Sairaalalapsityössä kuljetaan perheen rinnalla

Sairaalasielunhoitotyötä on tehty Oulun yliopistollisessa sairaalassa 60 vuoden ajan ja sairaalalapsityötäkin jo 20 vuoden ajan. Merkkivuosien kunniaksi Oulun tuomiokirkossa pidetään sunnuntaina 26.9. juhlamessu, jonka toimittaa piispa Jukka Keskitalo. Messun jälkeen ohjelmassa on kahvitilaisuus Oulun keskustan Vanhassa Pappilassa. 

Seurakuntien lastenohjaaja Auli Kipinä on työskennellyt sairaalalapsityössä lähes sen koko 20-vuotisen historian ajan. “Vierailen lastenosastoilla tukemassa perheitä ja järjestän heille erilaista toimintaa. Tarjoan lapsille mielekästä puuhaa ja juttuseuraa, joka voi antaa heille onnistumisen ja ilon kokemuksia ja samalla viedä ajatuksia hetkeksi pois sairastamisesta”.

Kipinän työkuvaan kuuluu myös tukiryhmän vetäminen sairaanhoitajan kanssa teho-osastolla olevien vastasyntyneiden äideille sekä sururyhmän vetäminen sairaalapapin kanssa lapsensa menettäneille.

Vuosien myötä sairaalalapsityö on muuttunut enemmän koko perhettä koskevaksi tukemisen muodoksi. “Lapsen sairastuminen koettelee koko perhettä ja he tarvitsevat tukea polulleen. Sairaalalapsityöntekijä kohtaa heidät hädän hetkellä, kun he ovat hauraimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Kuuntelemme ja kuljemme rinnalla.”

Sairaiden lasten kanssa työskentely tuo eteen rankkoja hetkiä. ”Tässä työssä itsestäänselvyydet katoavat, mikään ei ole varmaa. Työni antaa minulle kuitenkin valtavasti ja koen sen kutsumuksenani”, Kipinä kuvailee.

Sairaalajaksojen pituudet vaihtelevat, monet viettävät perheineen pitkiä aikoja osastolla, joidenkin kanssa kohdataan taas vain kerran. “Vaikka kohtaaminen olisi vain ohikiitävä hetki sairaalan käytävällä, niillä voi olla perheelle suuri merkitys. Myös minulle jokainen lapsi jättää sydämeen oman jälkensä.”

Juttu julkaistu 23.9.2021