Oulun ev.-lut. seurakuntien sankarihautausmaat

 

Sotien 1939—1945 sankarihauta-alue, Oulun hautausmaa

Muistomerkin nimiTaistelu on päättynyt (yhteismuistomerkki)
 
Minkä asian muistolle toteutettu:
Sodissa 1939–1945 kaatuneiden sankarivainajien muistoksi
 
Sijainti:
Sotien 1939–1945 sankarihauta-alue sijaitsee Oulun hautausmaan etelälaidalla korttelissa 42. Yhteismuistomerkki on sijoitettu sankarihauta-alueen keskelle. Sen läheisyydessä luoteispuolella on omana kokonaisuutenaan vapaussoturien hauta-alue, jolla on oma yhteismuistomerkki. Sankarihautojen länsipuolella sijaitsee puistomainen sukuhauta-alue ja koillispuolella kaksi vanhaa sukuhautariviä. Samassa korttelissa ovat myös Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki sekä Oulun Diakonissalaitoksen sisarten hauta-alue, jolla on oma yhteismuistomerkkinsä.
 
Muistomerkkihankkeen toteuttajat: 
Oulun sankarihautapatsaan hankkimisesta teki aloitteen kenraali Hjalmar Siilasvuo vuonna 1941. Asiaa varten perustettiin keväällä 1948 patsastoimikunta, joka järjesti muistomerkin suunnittelemiseksi kutsukilpailun Kalervo Kalliolle ja Oskari Jauhiaiselle. Kilpailun voittaneen veistosluonnoksen valmistamisesta sovittiin kuvanveistäjä Jauhiaisen kanssa kesällä 1950.
 
Muistomerkin ja siihen liittyvän ympäristön kuvaus:
Punagraniittinen muistomerkki kuvaa kolmea lumipukuista seisovaa sotilasta. Veistoksessa on kuutionmuotoinen jalusta, jonka lounais¬sivulla on korkokuviona latinalainen risti. Jalustan luoteissivulle on kaiverrettu vuosiluvut 1939—1940 ja kaakkoissivulle 1941—1944. Jalusta on asetettu punagraniittisten, asteittain pienenevien laakakivien päälle, joita on kaikkiaan kolme kappaletta. Yhteismuistomerkki on vihitty 1952. Veistoksessa ei ole merkintää.
 
Yhteismuistomerkkiä ympäröi tummilla liuskekivillä päällystetty nelikulmainen alue, jonka koillis-, kaakko-, ja luoteispuolella on hautakohtaisia muistomerkkejä suorissa riveissä. Lounaassa liuskekivialueen päättää leveä hiekkapintainen juhla-aukea, jonka länsikulmaan on sijoitettu pyöreä vesi¬allas. Sankarihauta-alue on erotettu sen lounaispuolella sijaitsevista suku¬haudoista matalalla kivimuurilla.
 
Hautakohtaisina muistomerkkeinä ovat punagraniittiset tyynykivet (koko 45x37cm), joihin on merkitty vainajan sotilasarvo, nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä kaatumispaikka. Kiven vasempaan yläkulmaan on kaiverrettu vapaudenristi. Sankarihaudat ovat nurmipintaiset ja ne on jaettu säännöllisiin koholla oleviin ruutuihin mustalla teräsreunatuella. Ruutujen väliset käytävät ovat nurmitetut.
 
Muistomerkin tekijä, tekopaikka ja valmistusaika:
Oskari Jauhiainen, 1952.
 
Milloin paljastettu, tilaisuuden kuvaus:
Yhteismuistomerkki ja uudelleen järjestelty sankarihauta-alue paljastettiin syyskuussa 1952. Tuolloin patsastoimikunnan puheenjohtaja, pankinjohtaja Yrjö Herva, luovutti veistoksen Oulun tuomiokirkkoseurakunnalle.
 
Muistomerkin omistus- ja hoitovastuu:
Muistomerkin omistaa Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, joka vastaa myös sen hoidosta.
 
