Historia

Oulujoen kirkon suunnittelu liittyy Suomen kansallisiin itsenäisyyspyrkimyksiin 1900-luvun alussa. Kirkon suunnittelija Viktor J. Sucksdorff edusti kansallisromanttista tyylisuuntaa, jossa Karjalasta saaduilla vaikutteilla oli sijansa. Oulujoen kirkko on Pohjois-Suomen ainoa säilynyt puujugend-kirkko.

Kirkon rakentaminen alkoi 1907 ja työ oli valmis seuraavana vuonna, jolloin uusi kirkko vihittiin Pyhän Hengen kirkoksi.

Katto ja erityisesti kellotorni pyrkivät korkealle. Tornin toiseen kelloon on kirjoitettu lause, jossa pyydetään siunausta Suomen kansalle.

Alkuperäisessä asussaan

 
Kirkon alkuperäistä sisustusta on monien korjausten yhteydessä muutettu. Vuonna 1984 tehdyn arkkitehti Anna-Maija Ylimaulan suunnitteleman entisöintityön tarkoituksena oli palauttaa kirkko mahdollisimman lähelle sen alkuperäistä olemusta.

Kangasalan urkutehtaan vuonna 1971 valmistamat urut ovat 25-äänikertaiset. Entisöinnin yhteydessä hankittiin alttarin yläpuolelle 6-äänikertaiset kuoriurut. Kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Raija Rastas.

 

Jugend-tyylinen alttarirakennelma

Oulujoen puujugend-kirkon kuorin kruunaa alttarirakennelma, jonka sivuja rajaavat kuusimetriset loivasti alaspäin kaareutuvat pylväät. Niiden edessä alhaalla on suorakulmainen alttaripöytä ja sen yläpuolella kuorin lehterille rakennettu saarnatuoli. Alttaripöydän keskiosan kohdalla pylväiden välissä on pyörökaarisyvennys, joka luo ikään kuin kehykset alttarille asetetulle pienelle krusifiksille. Kokonaisuuden täydentävät kuoriurut, jotka on sijoitettu lehterille rakennelman taakse.

Alttarin pylvässommitelma kuului arkkitehti Victor J. Sucksdorffin laatimiin kirkon piirustuksiin ja se valmistettiin rakennusmestari J. Heikkisen johdolla kirkon rakentamisen yhteydessä. Viime vuosisadan puolivälissä v. 1957 se joutui kuitenkin uudistusvimman kohteeksi ja purettiin osittain. Samalla alttariseinä peitettiin puolipituisella puupaneelilla. Kuoriurut saivat olla paikoillaan vuoteen 1972 saakka, minkä jälkeen nekin poistettiin, koska kirkon länsilehterille hankittiin uudet urut.

Vanha alttarirakennelma rekonstruoitiin vuosina 1983–84, jolloin koko kirkko entisöitiin arkkitehti Anna-Maija Ylimaulan johdolla. Tuolloin puupaneeliseinän takaa löytyivät alkuperäisen alttarin taustapaneeli, pylväiden perustukset ja alaosat sekä kaariovet, jotka olivat kuuluneet pylväiden väliseen saarnatuoliin. Muutostöiden yhteydessä kanttori Olavi Verronen kokosi itälehterille uudet kuoriurut Saloisten kirkon vanhoista pneumaattisista uruista. Niiden fasadipiirustukset laati arkkitehti Ylimaula.

Pylvässommitelmaan kuuluva saarnatuoli palautettiin alkuperäiselle paikalleen alttarin yläpuolelle entisöinnin aikana, mutta sitä ei ole otettu käyttöön. Sen sijaan kuorin sivulle rakennettiin sanan julistamista varten toinen vaatimaton saarnatuoli. Ratkaisuun päädyttiin, jotta Oulujoen kirkko olisi evankelis-luterilaisen opin mukaan tasapuolisesti sanan ja sakramentin kirkko, jolloin sana ei voi olla liturgian yläpuolella.

