Johannes Messeniuksen muotokuva

Johannes Messeniuksen muotokuva Oulun tuomiokirkon kuorin sivuseinällä on maamme vanhin varmasti identifioitavissa oleva muotokuvamaalaus. Sen on maalannut vuonna 1611 todennäköisesti Cornelius Arendtz. Hänen tiedetään työskennelleen maalarina Ruotsin hovissa jo vuonna 1608 ja toimineen vielä vuonna 1655.

Johannes Messenius (s. 1579/-80, k. 1636) oli muotokuvan maalaamishetkellä lainopin ja valtiotieteen professorina Uppsalan yliopistossa. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Tukholmaan valtionarkiston hoitajaksi. Tuolloin katolinen ja protestanttinen kirkko kävivät keskinäistä valtataistelua Ruotsissa ja asioihin sekaantuminen koitui Messeniuksen kohtaloksi. Hänen väitettiin ajavan katolilaisuuden palauttamista Ruotsiin, minkä vuoksi hän sai 1616 kuolemantuomion, joka lievennettiin kuitenkin elinkautiseksi vankeudeksi. Messenius muutti perheineen Kajaanin linnaan kärsimään rangaistustaan ja toi mukanaan Suomeen myös oman muotokuvansa.

Messenius vapautui vuonna 1635 ja siirtyi asumaan Oulun linnaan. Hän lahjoitti muotokuvansa vähän ennen kuolemaansa Oulun kirkkoon asuessaan kaupungissa ja sai myös viimeisen leposijansa samasta pyhäköstä. Messeniuksen hautakivi, jonka tiedetään sijainneen kirkon lattialla kuorin keskiosassa, tuhoutui kaupungin palossa 1822. Hänen muotokuvansa saatiin sen sijaan pelastettua tulipalosta, tosin taulu oli ehtinyt olla mukana monissa vaaroissa jo ennen sitä.

Muotokuvan monivaiheinen historia on kirjoitettu sen taakse. Tietojen mukaan taiteilija Elias Brenner restauroi maalauksen Tukholmassa 1704. Ison vihan aikaan 1714 kasakat iskivät muotokuvaan sapeleillaan ja keihäillään 19 reikää. Kirkkomaalari Mikael Toppelius korjasi taulun jälleen 1791 ja maalari Johan Hedman kunnosti sen Oulun palon jälleen 1833. Taiteilija Eric O. W. Ehrström entisöi maalauksen seuraavan kerran 1916. Tähän päättyvät taulun takaa löytyvät tiedot, mutta maalauksesta huolehtiminen on jatkunut ja jatkuu yhä. Teos on konservoitu viimeksi 1996, jolloin entisöinnin suoritti Oulun taidemuseon taidekonservaattori Päivi Kyllönen.

Maalaus on tyypillinen renessanssimuotokuva. Siinä Messenius seisoo pöydän ääressä yllään ajan oppineiden käyttämä tumma, edestä napitettu puku. Hän pitää oikeaa kättään avoinna olevan kirjan lehdillä ja osoittaa sormillaan sen sivuille kirjoitettua tekstiä, omaa tunnuslausettaan: "MUSAE POST FUNERA FLORENT MORS SINE MUSIS VITA." (Runottaret kukoistavat kuoleman jälkeen. Kuolemaa on elämä ilman runottaria.) Lauseen painokkuutta lisää taulun vasempaan alakulmaan maalattu pääkallo, kuoleman vertauskuva. Sen silmä- ja nenäkuopista kasvavat kukat, jotka muistuttavat elämän jatkumisesta. Teoksen oikeaan yläkulmaan on ikuistettu Messeniuksen vaakuna. Sieltä löytyy myös kirjoitus, jonka mukaan maalaus on tarkkaan ajoitettavissa: "AETATIS SVAE 30 / ANNO 1611" eli teos on maalattu vuonna 1611, jolloin siinä kuvattu henkilö on ollut 30-vuotias.

Teksti: Kirsi Schali

Lähde: Bonsdorff, Bengt von 1989, Kuvataide 1600- ja 1700-luvulla. – Ars Suomen taide 2. 257–319.