Siunaustilaisuus

Siunauskappelin alttari.
Kuva: Sanna Krook /Kirkon mediapankki

Hautaan siunaaminen

Hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus. Siinä omaiset osoittavat kunnioitusta, huolenpitoa ja surua menetettyään läheisen ja rakkaan ihmisen. Toimituksen sisältö koostuu raamatunluvusta ja rukouksesta, puheesta ja siunaussanoista sekä virsistä ja mahdollisesta muusta musiikista.

Toimituskeskustelu

Pappi ottaa yhteyttä omaisiin ennen siunaustilaisuutta ja sopii toimituskeskusteluajan ja kirkon sanomakellojen soitosta. Toimituskeskustelussa keskustellaan vainajan elämänvaiheista ja persoonasta, siunaustoimituksen kulusta sekä muistotilaisuuden luonteesta. Pyydettäessä pappi osallistuu muistotilaisuuteen. Kanttori on mukana siunaustilaisuudessa ja hautaan laskemisessa sekä mahdollisuuksien mukaan muistotilaisuudessa. 
Omaiset keskustelevat papin kanssa myös musiikista, ja pappi välittää omaisten toiveet kanttorille. Vaihtoehtoisesti omaiset voivat esittää musiikkitoiveensa suoraan kanttorille. Toimituksen musiikista vastaa kanttori. 

Sanomakellot 

Kuoleman jälkeen, ennen siunaustilaisuutta soitettavat sanomakellot ovat osa kuolemaan liittyvää kirkonkellojen soittoperinnettä. Omaiset voivat kuunnella kellojen soittoa kirkossa ja sytyttää kynttilän kuolleen muistolle. Vaihtoehtoisesti omaiset voivat viettää hiljaisen hetken kuunnellen kelloja kirkon ulkopuolella. 

Hautaan siunaamisen kaava

Kirkollisten toimitusten kirja sisältää kaksi erilaista hautaan siunaamisen kaavaa. Toinen niistä on luonteeltaan sanajumalanpalvelus (kts. alla) ja toinen on ehtoollisen sisältävä hautausmessu, joka on mahdollinen kirkossa. Molempiin kaavoihin sisältyy erilaisia vaihtoehtoja, joista sovitaan siunaavan papin kanssa.

Kaavassa hakasuluissa olevat kohdat voivat jäädä pois. Tähdellä (*) merkityissä kohdissa noustaan seisomaan.

Hautaan siunaamisen kaava

1. Alkusoitto ja virsi
(Kukkatervehdykset, jos tilaisuuden alussa)
2. Alkusiunaus
3. Johdantosanat
4. [Yhteinen rippi: synnintunnustus ja -päästö]
5. [Psalmi]
6. Rukous
7. Raamatunluku ja puhe
Lukukappaleita voi olla useampia. Omaiset voivat esittää myös toivomuksia siitä, mitä Raamatun kohtia luetaan. Raamatunluku ja puhe voidaan toteuttaa myös raamattumeditaationa, jolloin lukeminen, puhe ja laulut voivat vuorotella.
8. [*Uskontunnustus]
9. *Siunaussanat
10. [Virsi]
11. Rukous
12. Isä meidän -rukous (lausutaan yhteen ääneen)
13. Herran siunaus 
(Kukkatervehdykset, jos tilaisuuden lopussa)
14. Päätösmusiikki (virsi tai muuta tilaisuuteen sopivaa musiikkia)

Kukat ja kukkalaitteet

Kukat voidaan laskea tilaisuuden alussa tai lopussa. Lähimmät omaiset laskevat kukkalaitteensa ensimmäisinä. Vanhan perinteen mukaan lähin omainen laskee kukkansa yleensä arkun pääpuoleen, vainajan sydämen puolelle. Perinteisen tavan mukaan vainajan omaiset ja sukulaiset asettuvat kirkossa takaa katsoen oikealle puolelle, vasemmalle asettuvat ystävät ja työtoverit.

Seppeleiden ja kukkien laskeminen arkulle ja haudalle on kristillinen perinne ja vertauskuva. Seppele on iankaikkisuuden symboli, kukat muistuttavat elämän katoavaisuudesta.

Kukkalaitteiden ja kukkien laskijat astuvat vuorotellen arkun ääreen, seisovat hetken hiljaa ja joku heistä lukee tervehdyksen. Tämän jälkeen kukka lasketaan arkun sivuille. Hetken hiljentymisen jälkeen seppeleen laskijat kääntyvät lähiomaisiin päin, kumartavat ja palaavat paikalleen. Muistopuheet pidetään muistotilaisuudessa. Jos on useita saattajia laskemassa samaa kukkalaitetta, voi menetellä siten, että osa saattajista käy laskemassa kukat arkulle ja muut nousevat seisomaan paikallaan.

Pappi siunaa vainajan.
Kuva: Henna Aaltonen /Kirkon mediapankki