

Vaellus on yleensä pidempikestoinen retki, jossa yövytään maastossa, mahdollisesti autiotuvissa, useita kertoja yhden pidemmän matkan aikana. Tyypillinen vaellus kestää viidestä kahdeksaan vuorokautta. Vaelluksen pidemmän keston takia se edellyttää yleensä varusteilta ja harrastajalta hieman enemmän kuin tavallinen retkeily: varusteiden kestävyys ja liikkujan fyysinen ja henkinen kunto. Vaelluksella on mukana yleensä rinkka, johon pitää mahtua kaikki vaelluksella tarvittavat varusteet ja tarvikkeet. Yleensä välttämättömiä tarvikkeita ovat ainakin ruoka (esimerkiksi kuivaruoka), ruoanlaittovälineet, kartta, kompassi, vaatteet, teltta tai muu yöpymisväline, makuupussi sekä ensiapuvälineet (esimerkiksi laastarit, käsidesi, ensiside ja kiristysside). Nykyään on saatavilla todella monipuolisesti erityisesti vaeltajille tarkoitettuja varusteita, kuten vaellustelttoja, vaelluskenkiä, vaellussaappaita, vaelluspukuja, vaelluspäähineitä ja vaellussauvoja.

  • Kalastusvaelluksesta voidaan puhua, jos kalastaminen on oleellinen osa vaellusta. 
  • Hiihtovaellus on talvisin suksilla tapahtuvaa vaellusta. Rinkan sijasta, tai yhdessä repun tai rinkan kanssa, voidaan varusteita kuljettaa ahkiossa. 
  • Vuoristovaellus on vuoristossa tapahtuvaa vaellusta. Rajat vaelluksen, vuoristovaelluksen ja vuorikiipeilyn välillä eivät ole tarkkoja. 
  • Pyhiinvaelluksessa kulkemisella on uskonnollinen päämäärä!
  • Suomessa vaellusta harrastetaan erityisesti Lapin kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla.

 

Vaelluksen suunnittelussa huomioitavat asiat

  • Harjoittelu ja fyysiset vaatimukset: ajoissa aloitettu liikunta tai liikunnan lisääminen.
  • Henkinen valmistautuminen: aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukeminen ja erilaisten vastaantulevien tilanteiden miettiminen ja ratkaisumallien löytäminen.
  • Paras vuodenaika vaellukselle: kevät, kesä, syksy vai talvi?
  • Paljonko on rahaa käytettävissä: matka ja vaellus?
  • Matka varsinaiselle reitille: julkiset kulkuneuvot ja aikataulut.
  • Yöpymiset: ulkona, autiotuvat ja majoituspalvelut.
  • Mukana kuljetettava juomavesi ja ruoka.
  • Hyvin ennakoitu ja suunniteltu on puoliksi tehty.


Lisätietoja, kirjallisuutta ja lähteet:

Selviydy luonnon ehdoilla: retkeilijän turvallisuusopas 2000: Källman, Stefan ja Sepp, Harry (suomentaneet Riikka Toivanen ja Sari Toropainen). Karisto, Hämeenlinna. 
Suomen retkeilyopas: retkeilyreittejä ja -alueita, luontopolkuja, erämaa-alueita, kansallispuistoja, luonnonpuistoja, päivätupia, autiotupia, varaustupia, ympäristöä säästävä retkeily 2007: Nurmi, Juhani ja Laaksonen, Jouni (toim.). Edita ja Metsähallitus, Helsinki-Vantaa. 

Retkeilyn ABC

Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella SY 30/2012 (helda.helsinki.fi)

www.wikipedia.fi
 

(Sivu päivitetty 8.2.2021)