< Takaisin

Sitkeys

Parisuhteen solmiessaan useimmat odottavat, että suhteesta muodostuisi koko elämän kestävä ihmissuhde. On luonnollista, että hyvässäkin suhteessa ilmapiiri ja tunnelmat vaihtelevat elämän olosuhteiden ja odottamattomien tekijöiden myötä - joskus myös ilman näkyviä syitä.

Puolisoiden välinen suhde etenee myös omien lainalaisuuksiensa myötä. Näitä lainalaisuuksia kutsutaan parisuhteen kehitysvaiheiksi. Ne ovat kuin kasvupisteitä, joissa syvetäkseen suhde ottaa uutta suuntaa. Samat kehitysvaiheet käydään läpi myös mahdollisissa tulevissa parisuhteissa.

Pari, kolme ensimmäistä vuotta saatetaan elää rakkauden huumaa. Tätä jaksoa kutsutaan symbioosiksi. Ajanjaksoa leimaa puolisoiden halua olla hyvin lähellä toisiaan. Onnen usva saattaa verhota suhdetta. Yhteen kietoutuneena tulevaisuus tuntuu turvalliselta eivätkä tiedostetutkaan uhat pelota. Tätä vaihetta ilmentää tunneyhteys, yhdessä viihtyminen ja toimiva seksuaalielämä. Tuntuu kuin hengitettäisiin samoilla keuhkoilla.

Ennen pitkää ”yhteisillä keuhkoilla” hengittäminen alkaa tuntua tukalalta. Tulee tarve ottaa enemmän omaa tilaa. Tarvitsee tuntea kuinka omat keuhkot tuovat lisähappea. Otetaan etäsisyyttä, riidellään ja määritellään asioita. Saattaa tuntua kuin puoliso olisi valitsemassa omaa tietään. Vaihetta kutsutaankin eriytymisen tai irrottautumisen ajanjaksoksi. Ilmapiiriä sävyttää usein negatiivinen tunnelma. Vaikeutena on sekin, että toinen haluaa vielä pysytellä symbioosissa ja toinen tarvitsee jo enemmän omaa tilaa.

Miten löytää tasapaino erilaisten tarpeiden jännitteessä? Pitäisikö pyrkiä jatkamaan symbioosissa? Voiko ottaa välimatkaa saadakseen kokea elävänsä myös omaa elämää? Tätä kasvupistettä voisi hyvällä syyllä nimittää parisuhteen uhmaiäksi. Siinä puolisot alkavat löytää omaa tahtoaan - usein ”itkupotku-raivareiden” avulla. Tarvitaankin paljon kärsivällisyyttä, välittämistä ja tulevaisuuden uskoa kohdata erimielisyydet.

Hankalina aikoina sitkeys (=sydän+ sisu) on luovuttamaton puolisoita koossa pitävä voima. Monesti auttaa, kun yhteisissä hetkissä palataan niihin hyviin muistoihin, joita symbioottinen vaihe sävytti. Mitä jos harrastettaisiin samoja asioita kuin suhteen alussa? Tai katseltaisiin vanhoja valokuvia ja muisteltaisiin ”niitä onnellisia aikoja”? Molemmille on myös hyväksi, jos opettelee hymyilemään hyväksyvästi puolisolleen ja nauramaan itselle!

Ilman kehityksellistä murrosta ei tapahdu kasvua. Yhdessä oleminen alkaa syvetä ja saada uusia ulottuvuuksia.  Nyt edessä alkaa häämöttää rauhanomaisempi tulevaisuus. Siinä kättä lyövät rakastamisen tunne ja kokemus riittävästä erillisyydestä suhteessa. Tuloksia ei tule nopeasti. Toivotut muutokset, jotka tapahtuvat hitaasti, ovat usein myös pysyvämpiä luonteeltaan. Joskus suhteen hyvinvointi saattaa edellyttää myös omien henkilökohtaisten ongelmien hoitoa. Kun elämän jakavat kaksi hyvinvoivaa yksilöä, suhteesta huokuva lämpö valaisee ja ravitsee myös lähiympäristöä. Eläköön-huutona kaikukoon: Sitkeys on siunauksemme!

> Seuraava teema: Suhteellistaminen