Tuomiokirkko huokuu arvokkuutta ja historiaa

Oulun tuomiokirkko valmistui vuonna 1777 ja nimettiin kuningas Kustaa III:n puolison mukaan Sofia Magdalenan kirkoksi. Kirkon suunnitteli Daniel Hagman Sundsvallista. Se rakennettiin luonnonkivistä niin suureksi, että Oulun silloiset 2400 asukasta mahtuivat kaikki kerralla jumalanpalvelukseen.

Keväällä 1822 Oulu tuhoutui tulipalossa ja myös kirkon puurakenteet paloivat. Vain kiviseinät säilyivät ehjinä ja irtain ehdittiin pelastaa. Kirkko rakennettiin pian uudelleen arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan. Runkona olivat alkuperäiset kiviseinät, uutta olivat keskuskupoli, kattorakenteet ja torni. Kirkko valmistui 1832 ja torni 1845.

Tuomiokirkon aseman kirkko sai vuonna 1900, kun piispanistuin siirrettiin Kuopiosta Ouluun. Tuomiokirkko on yhä tänään olennainen osa Oulun kaupunkikuvaa.

Taidolla vaalittu

Kirkon sisäasu on kokenut vuosien varrella monia muutoksia. Viimeisin perusteellinen sisäkorjaus tehtiin 1996 - 1997 Arkkitehtitoimisto Laatio Oy:n suunnitelmien mukaan. Samalla rakennettiin kirkon kellariin krypta, johon mahtuu noin 50 henkilöä.

Kirkko edustaa uusklassista tyyliä. Suorat linjat, vaaleat pinnat, marmoroinnit ja kultaukset luovat juhlavan ja arvokkaan tunnelman.

Oulun tuomiokirkon esineistössä ja taiteessa kohtaavat eri vuosisatojen kerrostumat. Monet esineistä on saatu lahjoituksina. 1600-luvulta on säilynyt ehtoollismalja ja kaksi hautakiveä. Vanhimmat messukasukat, kattokruunut ja lampetit ovat 1700-luvulta.

Romanttiset urut

Kangasalan urkutehtaan rakentamat pääurut ovat vuodelta 1938. Näissä ns. romanttisissa uruissa on 62 äänikertaa. Urkurakentamo Veikko Virtasen 18-äänikertaiset kuoriurut ovat vuodelta 1983. Vuonna 1999 tuomiokirkkoon hankittiin cembalo, jonka valmisti ruotsalainen Stig Lundmark. Kirkossa on myös piano, joka on käytettävissä tilaisuuksissa.