Ole minulle ihminen

Tulevana perjantaina saa ensi-iltansa Anne-Maria Haapalan käsikirjoittama Musta morsian. Se on puhutteleva näytelmä ja voimakas kannanotto ihmisyyden puolesta. Illassa kuullaan kuusi kertomusta rakkaudesta, halusta sitoutua ja solmia avioliitto Jumalan kasvojen edessä. Samalla kuullaan, miltä tuntuu, kun ei pidetä kaiken tuon arvoisena.

Näytelmä nostaa esiin tälläkin hetkellä monelle kipeän kysymyksen: ”Kuka minä olen, ja saanko elää sellaisena kuin olen?”

Jokainen ihminen joutuu pohtimaan tätä kysymystä elämässään. On surullista, jos ulkopuolelta määritellään, millainen saan olla, että kelpaan.
Kelpaamiselle saatetaan määritellä rajat ulkoa. Näissä väkivaltaisissa määritelmissä ihmisestä ”hyväksytään” osa, mutta kielletään sukupuoli-identiteetin mukainen elämä. Tällainen määrittely on epäraamatullista ja elämälle vierasta. Silti sitä tapahtuu. Emmekö näe toinen toistamme arvokkaana, vai emmekö suostu näkemään itseämme?

Psykoanalyytikko Pirkko Siltalan mukaan varhaiset vuorovaikutuskokemukset ovat läsnä ihmissuhteissamme. Kosketuksen jälkeen perustavana itsekokemuksen syntyyn vaikuttavana aistimuksena tulee katse. Se antaa kosketukselle muodon. 

Siltala pitää katseesta tulevaa valoa ruumiillisena kokemuksena: ”Valo on kuin yhteinen iho.” Kasvoista, katseesta ja silmistä tulee tärkeä olemassaolon ja itsekokemuksen ylläpitäjä, ”minut nähdään, olen”. Siksi ei ole sama, miten katsomme toinen toistamme.

Kun seuraavan kerran määrittelen toista ihmistä kapean katseeni kautta, yritän muistaa vilkaista peiliin.

Jumalan kuva se sieltä kurkistaa! Monenlainen, moninainen, keskeneräinen, mutta kokonainen.

Ihminen, olen. Ihminen, olet. Ihomme on yhteinen.

 

Satu Saarinen
Tuomiorovasti

Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 27.4.2022.

Ota yhteyttä

Tuomiorovasti, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto: Puheenjohtaja
Oulun tuomiokirkkoseurakunta
Isokatu 17
90100 Oulu