Toteutetut kunnostustoimenpiteet:
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuusto teki sankarihauta-alueen perustamispäätöksen joulukuussa 1939. Oulun hautausmaan sankarihautaan on siunattu 456 vuosien 1939—1945 sodissa kaatunutta suomalaista, joista yksitoista on jäänyt taistelukentille. Lisäksi 22 vainajaa on saanut leposijansa sukuhaudoista. Sankarihauta-alueelle on ollut haudattuna myös 96 saksalaista sotilasta, joiden ruumiit on siirretty Norvajärvelle Rovaniemen lähelle 1950-luvun lopussa.
 
Sankarihauta-alueiden järjestely on toteutettu Arkkitehtuuri¬toimisto Salmio-Toiviainen & Toiviaisen suunnitelmien mukaan, jotka hyväksyttiin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuustossa helmikuussa 1945. Alueen suunnittelijan valinta oli ratkaistu kilpailulla vuonna 1943. Nykyisten hautakivien tilalla ovat olleet valkoiset puuristit vuoteen 1948 saakka, jolloin järjestelytyöt valmistuivat.
 
Sankarihauta-alue rakennettiin yksityisiltä ja yhteisöiltä saaduilla lahjoitusvaroilla. Sen valmistuskustannukset nousivat 6,6 miljoonaan markkaan. Se paljastettiin samaan aikaan yhteysmuistomerkin kanssa syyskuussa 1952.
Alue on peruskorjattu vuonna 2007.
 
Toistuvat tapahtumat:
Viralliset kunniakäynnit: Kaatuneitten muistopäivä, Puolustusvoiman lippujuhlan päivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto. Hautauspalvelun toimesta suoritetaan kukitus Kaatuneitten muistopäivänä. Partiolaiset sytyttävät kynttilät itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona.
 
Lähteet ja kirjallisuus:
Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 18.12.1939 ja 23.9.1942, K:IV:3, Oulun kirkonarkisto.
Oulun hautausmaat 1996. Toim. Kirsi Schali. Julk. Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä. Jyväskylä.
Oulun sankarivainajat 1918–1945. Julk. Oulun Sotaveteraanit ry. Jyväskylä 1987.
Rönkkö, Pekka 1994: Oskari Jauhiainen (1913–1990). Ars Nordica 5. Oulu.
Salmio-Toiviainen, Tarja 1944. Oulun sankarihauta-alueen järjestelyluonnos 2.6.1944. Kartta, II Iba:13a nro 1 laatikko 13:4a, Oulun kirkonarkisto.
Schali, Kirsi 2000. Vuoden 1940 muistopäivästä muodostui perinne. – Kaleva 21.5.2000.
Tuomisto, Antero 1990. Sotiemme muistomerkit. Jyväskylä.
 
 
 
 

Sotaveteraanien hauta-alue ja muistomerkki, Oulun hautausmaa

 
Muistomerkin nimi:
Sotien 1939–1945 veteraanien muistomerkki
 
Minkä asian muistolle toteutettu:
Sotien 1939–1945 veteraanien muistolle
 
Sijainti:
Sotaveteraanien muistomerkki sijaitsee Oulun hautausmaan korttelissa 55, joka kuuluu tasaiselle peltoaukealle rakennettuun uuteen osaan. Alueen asemakaava ja käyttösuunnitelma vahvistettiin 1970. Muistomerkin läheisyydessä itäpuolella sijaitsee Intiön kappeli- ja krematoriorakennus. Sotien 1939–45 veteraaneille on varattu kappelin vierestä hauta-alue, joka käsittää kortteleiden 52, 53, 55 ja 59 sukuhaudat sekä korttelin 60 uurnasukuhaudat. Lisäksi Intiön kappelin takana oleva kortteli 72 on varattu kokonaan oululaisille sotaveteraaneille.
 