Teksti: Kirsi Schali

Oulujoen kirkon Yksinäinen rukoilija

Oulujoen kirkon kuorin päätyseinän toiselle laidalle on sijoitettu tummasävyinen öljymaalaus, jonka keskeltä erottuu valkopukuinen ihmishahmo. Teos on Venny Soldan-Brofeldtin käsialaa ja kuvaa erämaassa rukoilevaa Jeesusta.

Varhaisin tähän maalaukseen liittyvä tieto löytyy vuonna 1909 aloitetusta Oulujoen seurakunnan inventaariokirjasta. Sen mukaan teos on lahjoitettu Oulujoen kirkkoon alttaritauluksi. Alkuperäisestä tarkoituksestaan huolimatta se ei ole koskaan päässyt alttariseinälle, vaan sitä on säilytetty pääasiassa kirkon sakastissa 2000-luvun alkuun saakka.

Yksinäinen rukoilija -maalauksen lahjoitti Oulujoen kirkkoon leski Clementine Åström luultavasti pian kirkon valmistumisen (1908) jälkeen. Hän oli Veljekset Åström Oy:n johtajan, kunnallisneuvos Karl Robert Åströmin, toinen vaimo. Teoksesta puuttuu signeeraus, joten sen tarkka valmistumisvuosi ei ole tiedossa. Myöskään siitä, maalasiko Soldan-Brofeldt teoksen tilaustyönä vai oliko rouva Åström ostanut maalauksen jo aikaisemmin omiin taidekokoelmiinsa, ei ole varmuutta.

Soldan-Brofeldt on karsinut maalauksesta pois lähes kaiken kristilliseen kuvausperinteeseen viittaavan. Jeesus on kuin kuka tahansa viittaan ja turbaaniin pukeutunut seemiläinen nuori mies. Hänen päänsä ympärillä ei ole sädekehää. Ainoastaan hänen vaatteidensa valkoisen värin voi nähdä viattomuuden ja puhtauden vertauskuvana. Maalauksen sommitelma muistuttaa venäläisen Ivan Kramskoin teosta Kristus autiomaassa (1872), jossa on kuvattu Vapahtajan sisäistä, inhimillisen ja jumalallisen luonnon, kamppailua.

Rouva Åströmin lahjoitukseen kuuluivat todennäköisesti myös teoksen nykyiset kehykset. Maininta kehyksistä sisältyy seurakunnan vanhaan inventaariokirjaan. Kehysten erikoisuutena on maalauksen päälle sijoitettu kullanvärinen puulevy, jonka puolipyöreä aukko rajaa teoksen kuva-alaa.

Yksi syy siihen, miksi Yksinäinen rukoilija ei ole päätynyt alttaritauluksi, on Oulujoen kirkon alttarin poikkeuksellinen rakenne. Kirkon suunnittelija Oulun lääninarkkitehti Victor J. Sucksdorff ei piirtänyt siihen lainkaan alttaritaulun paikkaa, vaan sijoitti jugend-tyylisen alttarin yläpuolelle saarnatuolin, kuorolehterin ja urut.

Lähteet:

Oulujoen seurakunnan inventaariokirja 1909–1956, Oulujoen kirkonarkisto.
Mäkelä, Riitta 2003. Jeesus kuin kansalainen nyky-Irakista. Oulujoen kirkkoon lahjoitettu maalaus ei päätynytkään alttaritauluksi. Kaleva 20.2.2003.
Ylimaula, Anna-Maija 1994. Turkansaaren kirkko, Oulujoen kirkko ja Myllyojan seurakuntatalo: Rakennustaiteen kolme arvokasta kohdetta Oulujoen seurakunnassa. – Kirkollista elämää Oulun seudulla. Turkansaaren kirkko 300 vuotta. Pohjois-Pohjanmaan museon julkaisuja 12. Oulu. 10–27.

Teksti ja kuva: Kirsi Schali

Kirkkosalin kattokruunut ja seinälamput

Oulujoen kirkkoa valaisivat alun perin öljylamput. Niiden tarkka hankinta-aika ei ole tiedossa, mutta jotain voi päätellä Oulujoen seurakunnan vanhan inventaariokirjan tiedoista, joiden merkitseminen on aloitettu 1909.

Kirjan ensimmäiseltä sivulta on luettavissa, että kirkossa on viisi kattolamppua ja kaksi seinälamppua. Samalla sivulla on vielä erikseen maininta yhdestä kattolampusta.

