Uutislistaukseen

Kuvassa luontomaisema. Kuvan on maalannut Lotta Vuorma

Piispan joulutervehdys 2017 – Valo pimeyden keskellä

11.12.2017 15.07

Kuluneen vuoden aikana olen seurannut mielenkiinnolla kuvien perusteella tapahtuvaa ihmisten välistä viestintää sosiaalisessa mediassa. Miten paljon kuvat kertovatkaan ilman sanoja. Eräs silmiinpistävä piirre kuva-aineistossa on ollut maisemakuvien paljous, mutta myös niiden keskeltä erottuva auringon nousun tai sen laskun maisema.

 

Tyynen veden pinnalle piirtyvä auringon kajo tai meren syliin vaipuva päivä on välittänyt tunteita ja kokemuksia uskomattoman määrän. Olen kysynyt itseltäni, mitä kaikkea tämä viestintä merkitseekään.  Olen itse niitä ihmisiä, jotka eivät väsy katselemasta tällaisia maisemia. Minulle aurinko, meri ja vesi ovat yhdessä kuva ikuisuudesta, joka tarjoaa välähdyksen toisesta todellisuudesta. Kuvissa on läsnä odotusta ja myönteistä kaipausta. Rukoustakin.

 

Eletty vuosi Suomi-kodissamme on ollut täynnä juhlaa, kiitosta ja kunnianosoitusta heille, jotka rakensivat tämän maan työllään ja ajatuksillaan.  Tahdomme myös erityisesti kiittää heitä, jotka omalla hengelläänkin ja sitä uhaten voittivat osaksemme vapaan isänmaan.  Suomi 100 on arvo, joka luo auringon nousun kaltaista kajastusta.  Kaikesta myönteisyydestä huolimatta eletyt juhlavuoden kuukaudet ovat samalla sisältäneet varjoja, jotka ovat synnyttäneet tulevaisuuden suhteen huolta ja turvattomuuttakin. Ilon ja kiitollisuuden kintereillä ovat risteilleet maailmanlaajuiset uhkatekijät ja kotikutoiset ongelmat, jotka ovat heikentäneet kiitollisuuden tunteita.  Ikään kuin elämän takaovesta olisi astunut sisään myös uusi todellisuus, johon emme ole tottuneet. Kuvat kulkevatkin rukouksen virtaa pitkin.  Siellä, missä aurinko kultaa sanattomasti paljon, on läsnä pyyntö, että huominen olisi hyvän Jumalan siunaama ja saisimme vaeltaa toivon ja rohkeuden omaavina ihmisinä.

 

Joulun aika tuo lähellemme myös uusia ja samalla tuttuja kuvia. Kynttilät syttyvät ja muistuttavat juhlan läheisyydestä. Tutuksi on tullut myös virsi, jota on kuluneen vuoden aikana paljon laulettu: ”Suo, Herra toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme Kristus, rauha suo!”

 

Maailmankirjallisuudesta on mieleeni jäänyt kertomus kahdesta ihmisestä, jotka istuivat äänettöminä rannalla katsellen auringonsiltaa hiipivää aurinkoa.  Heistä sanottiin jokseenkin näin: he istuivat ja odottivat, tietämättä itsekään, mitä odottivat.  Siinä oli kuvan selitys, kuin pähkinänkuoressa.

 

Joulun kynttilät virittävät odotuksen ja kaipauksen liekin, hehkuksikin sitä joku voisi luonnehtia. Olemme onnekkaita, sillä meille kerrotaan, ketä saamme odottaa ja mitä kaikkea odotuksemme sisältää Katseet saadaan suunnata sydämen silmin kohti Betlehemin tallia, jonne Jumala ilmestyy keskellemme.  Pieni lapsi kylmän maailman keskellä on kuva toivosta ja tulevaisuuden rohkeasta kohtaamisesta.  Kristuksessa Jumala itse otti askeleen pimeyden ja tuhovoimien voittamiseksi.  Seimessä uinuva lapsi on vastakohta kaikelle sille, joka vie katseemme vain kohti laskevaa aurinkoa.  Kristuksessa loistaa armon aurinko, joka nousee kaikkea pimeyttä ja turvattomuutta vastaan.  Hän on rauhan ruhtinas, joka lupauksensa mukaan on kanssamme joka päivä.  Hänen valossaan me näemme valon.

 

Siunattua joulun aikaa toivottaen,

Samuel Salmi
Oulun hiippakunnan piispa

 

(Kuva: Lotta Vuorma)

Julkaistu 11.12.2017