Uutislistaukseen

Kuvassa vanhus pitää lasta sylissään.

Monen polven perhekerho - mummojen ja muksujen kohtaamispaikka

16.1.2017 09.55

Tunne sukupolvien ketjusta ei synny tyhjästä, vaan tarvitsee yhteydenpitoa sukupolvien kesken.

 

Karjasillan seurakunnassa iloitaan uudesta Monen polven perhekerhosta, joka kokoontuu keskiviikkoisin kello 9.30–11 Merikotkantien palvelukodissa Kaukovainiolla. Ensimmäinen tapaaminen on 18.1.

”Merikotkantien palvelukoti tarjoaa kerhohuoneineen, askartelutiloineen ja pihan leikkikenttineen erinomaiset puitteet eri-ikäisten toiminnalle. Palvelutalossa asuu paljon virkeitä ja iloisia senioreita, ja toisaalta Kaukovainion lähialueella on paljon lapsiperheitä, joilla omat isovanhemmat asuvat kaukana”, toteaa lastenohjaaja Jenni Honkanen.

Lapsilla ja vanhuksilla on palvelukeskuksessa useita mahdollisuuksia sekä suunniteltuihin että spontaaneihin kohtaamisiin. Perhekerhon ohjelmassa on yhteisen hartauden, askartelun ja laululeikkien ohella tilaa vapaalle kohtaamiselle, jutustelulle tai vaikkapa tarinatuokioille. Mukana on sekä seurakunnan että palvelukodin työntekijöitä.

Sukupolvien erilaiset kulttuurit kohtaavat

Kaukovainiolla alkava Monen polven perhekerho ei ole ainutlaatuinen Suomessa, mutta Oulussa vastaavia vanhusten palvelukodeissa järjestettäviä kerhoja ei ole tiedossa.

Kasvatustieteen tohtori Tuulikki Ukkonen-Mikkola on tutkinut aihetta omassa väitöskirjassaan Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa.

Tutkimuksessa nousee esille sukupolvien välinen huomattava ero. Verrattuna tämän päivän lapsuuteen vanhukset ovat viettäneet hyvin erilaista lapsuutta ja olleet myös vanhempina erilaisessa tilanteessa. Vanhusten lapsuudessa on vallinnut tottelevaisuus- ja kuuliaisuuskulttuuri. Nykyistä kasvatuskulttuuria voidaan luonnehtia puolestaan keskustelu- ja neuvottelukulttuuriksi.

Lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta eletään osittain erillään muista ikäryhmistä. Tutkimusten mukaan sukupolvien kohtaamisen mahdollistava palvelu vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta varhaiskasvatuksen ja vanhustyön palveluille.

Vanhaan suurperhemalliin, jossa eri sukupolvet asuvat yhteisessä taloudessa, tuskin on paluuta. Perheen sisäistä isovanhemmuutta palvelu ei korvaa, mutta sitä kautta avautuu mahdollisuus eri ikäluokkien kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja yhteiseen toimintaan.

Etuja kaikille osapuolille

Lasten näkökulmasta eri sukupolvien yhteinen toiminta on auttanut tukemaan lapsen itsetuntoa ja sosiaalista kehitystä sekä kiinnittymään omaan kulttuuriin. Se auttaa myös arvokasvatuksessa – omaksumaan ja kantamaan yhteistä vastuuta toisista. Vanhukset ovat puolestaan saaneet elämäänsä sisältöä, ja heillä on ollut mahdollisuus elämänkokemuksen tunteen säilyttämiseen. Henkilökunta puolestaan koki työskentelyn lasten ja vanhusten kanssa sekä rikkautena että haasteena. Vanhemmat suhtautuivat myönteisesti lasten ja vanhusten yhteiseen toimintaan. Yhteisenä merkityksenä kaikille osapuolille tuli esille mahdollisuus yhteisöllisyyden kokemiseen.

Ukkonen-Mikkolan tutkimuksen mukaan lasten ja vanhusten yhteinen toiminta on kannatettava ja kehittämisen arvoinen varhaiskasvatuksen ja vanhusten palvelujen muoto. Lapsilla on mahdollisuus erityisesti sosiaalisiin ja emotionaalisiin oppimisen kokemuksiin. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta on pidetty myös varhaiskasvatuksen laatutekijänä.

Sukupolvien vuorovaikutuksen mahdollistava toiminta tuottaa laadukasta ja korkeatasoista varhaiskasvatusta, jonka järjestämiseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. "Sillä, että lapset oppivat tuntemaan ja hyväksymään vanhukset ja heidän erilaisuutensa, voi olla myönteisiä yhteiskunnallisia ja jopa yleismaailmallisia merkityksiä. Erityisesti suhtautuminen vanhuksiin tulee ajankohtaiseksi suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle", toteaa Ukkonen-Mikkola tutkimuksessaan.

 

Kuva: Jenni Honkanen

Tiedotteessa käytetty lähteenä:
Tuulikki Ukkonen-Mikkola: Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa (Tampereen Yliopisto, 2011)

Julkaistu 16.1.2017