Kiimingin kirkon historia

Kirkko kosken kohdalle

 
Saadakseen oman kirkon Alakiimingin talolliset kääntyivät 1757 piispan ja tuomiokapitulin puoleen. Asukkaita oli kaikkiaan noin 500. Anomuksessa vedottiin pitkään matkaan, jota oli aivan liikaa erityisesti vanhalle ja sairaalloiselle väelle. Lisäksi koitui "mitä suurin hengenvaara" erityisesti kevättulvan ja syksyn aikana kuljetettaessa ruumiita haudattavaksi Haukiputaalle läpi kuohuvien koskien.
 
Kiiminkiläiset olivat kylläkin saaneet jo 1702 luvan hautausmaahan, jota ilmeisesti ei tuolloin kuitenkaan rakennettu. Anomuksessa vedottiin myös siihen, että maitse meneminen oli vaikeaa läpi rämeiden ja soiden. Se muodosti kirkkovieraille jopa hengenvaaran.
 
Anomuksessa 14 allekirjoittanutta talollista pyysi, että he saisivat "rakentaa pienen kirkon, jotta myös vanhempi ja kivulloisempi väki pääsisi jumalanpalveluksiin ja jotta ruumiit saisivat kunniallisen hautauksen". Rovastikuntatarkastuksen jälkeen alakiiminkiläiset saivat luvan rakentaa kappelin ja heidät vapautettiin Haukiputaan velvollisuuksista.

Kansan tarinan mukaan kirkon paikan kerrotaan löytyneen siten, että Koitelista laskettiin tukki alavirtaan ja missä se pysähtyi, siihen rakennettiin kirkko. Ylikyläläisten harmiksi tukki pysähtyi Niemelänsuvannon alapäässä olevaan koskeen, ja koskea ruvettiin kutsumaan Vääräkoskeksi.

Kirkkoa rakennettiin kirkkoherra Hannu Pelkosen tutkimuksen mukaan vuosina 1757 - 1760. Se vihittiin tarkoitukseensa 26.7.1761. Mielenkiintoista on, että kuningas Adolf Fredrikin allekirjoittama rakentamispäätös on päivätty vasta 6.11.1761.