Muistomerkin ja siihen liittyvän ympäristön kuvaus:
Muistomerkki koostuu kolmesta panssariestekivestä, jotka ovat kuuluneet talvisodan jälkeen rakennettuun Kuusamon Salpalinjaan. Muistomerkin oikealla laidalla on erillinen mustaksi maalattu metalliristi. Monumentin edusta ja sen luokse johtava reitti on laatoitettu liuskekivin ja sen ympäristö hoidetaan nurmipintaisena. Jokaiseen kiveen on kirjoitettu pronssikirjaimin Väinö Eskolan laatimat muistosanat, jotka ovat vasemmanpuoleisesta kivestä oikeanpuoleiseen lukien seuraavanlaiset:
 
 HE PUOLUSTIVAT
 ISÄNMAATAMME
 1939-1945
 
 HE TEKIVÄT TYÖTÄ
 ISÄNMAAMME
 PARHAAKSI
 
 SOTIEMME
 VETERAANIEN
 MUISTOLLE
 
Muistomerkin tekijät, tekopaikka ja valmistusaika:
Muistomerkin ovat suunnitelleet Timppe Arvola ja Tarja Kivilinna.
 
Milloin paljastettu, tilaisuuden kuvaus:
Muistomerkki on paljastettu 4.6.1985. Tilaisuudessa puhui piispa Olavi Rimpiläinen.
 
Muistomerkin omistus- ja hoitovastuu:
Muistomerkin omistaa Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, joka vastaa myös sen hoidosta.
 
Lähteet ja kirjallisuus:
Oulun hautausmaat 1996. Toim. Kirsi Schali. Julk. Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä. Jyväskylä.
 
 
 

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, Oulun hautausmaa

Muistomerkin nimi:
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki
 
Minkä asian muistolle toteutettu:
Pystytetty sotavuosina 1939–1944 Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi
 
Sijainti:
Sijaitsee Oulun hautausmaan vanhalla osalla pääportilta vanhalle kappelille johtavan käytävän varrella korttelissa 42. Sen läheisyydessä itäpuolella sijaitsevat sotien 1939–1945 sankarihauta-alue, vapaussoturien hauta-alue yhteismuistomerkkeineen, Oulun Diakonissalaitoksen sisarten hauta-alue sekä puistomainen sukuhauta-alue.
 
 
Muistomerkkihankkeen toteuttajat:
Oulun Karjalaiset ry
 
Muistomerkin ja siihen liittyvän ympäristön kuvaus:
Korkeaan pystysuoran suorakaiteen muotoiseen mustagraniittiseen kiveen on kirjoitettu sanat: "Karjalaan jääneiden vainajien muistolle." Kiven koristeaiheina ovat latinalainen risti sekä kannel ja palmunlehvä, jotka symbolisoivat "Karjalan hajotetun kansan toivoa taivaan isänmaahan" (Oulun hautausmaa 1965, 5). Muistomerkin ympäristö hoidetaan nurmipintaisena. Sen takana kasvaa leikattu orapihlaja-aita.
 
Muistomerkin tekijät, tekopaikka ja valmistusaika:
Muistomerkki on pystytetty 1956.
 
Milloin paljastettu, tilaisuuden kuvaus:
Muistomerkki on paljastettu 1956.
 
Muistomerkin omistus- ja hoitovastuu:
Muistomerkin omistaa Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, joka vastaa myös sen hoidosta.
 
Toistuvat tapahtumat:
Oulun Karjalaiset laskevat muistomerkin juurelle seppeleen joka vuosi kesäkuun kolmantena päivänä, jolloin ortodoksit viettävät yhtä kirkkovuotensa neljästä vainajien muistelupäivästä.
 
Lähteet ja kirjallisuus:
Oulun hautausmaa. Toim. Olavi Airas ja Lauri Saarela. Oulu 1965.
Oulun hautausmaat 1996. Toim. Kirsi Schali. Julk. Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä. Jyväskylä.
 
 
 

Sotien 1939—1944 sankarihauta-alue, Oulujoen hautausmaa

Muistomerkin nimi: Sotien 1939–1944 sankarihaudan yhteismuistomerkki
 
Minkä asian muistolle toteutettu: Sotien 1939–1944 sankarivainajien muistoksi
 
Sijainti: Sankarihauta-alue sijaitsee Oulujoen kirkon läheisyydessä sen pohjoispuolella.
 
