Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Evästeiden avulla tarjoamme parempaa käyttökokemusta. Omat, välttämättömät evästeemme kontrolloivat sivuston toimivuutta ja käytettävyyttä.
Käytämme sivustolla upotuksia sosiaalisesta mediasta, kuten videoita ja sisältöjä. Nämä sisällöt saattavat sisältää käyttäjiä henkilöiviä evästeitä. Nähdäksesi nämä sisällöt sivustollamme hyväksy evästeet.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kohtaamispaikka huumeidenkäyttäjien läheisille on jatkanut toimintaansa tänäkin syksynä Oulussa Vanhan pappilan kivijalassa osoitteessa Asemakatu 6 (sisäänkäynti sisäpihalla).
Tellervo Kianto toivoo, että läheisen huumeongelmasta kärsivät rohkaistuisivat hakemaan apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Avoimeen ja maksuttomaan keskusteluryhmään voi tulla ilman ennakkoilmoittautumista silloin kun se omaan elämäntilanteeseen sopii. Seuraavat kokoontumiset ovat torstaisin 11.10., 25.10., 8.11., 22.11., 5.12. ja 20.12. kello 17–19. Toiminnasta vastaa diakoniatyöntekijä Tellervo Kianto, joka tekee päihde- ja kriminaalityötä Oulun evankelis-luterilaisissa seurakunnissa.
Vertaistukiryhmä perustettiin vuonna 2016 vastauksena monien vanhempien toiveisiin. Mukaan voi tulla kuka tahansa, jonka elämää läheisen huumeongelma koskettaa. Kohtaamisten määrä on kasvanut kahteen kertaan kuussa ja illoissa on mukana vierailevia yhteistyökumppaneita. 11.10. mukana on Amira Bushraief Nuorten ystävistä, 25.10. Mervi Valjus Hivpointista ja 8.11. psykologi Marja Pura Oulun kaupungin pohjoisen alueen avopäihdepalveluista.
Tavoitteena on, että kohtaamispaikassa ihmiset voivat jakaa avoimesti tuskiaan, huoliaan ja murheitaan. Tellervo Kianto tietää työnsä kautta, että huumeongelma voi koskettaa ketä tahansa:
”Oman lapsen huumeiden käyttö aiheuttaa vaiettua ja salattua kärsimystä. Huumeiden mukana kotiin astuvat rikollisuus ja väkivallan pelko. Huumeet saattavat muuttaa oman lapsen persoonan, niin että häntä on vaikea tunnistaa samaksi ihmiseksi. On vanhempia, jotka eivät kerro lapsensa huumeongelmasta koskaan kenellekään. On hirvittävää, jos ihminen joutuu kantamaan yksin tällaista taakkaa.
Toivon, että ihmiset rohkaistuvat hakemaan apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mukaan voi tulla, vaikka ei olisi kirkon jäsen. Toivon, että ihmiset ajattelisivat, että seurakunta on armon yhteisö, meillä ei ole olemassa minkäänlaista kynnystä.”
Julkaistu: 3.10.2018
3.10.2018 12.40