Uutislistaukseen

Diakoniatyöntekijä katsoo kohti valoa

Moni tietää, että diakoniatyöntekijät auttavat vähävaraisia ja järjestävät toimintaa erilaisille ryhmille, mutta heidän tarjoamansa henkinen tuki jää usein näkyvämmän työn varjoon. Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijä Marjukka Hamarille ihmisten kanssa käytävät keskustelut ovat kuitenkin työn suola.
Kuvassa on diakoniatyöntekijä Marjukka Hamari.

Ensi perjantaina vietetään valtakunnallista diakonian viran päivää. Oulun seurakunnilla diakoniatyöntekijänä toimiva Marjukka Hamari kokee olevansa ennen kaikkea rinnalla kulkija.

”Koen olevani tässä työssä ennen kaikkea rinnalla kulkija. Ihminen, joka tukee toista silloin, kun tämä tukea tarvitsee.”

Ihmiset kipuilevat terveyteen, ihmissuhteisiin ja hengellisyyteen liittyvien asioiden kanssa. Hamari toteaa, ettei diakoniatyöntekijälle mikään inhimillinen ole vierasta. Hän myös uskoo, että jos ihminen haluaa muutosta johonkin elämänsä osa-alueeseen, se on mahdollista. Valmiita vastauksia diakoniatyöntekijä ei kuitenkaan tarjoa.

”Monesti ihmisellä itsellään on vastaukset valmiina kysymyksiinsä. Ne kirkastuvat, kun asioita hahmottaa yhdessä toisen kanssa.”

Diakoniatyöntekijän kanssa käytäviin keskusteluihin ei tarvita diagnoosia tai asiakkuutta sosiaali- tai terveyspalveluihin. Yhteyttä voi ottaa kuka tahansa ja millaisessa asiassa tahansa.

Diakoniatyöntekijä antaa myös konkreettista apua esimerkiksi lähtemällä kaveriksi vaikkapa virastoon. Yhtä lailla voidaan ihmisen niin halutessa myös hiljentyä rukoukseen.

Sairaanhoitaja-diakonissan koulutuksen saanut Hamari on työskennellyt diakoniatyöntekijänä yhdeksän vuotta. Kun työtä tehdään omalla persoonalla, rauhallisuudesta ja empaattisuudesta on apua. Samaan aikaan on pidettävä kiinni omasta jaksamisesta ja hyväksyttävä rajallisuutensa.

Moni Hamarin kohtaama on työikäinen ja yksinasuva, sillä hetkellä syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella oleva ihminen. Yksinäisyys on teema, joka nousee keskusteluissa usein esille.

”Yksineläjien osuus yhteiskunnassa kasvaa jatkuvasti. Rinnalla kulkemisen tarvetta riittänee siis tulevaisuudessakin,” hän arvioi.

 

kuva ja teksti Marita Ahlgren

 

Julkaistu 28.8.2018

2018-08-28 10:29:00.0