Muistomerkin ja siihen liittyvän ympäristön kuvaus:
Sankarihauta-alueen yhteismuistomerkkinä on harmaagraniittinen nelikulmainen kivi, jonka vasempaan laitaan on liitetty korkea kiviristi. Muistokirjoituksessa lukee:
 
 ISÄNMAAN PUOLESTA
 1939 1940 1941 1942 1944
 KIITTÄVI MAANNE JA KANSANNE
 TYÖSTÄNNE TEITÄ
 SIUNAAVA ON SUKU SYNTYNYT,
 SYNTYMÄTÖN.
 MUISTONNE SÄILYVI AIN
 YLI VUOTTEN VUOSISATOJEN.
 
Yhteismuistomerkki sijaitsee nelikulmaisen sankarihauta-alueen itäkulmassa. Alue on rajattu kivistä ja betonista rakennetulla muurilla, jonka sisäreunoilla kasvaa korkeita kuusia, mänty, syreenipensas sekä ruusupensaita. Aluetta jakavat kapeat hiekkakäytävät ja nurmikaistat. Hautakohtaisina muistomerkkeinä ovat harmaagraniittiset sammakkokivet, joihin on merkitty vapaudenristi, vainajan sotilasarvo, nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä kaatumispaikka.
 
 
Muistomerkin tekijä, tekopaikka ja valmistusaika:
Muistomerkin ja sankarihauta-alueen järjestelyn on suunnitellut arkkitehti Uki Heikkinen syksyllä 1948.
 
Milloin paljastettu, tilaisuuden kuvaus:
Sankarihauta-alue ja sen yhteismuistomerkki paljastettiin 28.8.1949. Tilaisuuden toimitti pastori Aaro Marttila.
 
Muistomerkin omistus- ja hoitovastuu:
Muistomerkin omistaa Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, joka vastaa myös sen hoidosta.
 
Toteutetut kunnostustoimenpiteet:
Oulujoen seurakunnan kirkkovaltuusto päätti kokouksessaan 31.3.1940 luovuttaa kirkon vierestä hauta-alueen sankarivainajille. Alueen järjestely toteutettiin arkkitehti Uki Heikkisen suunnitelmien mukaan 1948–49. Alueelle on haudattu 55 vuosina 1939–1944 kaatunutta. Yksi sankarivainajista lepää Oulujoen hautausmaan sukuhaudassa.
 
Toistuvat tapahtumat:
Viralliset kunniakäynnit: Kaatuneitten muistopäivä, Puolustusvoiman lippujuhlan päivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto. Hautauspalvelun toimesta suoritetaan kukitus Kaatuneitten muistopäivänä. Partiolaiset sytyttävät kynttilät itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona.
 
Lähteet ja kirjallisuus:
Heikkinen, Uki 1948. Oulujoen sankarihauta-alue, piirros, Ibl:2 laatikko 19:1, Oulun kirkonarkisto.
Kirkkovaltuuston pöytäkirja 31.3.1940, K IV 2, Oulujoen seurakunnan arkisto, Oulun kirkonarkisto.
Oulun hautausmaat 1996. Toim. Kirsi Schali. Julk. Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä. Jyväskylä.
Oulun sankarivainajat 1918–1945. Julk. Oulun Sotaveteraanit ry. Jyväskylä 1987.
 
 
 
 
 

Sotaveteraanien hauta-alue ja muistomerkki, Oulujoen hautausmaa

Muistomerkin nimiSotien 1939–1945 veteraanien muistomerkki
 
Minkä asian muistolle toteutettu:
Sotien 1939–1945 veteraanien muistolle
 
Sijainti:
Sotaveteraanien yhteismuistomerkki sijaitsee Oulujoen hautausmaan korttelin 25 eteläosassa. Sen läheisyydessä länsipuolella sijaitsee sotien 1939–1945 veteraaneille varattu sukuhautakortteli 26.
 