Kirkon alkuperäisistä valaisimista kolme on nykyisin sijoitettu Oulujoen pappilan saliin ja eteishalliin. Ne oli siirretty kirkon ullakolle sähkövalojen tieltä, jotka asennettiin 1956. Vuonna 1978 öljylamput saivat uuden käyttötarkoituksen, kun ne sähköistettiin ja sijoitettiin pappilaan.

1900-luvun puolivälissä kirkkosaliin hankittiin nykyiset valaisimet, neljä kattokruunua ja kuusi seinälamppua, joissa on messinkivarsien päissä ylöspäin levenevät kartiomaiset lasikuvut.

Niiden valmistaja ei ole tiedossa, mutta kahden seinälampun kantaan on kaiverrettu: "V:na 1950 edesmenneen maanv. Oskar Nikkilän jälkeensä jättämä lahj. Oulujoen seurakunnalle."

Mahdollisesti seurakunta on saanut kirkon valaisinten hankintaan muitakin lahjoitusvaroja.

Teksti: Kirsi Schali

Jugend-henkiset kirkkotekstiilit

Oulujoen kirkon käytössä olevat kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Raija Rastas kirkon entisöinnin yhteydessä vuosina 1983–84. Kirkko teki taiteilijaan suuren vaikutuksen, kun hän vieraili siellä ensimmäisen kerran. Hän on kirjoittanut kokemuksestaan: " - - maalaamattomissa hirsiseinissä ja niukassa koristelussa oli jotakin pohjoissuomalaisen väkevää ja alkuperäistä, yksinkertaisen pelkistettyä kauneutta ja harmoniaa."

Rastas ottikin suunnittelutyönsä lähtökohdaksi kirkon arkkitehtuurin. Myös entisöintiä johtanut arkkitehti Anna-Maija Ylimaula oli toivonut, että uudet tekstiilit sopisivat jugendin henkeen ja tyylisuunnan ajatukseen kokonaistaideteoksesta, ei vanhaa kopioiden vaan modernisti tyylitellen.

Rastaalta tilattiin viisi eriväristä kirkkotekstiilisarjaa: valkoinen, vihreä, violetti, punainen ja musta, joihin kuuluvat alttarivaate, saarnatuolin ja lukupulpetin kirjaliina, kalkkiliina, messukasukka ja stola. Lisäksi hän suunnitteli kirkkoon kolehtihaavit, sakastin maton ja verhot.

Tekstiileihin valittiin pehmeät, murretut värisävyt ja niiden symboleiksi useita kasviaiheita. Kasukoiden etupuolelle, stoliin ja kalkkiliinoihin kirjottiin taiteilijan itsensä piirtämä jugend-tyylinen risti. Vihreän messukasukan suunnitelma valmistui ensimmäisenä. Kasukan vilja-aiheissa toistuvat kirkon arkkitehtuurin pystylinjat, joten kuviointi soveltui lähtökohdaksi myös muiden tekstiilien suunnitteluun.

Kirkkotekstiilit valmistettiin Suomen Käsityön Ystävissä damastitekniikalla villa- ja puuvillalangoin. Kuvioinneissa käytettiin myös aivinapellavaa ja valkoisessa sarjassa kultalankaa. Tekstiilit kutoi pääosin taidekutoja Marita Mattson, nuorempi kutoja Marjatta Mäkäräinen valmisti punaisen ja violetin sarjan stolat ja kalkkiliinat. Ompelu- ja kirjontatyöt teki taideompelija Kaisu Ojala.

Teksti: Kirsi Schali

Lähde: Rastas, Raija 2008: Entisöidyn kirkon uudet tekstiilit. ‒ On riemu, kun saan tulla, Oulujoen kirkko sata vuotta. 112–119. Julk. Oulujoen seurakunta, Oulun ev.-lut. seurakunnat.

Vanhat ja nykyiset ehtoollisvälineet

Oulujoen kirkkoon hankittiin oululaisen kultaseppä J. H. Pekurin valmistamat hopeiset ehtoollisvälineet, kalkki ja matala ehtoollisleipälautanen eli pateeni, vuonna 1908. Lautasen pohjasta on luettavissa "Oulujoen kirkon 1908".

