Oulunsalon seurakunnan historia

Kappelikirkko jo ennen 1530-lukua

Oulunsalon seurakunta oli osa Limingan seurakuntaa 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun asti. On arvioitu, että Limingasta muodostettiin ensin kappeliseurakunta 1400-luvun puolivälissä, mutta 1477 Limingasta tuli oma seurakuntansa, jolloin se sai myös oman kirkkoherransa. Tässä vaiheessa Oulun alue liitettiin Limingan seurakunnan osaksi. Limingan ja Iin seurakuntien raja vakiintui nykyisen Rajakylän kaupunginosan kohdalle.
 
 
Oulunsalo sai ensimmäisen kappelikirkkonsa jo hyvissä ajoin ennen 1530-lukua. Tämä tieto on päätelty siitä, että kirkossa vallitsi pitkään katollinen anekirkkoperinne, mistä voi arvella kirkon rakennetun katolisuuden aikana. Vielä 1730-luvulla Oulunsalon kirkkoon tehtiin katolisen tradition mukaisesti pyhiinvaelluksia ja tuotiin lahjoituksia pitkienkin matkojen takaa.
 
 
Oulunsalon kirkolla oli aneoikeudet, joiden mukaan ne, jotka kävivät kirkossa pyhäpäivinä ja ojensivat auttavan kätensä sen hyväksi, saivat vapautuksen papin heille ripissä määräämistä hyvitystöistä.
 
 
Oulunsalon kappelikirkon rakentamisen myötä Oulusta tuli Limingan kappeliseurakunta, sillä keskiajan ja 1500-luvun kappelit olivat ns. autiokappeleita. Niissä oli kirkko, muttei pappilaa eikä pappia, vaan emäseurakunnan pappi kävi toimittamassa kirkollisia toimituksia. Silloin rakennettu kirkko tuhoutui jo 1500-luvun aikana.
 
 

Uskonpuhdistuksen jälkeen

Uskonpuhdistuksen myötä 1530-luvun lopulta lähtien jumalanpalveluksia alettiin pitää suomen kielellä ja uusien kaavojen mukaisesti. 1500-luvun kuluessa Oulunsalon menetti vähitellen asemansa Oulun alueen keskuspaikkana, kun kauppapaikka siirtyi Oulujokisuulle. Asutuskehityksen myötä ja venäläisten tekemän hävitysretken (talvella 1589–1590) jälkeen oululaiset rakensivat tuhotun kirkon tilalle uuden kirkon Oulunsuun kylään.
 
 
Oulunsalon kyläläiset alkoivat 1660-luvun alussa rakentaa omaa kappelikirkkoa, minkä lisäksi he tavoittelivat myös omaa pappia. Tämä hanke ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, joten kyläläiset joutuivat tyytymään vuonna 1665 valmistuneessa kirkossa joka toisena sunnuntaina pidettyihin jumalanpalveluksiin, jotka toimitti muualta tullut pappi.
 
 
Kirkosta tuli kuitenkin historiallisesti kiinnostava uhrikirkko. Se oli karhearakenteinen tervalla sivelty hirsipintainen rakennus. Sisältä kirkko oli Oulun kaupungin maalarin Lars Galleniuksen koristelema. Se oli ilmeisesti kattoa ja seiniä myöten koristeltu kömpelöillä maalauksilla ja kuvauksilla kuolemansynneistä, kuten vihasta ja kateudesta, kaikki latinalaisilla allekirjoituksilla varustettuina. Niiden tarkoitus oli antaa lukutaidottomalle mahdollisuus konkreettisesti mieltää kristinuskon keskeiset totuudet.
 
Isovihan aikana kirkko menetti kirkonkellonsa venäläisille, mutta sai läheisyyteensä uuden kellotapulin vuonna 1756, mutta vuonna 1856 se purettiin tarpeettomana pois.
 
 

Taikauskon ja kristinuskon rinnakkaiseloa

Taikausko eli sitkeästi ihmisten mielissä vielä 1700-luvulla. Sen näkyvin ilmentymä oli Oulunsalon kirkossa harjoitettu uhraaminen, jossa oululaiset olivat 1720- ja 1730-luvulla aktiivisesti mukana. Uhraamisen uskottiin parantavan sairauksista ja varjelevan onnettomuuksilta. Mitkään keinot uhraamiskulttuurin kitkemiseksi eivät tuntuneet tepsivän, vaan vielä 1880-luvulla Oulunsaloon tuotiin "uhreja", vaikka uhrikirkkokin oli jo purettu.
 
 

Kappeliseurakunnan perustaminen

Oulunsalolaiset saivat oman pitäjänapulaisen Petter Kjellin astuessa virkaan vuonna 1761. Omasta papista huolimatta Oulunsalo jäi edelleen kiinteäksi osaksi Oulun maaseurakuntaa. Vuonna 2.10.1804 ratkesivat kuitenkin onnellisella tavalla monimutkaiset järjestelyt siten, että Oulunsalo sai pian täydet kappelioikeudet.
 
Oulunsalon ensimmäisenä pappina (pitäjänapulaisena) toiminut Petter Kjell toimi virassaan kuolemaansa 7.3.1791 eli yli 30 vuotta.
 