Muistomerkin ja siihen liittyvän ympäristön kuvaus:
Sotaveteraanien muistomerkki on luonnonkivinen pystypaasi, johon on kiinnitetty kaksi messinkiristiä: latinalainen ja ortodoksinen risti. Muistomerkin edusta ja sen luokse johtava reitti on laatoitettu liuskekivin ja sen ympäristö hoidetaan nurmipintaisena. Kiven messinkilaattaan on kirjoitettu Väinö Eskolan laatimat muistosanat (samanlaiset kuin Oulun hautausmaan sotaveteraanien muistomerkissä):
 
HE PUOLUSTIVAT
ISÄNMAATAMME 1939–1945
 
HE TEKIVÄT TYÖTÄ
ISÄNMAAMME PARHAAKSI
 
SOTIEMME VETERAANIEN
MUISTOLLE
 
Hautakorttelit 25 ja 26 kuuluvat hautausmaan uuteen osaan ja ne on otettu käyttöön 1970-luvun lopulla. Sotaveteraanien hauta-alueelle (kortteli 26) on haudattu vuodesta 1988 lähtien. Kasvillisuudeltaan korttelit ovat luonnonmukaista havupuuvaltaista aluetta, jonka haudat hoidetaan nurmipintaisina.
 
Muistomerkin tekijä, tekopaikka ja valmistusaika:
Muistomerkin on suunnitellut Reino "Timppe" Arvola.
 
Milloin paljastettu, tilaisuuden kuvaus:
Muistomerkki on paljastettu 8.10.1989.
 
Muistomerkin omistus- ja hoitovastuu:
Muistomerkin omistaa Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, joka vastaa myös sen hoidosta.
 
Lähteet ja kirjallisuus:
Hautausmaalautakunnan pöytäkirja 7/1989 § 49, hautausmaalautakunta 1988–1990, Oulun kirkonarkisto.
Oulun hautausmaat 1996. Toim. Kirsi Schali. Julk. Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä. Jyväskylä.
 
 
 
 

Sotien 1939—1945 sankarihauta-alue, Ylikiimingin kirkkotarha

Muistomerkin nimi: Sotien 1939–1945 sankarihaudan yhteismuistomerkki
 
Minkä asian muistolle toteutettu:
Sodissa 1939–1945 kaatuneiden sankarivainajien muistolle
 
Sijainti:
Sotien 1939–1945 sankarihauta-alue sijaitsee Ylikiimingin kirkon länsipuolella kirkkotarhassa, jonka pohjoispuolella virtaa Kiiminkijoki.
 
Muistomerkkihankkeen toteuttajat:
Ylikiimingin seurakunta
 
Muistomerkin ja siihen liittyvän ympäristön kuvaus:
Sotien 1939–1945 yhteismuistomerkin perustana on kaareva luonnonkivistä rakennettu kivimuuri. Sen oikeanpuoleiseen osaan on kiinnitetty pronssista valettu miekkaristi, jossa on korkokuviona pisaroita sekä versovia silmuja. Nämä kuva-aiheet symbolisoivat uutta elämää. Ristin kärjessä on vuosiluku 1967, jonka jakaa kahtia Oskari Jauhiaisen puumerkki. Muurin vasemmanpuoleisen osan yläreunaan on kiinnitetty pronssista valetut vuosiluvut 1939–1945. Muuri on 500 cm pitkä, 150 cm korkea ja 65 cm syvä. Pronssiristin korkeus on 350 cm:ä.
 
Yhteismuistomerkki on sijoitettu epäsymmetrisesti sankarihauta-alueen toisen pään sivulle. Hautakohtaisina muistomerkkeinä ovat punagraniittiset tyynykivet, jotka on järjestetty riveihin yhteismuistomerkkiin nähden kohtisuorassa linjassa. Nurmipintaisena hoidettua aluetta jakavat liuskekivin päällystetyt polut hautarivien väleissä.
 
Ylikiimingin kirkko sijaitsee aivan sankarihauta-alueen läheisyydessä. Kirkkotarhassa on säilynyt myös kellotapulin alaosa, joka on kuulunut 1700-luvun loppupuolella purettuun saarnahuoneeseen.
 
Muistomerkin tekijät, tekopaikka ja valmistusaika:
Muistomerkin on suunnitellut kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen, joka on valanut myös siihen kuuluvan pronssisen miekkaristin. Kivimuurin on muurannut Kalle Jauhiainen. Monumentti valmistui 1967.
 