Kirkon vanhaan ehtoolliskalustoon kuuluvat myös kaksi muodoltaan balusterimaista viinikannua, joissa on matala kaarevasti alaspäin levenevä jalka.

Kannujen kansien päällä ovat liljapäätteiset ristit ja niiden kädensijat on koristeltu viinirypäletertuin ja akanthuslehdin. Kannut on valmistettu uushopeasta ja ne lienee hankittu samoihin aikoihin hopeisten ehtoollisvälineiden kanssa.

Vanhat ehtoollisvälineet on nykyisin poistettu käytöstä, sillä kirkon entisöinnin yhteydessä 1980-luvun puolivälissä sinne hankittiin uusi ehtoolliskalusto: kaksi kalkkia ja pateenia, viinikannu sekä öylättirasia.

Astiat on suunnitellut arkkitehti Anna-Maija Ylimaula ja ne on valmistettu Kirkon hankintakeskuksessa tinasta. Tähän nykyisin epätavalliseen materiaaliin, "köyhän miehen hopeaan", päädyttiin, koska sitä on käytetty yleisesti ehtoolliskalustoissa 1900-luvun alussa.

Samassa yhteydessä kirkkoon ostettiin myös pienet uushopeasta valmistetut ehtoollisviinipikarit.

Nykyiset ehtoollisvälineet otettiin käyttöön marraskuussa 1986.

Teksti: Kirsi Schali

Kuoriurut

Oulujoen kirkon nykyiset kuoriurut ovat valmistuneet vuonna 1983 kirkon entisöinnin yhteydessä. Ne rakensi kanttori Olavi Verronen Saloisten kirkon vanhoista pneumaattisista uruista. Urkuihin tehtiin moderni, mutta kirkon jugend-arkkitehtuuriin sopiva fasadi arkkitehti Anna-Maija Ylimaulan piirrosten mukaan.

Arkkitehti Victor Joachim Sucksdorff, joka suunnitteli Oulujoen kirkon, piirsi pyhäkön sisäkuvaan kuoriurut vuonna 1905, mutta niitä ei koskaan sellaisenaan rakennettu, vaikka urut hankittiinkin. Urkujen tilaamista suunniteltiin vuodesta 1908 lähtien, mutta hanke viivästyi ilmeisesti varojen vähäisyyden vuoksi aina vuoteen 1913 saakka.

Ennen urkujen valmistumista seurakunnan kanttori Frans Aleksander Laurin säesti virrenveisuuta omalla urkuharmonillaan, joka oli sijoitettu kirkkoon. Seurakunta osti häneltä harmonin 1911, mutta päätti myydä sen pois loppuvuodesta 1913 ja ottaa urkujen hankintaan lainan. 

Ensimmäiset urut rakensi ludwigsburgilainen urkurakentamo E. F. Walcker & Cie joulukuussa 1913. Niissä oli 12 äänikertaa kahdelle sormiolle ja jalkiolle jaettuna. Urkujenrakentaja, professori emeritus Pentti Pellon mukaan Walckerin säilyneiden urkujen ominaisuuksista päätellen "urkujen sointi on ollut laulava ja perussävelvoittoinen.

Urkuihin on sisältynyt voimakkaiden yhdistelmien ohella myös herkästi soivia, hiljaisia äänikertoja, joilla saattoi tunnelmoida luontevasti." Vanhat kuoriurut purettiin 1972, kun kirkon länsilehterille valmistuivat nykyiset Kangasalan Urkutehtaan rakentamat urut.

Teksti: Kirsi Schali

Lähde: Pelto, Pentti 2008. Oulujoen kirkon urut. – On riemu, kun saan tulla, Oulujoen kirkko sata vuotta. Julk. Oulujoen seurakunta, Oulun ev.-lut. seurakunnat. 106–111.


Tutustu Ilmari Oikaraisen opinnäytetyöhön "Säestyssoitinten vuosisata" sisältyvään kuvauksiin:
- kuoripäädyn lehterin uruista
- lehterin uruista