< Takaisin

Sensitiivisyys

Sensitiivisyys eli tunneherkkyys on lainasana. Parisuhteessa ja perheessä sensitiivisyys näkyy herkkyytenä havaita ja ymmärtää puolison tai perheenjäsenen kokemuksia sekä vastata niihin ajallaan, hellästi ja ymmärtäväisesti. Herkkyyteemme liittyy synnynnäisiä  ja hormonaalisia piirteitä, mutta se ei ole vain rakkaushormonista (oksitosiini) kiinni. Eikä mieshormoni (testosteroni) merkitse tunteettomuutta. Herkkyys opitaan ihmissuhteissa.

Sensitiivisyys näkyy kyvyssäni olla suhteessa toisen kanssa. Tähän puolestaan vaikuttaa merkittävästi se miten itseäni on kohdeltu. Onko tunteitani huomioon otettu, onko tarpeeni nähty ja niihin vastattu vai olenko joutunut kasvamaan tunnekylmässä tai jopa väkivaltaisessa kodissa? Lapsuuden kodin tilanne heijastuu monin tavoin aikuisiän parisuhteen ja avioliiton ihmissuhteiden tunneherkkyyteen.

Terveellä tavalla tunneherkkä kykenee sekä oman toiminnan että parisuhteen pohdiskeluun ja esittämään kysymyksiä itselleen, kuten

  • Uskallanko kuunnella niin, että toinen rohkenee ja haluaa  puhua minulle?
  • Tunnistammeko toistemme erilaisuuta ja osaammeko asettua siihen?
  • Osaanko kohdata vaikeat asiat herkästi aiheuttamatta lisää vahinkoa?
  • Onko parisuhteessamme tilaa riittävästi yksityisyydelle ja yhteisyydelle?
  • Miten olen kohdannut menneisyyteni pettymykset tai traumat ja uskallanko käsitellä omia nykyhetken pelkojani vai torjunko ne?

Elämme romanttisen parisuhdekulttuurin aikaa ja liitämme sensitiivisyyden seksuaalisuuteen. Hyvään seksuaalisuhteeseen kuuluu molemminpuoleinen seksuaalisten tarpeiden, tunteiden ja rajojen huomioon ottaminen ja kunnioittaminen. Sensitiivinen puoliso tiedostaa omat ja puolisonsa kipukohdat ja ottaa ne huomioon. Sensitiivinen seksuaalisuus on virittäytymistä yhteiselle aaltopituudelle, toisen aistimista, yhteistä läsnäoloa, kehonkielen lukemista, tunteiden ilmaisemista – syvempään yhteiseen todellisuuteen sukeltamista.

Sensitiivisyys on myös tärkeä osa vanhemmuutta. Minun on kysyttävä itseltäni: miten käyttäydyn isänä ja äitinä sensitiivisesti lapsiani kohtaan? Osaanko tarjota välittämistä, huolenpitoa, lämpöä, mutta myös jämäkyyttä ja rajoja? Sensitiivinen isä ja äiti lukee, tulkitsee ja vastaa lapsen tarpeisiin tilanteiden vaatimalla mielekkäällä sekä johdonmukaisella tavalla.

Sensitiivisyys itseä kohtaan on lempeää armollisuutta. Aina ei tarvitse olla sensitiivinen. Saan olla väsynyt, sairas, masentunut. Hyväksyn, että elämä on raskasta ja vaikeaa eikä minun tarvitse olla empaattinen. Sensitiivinen ei ole täydellinen!

Lopuksi vaikeat kysymykset: pitääkö uskottomalle puolisolle olla sensitiivinen ja väkivaltaiselle empaattinen? On tärkeä löytää tunneherkkyyden ja vastuullisuuden terve suhde. Minkäänlaista väkivaltaa ei tule hyväksyä. Vastuullinen tunneherkkyys merkitsee vääryyksiin reagoimista, puuttumista, korjaamista ja tarvittaessa ulkopuolisen avun hakemista. Tunneherkkyys ja vastuullisuus kulkevat käsikädessä.