Milloin paljastettu, tilaisuuden kuvaus:
Muistomerkki on paljastettu 6.12.1967.
 
Muistomerkin omistus- ja hoitovastuu:
Muistomerkin omistaa Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, joka vastaa myös sen hoidosta.
 
Toteutetut kunnostustoimenpiteet:
Sankarihauta-alueen järjestely on toteutettu arkkitehti Uki Heikkisen suunnitelmien mukaan.
Siihen on haudattu 128 sankarivainajaa.
 
Toistuvat tapahtumat:
Itsenäisyyspäivänä, kaatuneiden muistopäivänä ja veteraanipäivänä sankarihaudoilla on kunniavartio ja yhteismuistomerkille lasketaan seppele. Lisäksi kunniavartio on jouluaattona. Ylikiimingin koululaiset (Harjurinteen koulu) käyvät sankarihaudalla laskemassa seppeleet itsenäisyyspäivän aikoihin. Seppeleitä lasketaan myös yleensä juhlajumalanpalveluksien yhteydessä, jolloin on myös yleensä kunniavartio.
 
Lähteet ja kirjallisuus:
Rönkkö, Pekka 1994: Oskari Jauhiainen (1913–1990). Ars Nordica 5. Oulu.
 
 

Yli-Iin sankarihautausmaa

 Kuva: Pertti Lahtinen

 

Yli-Iin sankarihautausmaa sijaitsee kirkkopuistossa kirkon pohjoissivulla kirkon vieressä. Se käsittää yhteisen muistomerkin lisäksi 4 kansalais-, 8 talvi- ja 97 jatkosodassa kaatuneen yksityistä muistomerkkiä.

Sodan aikana haudat merkittiin valkoisin puuristein ja sen jälkeen marmorilaatoin. Vuosina 1952-53 hautausmaa sai nykyiset muistomerkkinsä seurakunnan, kunnan ja yksityisten varoin.

Muistomerkit on suunnitellut oulujokelainen maanviljelijä Lauri Saarela ja valmistanut Peipohjan Kiviveistämö. Yhteisen muistomerkin muodostaa punaista graniittia oleva paasi ja risti. Paadessa on kirjoitus: Isänmaan puolesta 1939-40, 1941-44. Joh. 15:13 ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä.”

Myös yksityiset muistomerkit ovat samaa materiaalia, Vehmaan punaista graniittia.

Lähde:
Toivo Hyyryläinen, Polkuja paikallishistoriaan, Esitelmä Yli-Iin Kirkonkylän hautausmaan juhlavuoden tilaisuudessa.

 

Kiimingin sankarihautausmaa ja muistomerkit

 Kuva: Sanna Krook

Kiimingin sankarihauta-alueella on 6 vuonna 1918 kaatuneen vapaussoturin sekä 62 talvi- ja jatkosodan uhrin hautaa. Kirkon pihassa on kaksi sodissa kaatuneiden muistopatsasta. Yläkuvassa on näkyvissä vapaussodan muistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1921. Muistomerkissä on teksti "1918 Eestä uskon, lain ja vapauden 1921 Kiimingin kuntalaisilta."

 

 Kuva: Sanna Krook

Oskari Jauhiaisen tekemä talvi- ja jatkosodan uhreille pystytetty sankarivainajien muistomerkki on nimeltään ”Sotilaan hyvästijättö”.

Kiimingin kirkkovaltuusto asetti vuonna 1945 sankaripatsastoimikunnan, joka haki varoja painattamalla ja myymällä adresseja ja kortteja, järjestämällä elojuhlia sekä pyytämällä tukea kunnalta, seurakunnalta ja muilta yhteisöiltä. Toimikunta pyysi vuonna 1947 taiteilija Oskari Jauhiaista tekemään kotipitjäänsä sankaripatsaan. Hinnaksi sovittiin 245 000 mk. Patsaan korkeus on 150 cm, leveys on 170 cm ja materiaali on Vehmaan punainen graniitti. Patsaan paljastusjuhla pidettiin 15.5.1949. Sankarihautojen kivet tehtiin samaan aikaan kuin patsas.