Suden tunti

Äitini kutsui sitä suden tunniksi. Se on tunti, kun pääset töistä, haet lapset päivähoidosta, joudut ehkä tekemään mutkan kaupassa, aloitat ruoanlaiton. Pitkä päivä on takana ja pitäisi vaihtaa roolista toiseen. Kun haluaisi rojahtaa hetkeksi päivän päätteeksi, onkin jaksettava vielä monenlaista. 

Moni tuntee käsitteen suden hetki. Se on tunnettu ilmaisu siitä, että aamuyöllä kello 3-5 välillä ihminen on heikoimmillaan. Jos herää tuohon aikaan, jokin murhe tai ahdistus voi tuntua ylitsepääsemättömältä. 

Jokaisen elämässä on pimeitä hetkiä ja pimeitä kohtia. Jokaisessa meissä on heikoimmat kohdat. Jokaisen päivässä on nivelkohtia, joissa ajatus harhailee, kyllästyttää, väsyttää. Evagrios Pontoslaisella (345-399) oli tälle oma nimensä: keskipäivän demoni. Se kuiskuttaa korvaamme, ettei tässä ole mitään järkeä, tämä ei tunnu miltään.

Millä selätetään keskipäivän demoni tai suden tunti?

Kaikki alkaa joka aamu uudestaan. Pahinta on, jos päivän elää mielessään jo valmiiksi. Kohtaamisista ja innostuksesta se muuttuu sarjaksi suorituksia. Suden tunti kasvaa suden ajaksi. Sisään istuu helposti tehokkuus. Tehokas ihminen ei uhraa itseään toisten ja rakkauden, vaan jonkin ulkopuolisen saavuttamisen takia.

Hän, joka osaa elää hetkessä, on oppinut elämisen taidon. Kärsivällinen tietää, että kaikella on aikansa eikä ajan kulkua kannata yrittää hallita. Kärsivällisyys on ystävällinen suhde ajan kanssa. Se, mikä meitä uuvuttaa, tulee usein ulkoapäin, ei sisältä. Maailman mahtavat rakenteet eivät ole suurimmat voimat. Jumala toimii arjessakin. Mitä ikinä teemmekin, se on jonkin itseämme suuremman täyttämää. Armo kuuluu arkeenkin.

Jaakko Tuisku, Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra

 
Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 24.3.2021.