< Takaisin

Sitoutuminen tahdon

Ihminen sitoutuu elämässään moniin asioihin. Ihminen sitoutuu esimerkiksi työhön, opiskeluun, vanhemmuuteen, kaverisuhteisiin, harrastuksiin. On luonnollista ajatella, että minä ja sinä sitoudumme näihin suhteisiin. Mutta mitä tapahtuisi, jos ihminen ei sitoutuisi työhön tai vanhemmuuteen? Ei tulisi työpaikalle, jos ei huvittaisi, tai lähtisi katsomaan kiekkomatsia hetken mielijohteesta jättäen lapset yksin!

Tästä avautuu myös parisuhteen sitoutumisen merkitys. Ilman sitoutumista yritys nimeltä parisuhde ajautuisi todennäköisesti konkurssiin!
Sitoutuminen on asenne kumppaniin, suhteen yhdenlainen perusta. Se on sitä tahtomista! Kun tiedän, että kumppanini sitoutuu minuun ja meidän suhteeseemme, se luo turvallisuutta. Se tekee tulevaisuudesta myös riittävän ennustettavaa epätietoisuuden sijaan. Minun ei myöskään tarvitse pelätä, että kumppanini jättää, koska luotan sitoutuneeseen kumppaniini. Sitoutuminen siten luonnollisesti rauhoittaa arkea, vähentää jännitystä ja stressiä. Toisaalta se on dynamiittia, joka mahdollistaa arjen vastaanottamisen kaikessa rikkaudessaan. Taustallahan on asenne ”me yhdessä vaikka läpi harmaan kiven”, sitoutuneena ”yhteiseen yritykseen”.

Sitoutuminen näyttäytyy, elää ja testataan arjen teoissa. Sitoutumista, rakkautta ei ole teoriassa. Arjessa sitä voi myös harjoitella ja vahvistaa ja estää liian etäisyyden syntymisen kumppanien välille. Siis miten ja millä asioilla? Kyse ei ole tähtitieteestä vaan aivan tavallisista, arkisista huomaamisista: huomenta, miten meni päivä, voinko... , haluatko...? Puheen lisäksi sitoutumisvälineiksi voit ottaa myös pienet teot: kävelyt yhdessä, elokuvat, kukkapuska, mitä muuta keksit? Pienellä huomaamisella pidetään yhteys aktiivisena, liika etäisyys poissa.

Historiasta on nähtävissä erilaisia sitoutumisaikakausia. Vanhemmillamme tai isovanhemmillamme oli ajatus sitoutua eliniäksi hinnalla millä hyvänsä. Joskus tämän kunnian tai epäitsekkyyden hinta oli kova: omista tarpeista ja suunnitelmista luopuminen. Toinen malli ja ääripää näyttää olevan, että parisuhde ja koko elämä alistetaan vain minun omien tarpeiden toteuttajaksi. Voisiko löytyä välimuotoa? Voisinko sitoutua toiseen, olla tarvittaessa epäitsekäs, unohtamatta ja hylkäämättä omia tarpeitani! 

Niin, voit kysyä itseltäsi, mihin sitoutumista tarvitaan sinun parisuhteessasi. Tiukoissa tilanteissa ihmiset näyttävät jaksavan ja kestävän, kun he tietävät, että heitä odotetaan, että he ovat olemassa rakkaidensa tai kotijoukkojensa mielissä ja että heihin sitoudutaan.

Apukysymyksiä yksin ja yhdessä pohtimiseen sitoutumisesta:

  • Mihin sitoutumista tarvitaan pariskunnalla?
  • Mitä sitoutumisella saavutetaan?
  • Tarvitaanko sitoutumista?
  • Milloin sitoutumisessa mennään liialliseen välittämiseen tai liialliseen välinpitämättömyyteen tai liian pitkälle?
  • Milloin on syytä ja hyvä lopettaa ”sitoutuminen”?
  • Miten sitoutuminen syntyy, onko se synnynnäinen ominaisuus vai voiko sitä opetella?
  • Mikä vie tai horjuttaa sitoutumista? Katkaisee selkärangan? (yhteisen ajan puute, kiire, työ, visioiden puute, toisen arvostelu tai loukkaaminen, pilkkaaminen, nalkuttaminen..) 
  • Mitä luulet ihmisten ajattelevan sitoutumisesta ja sen tärkeydestä, merkityksestä?

Humorin ja Amorin sanoiksi:
H: ”Pitääkö aina toistaa sitä rakastan ja rakastan?”
A: ”No on se ainakin taloudellista – vähällä saat paljon!”

 

> Seuraava teema: Sitkeys