 
 
Kjellin jälkeen pitäjänapulaiseksi määrättiin Henrik Wettberg, jonka virka muuttui vuonna 1804 kappalaisen viraksi. Kun Oulunsalo sai vuonna 1804 kappelioikeudet, avautui seurakuntalaisille mahdollisuus valita vaaleilla seurakunnalle kappalainen vuonna 1826. Vaalissa sai ylivoimaisesti eniten ääniä Johan Erik Bergsted, joka toimi Oulunsalossa kappalaisena vuoteen 1843 saakka.
 
 
Seuraavaksi kappalaisina toimivat Julius Vidgren, Berndt Enok Ingman, Johan Bäckvall, Karl Jacob Keckman, Gustav August Montin, Henrik Krank, Henrik Edvard Schoderus (myöh. Rauramo), Nils Johan Lukander, Kaarlo Huotari ja Anton Jacklin.
 
 

Kappalaisesta kirkkoherraksi

Vuonna 1903 Oulunsalon papiksi valittu Juhani Nikolai Mecklin (myöh. Merenheimo) oli seurakunnan viimeinen kappalainen ja ensimmäinen kirkkoherra, kun seurakunnan anomuksesta kappalaisen virka muutettiin kirkkoherranviraksi vuonna 1911 ja ryhdyttiin toteuttamaan uutta palkkausjärjestelmää.
 
 
Merenheimon jälkeen Oulunsalon kirkkoherroina ovat toimineet Eino Jaakko Pietilä, Viljo Johannes Mikkonen, Lenna. A. Pellikka, Pekka Kinnunen, Tapio Kortesluoma ja 1.9.2014 lähtien Petri Satomaa
 

Kirkkoherrakunnan perustaminen

Vuonna 1893 esitettiin Oulun pitäjän jakamista kolmeksi seurakunnaksi, joita olisivat Oulun maaseurakunta, Oulun kaupunkiseurakunta ja Oulunsalon kirkkoherrakunta. Asian selvittely ja ratkaisu kesti kuitenkin vielä pitkään ja mutta vuonna 1904 Oulun pastoraatti jaettiin kolmeksi kirkkoherrakunnaksi siten, että Oulun kaupunkiseurakunnasta tuli kirkkoherran, kappalaisen, komministerin ja kirkkoherran apulaisen hoitama kirkkoherrakunta ja Oulun maaseurakunnasta Oulujoki niminen sekä Oulunsalosta kirkkoherran yksin hoitama seurakunta.
 
Käytännössä Oulunsalo muuttui kirkkoherrakunnaksi vasta vuonna 1911, jolloin uusi palkkausjärjestelmä voitiin toteuttaa.
 
 

Hallinnon kehitys

Seurakunnassa ylintä päätäntävaltaa käyttävä kirkonkokouskäytäntö supistui vuonna 1882 kunnallishallinnon perustamisen myötä. Kirkonkokouksen työnjatkajaksi kehittyi vähin erin tarkoituksenmukaisempi instituutio: kirkkovaltuusto, joka tuli asiaan kuuluvaksi vuodesta 1933 ja pakolliseksi kaikkiin seurakuntiin vuodesta 1954.
 
Oulunsalon ensimmäinen kirkkovaltuusto valittiin vuonna 1946. Kirkkovaltuuston jäsenet oli valittu seurakuntalaisten keskuudesta neljäksi vuodeksi kerrallaan kirkonkokouksessa, joka on voitu rinnastaa 1970-luvulta lähtien yleisiin vaaleihin.
 
Kirkkoraati eli nykyinen kirkkoneuvosto on vanhin seurakunnan luottamuselimistä. Kirkkoneuvosto mainitaan varsinaisena kirkollisena elimenä vuoden 1869 kirkkolaissa, mutta jo ennen sitä tehtäväksi asetettiin mm. kirkon omaisuuden hoitaminen, alempien kirkonpalvelijoiden virkaan valitseminen, lausuntojen antaminen ja laupeudentyö.
 
Kirkkoneuvostosta kehittyi vähitellen valmisteleva ja toimeenpaneva elin. Vuonna 1977 alussa kirkkohallintokunta, joka oli toiminut Oulunsalossa vuodesta 1951 lähtien kirkkovaltuuston valmistelu- ja toimeenpanoelimenä lähinnä talous- ja kiinteistöasioissa, lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin kirkkoneuvoston osana toimivalle taloudelliselle jaostolle.
 

Opetustyö ja hengellinen elämä

Oulunsaloon perustettiin ensimmäiset pyhäkoulut vuonna 1860. Diakoniatoiminta käynnistettiin Oulunsalossa vuonna 1909, mutta jo vuonna 1921 diakonissan virka kunnallistettiin. Diakoniatoiminta tuli uudelleen aktiiviseksi seurakunnan toimintamuodoksi 1970-luvulla.
 
Ensimmäinen diakonissan virka perustettiin vuonna 1973. Kirkkoherranvirastoon palkattiin toimistoapulainen 1970-luvun puolivälissä, ensimmäinen nuorisotyöntekijä aloitti vuonna 1977.
 
Lähde: Salon seurakunnasta Oulunsalon seurakunnaksi, joka on referaatti Paavo Kaakisen kirjoittamasta historiasta kirjassa Uskoa ja iloa - Oulunsalon seurakunta 100 vuotta 1911 - 2011. toim. Eija Pelkonen