Selvitys: Vihkioikeudesta ei tule luopua

Kirkolliskokous lähetti edustaja-aloitteen piispainkokouksen valmisteltavaksi yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa. Tammikuussa 2017 piispainkokous päätti laatia kirkolliskokouksen pyytämän selvityksen, niin että kartoitetaan myös avioliittoon vihkimisen merkitystä kirkon identiteetille ja siitä millaisia vaihtoehtoja kirkolla on edessään. Taustaselvitystä tekemään kutsuttiin professori emerita Eila Helander.

Professori Helanderin selvitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille luovutettiin piispainkokoukselle keskiviikkona 6.9.2017.

Evankelis-luterilaisessa kirkossa näkemykset avioliitosta ja avioliittoon vihkimisestä ovat muuttuneet historian kuluessa. Muutoksiin ovat vaikuttaneet muun muassa yhteiskunnan lainsäädäntö, yhteiskunnallinen ilmapiiri ja poliittinen tilanne. Kirkko on kuitenkin pyrkinyt tähän asti aina pitämään kiinni vihkioikeudestaan. Myös valtiovallan näkökulmasta mahdollisuus valita kirkollinen tai siviilivihkiminen on katsottu toimineen hyvin ja palvelleen sekä vihittäviä, kirkkoa että yhteiskuntaa.

Vihkioikeudesta ei tule luopua

Professori Helanderin selvityksen keskeisenä tuloksena on, että vihkimisoikeudesta ei pidä luopua.

Kirkon vihkioikeudella on vahva jäsenten tuki. Kirkon tutkimuskeskus tuotti selvitystä varten uutta tutkimusaineistoa teettämällä kyselytutkimuksen huhtikuussa 2017. Sen mukaan suomalaisista 18 prosenttia ja kirkon jäsenistä vain 11 prosenttia kannattaa vihkioikeudesta luopumista.

Vihkioikeudesta luopuminen aiheuttaisi myös yhteiskunnallisia seuraamuksia. Suurin määrä vihkijöistä tulee kirkon piiristä. Selvityksestä käy ilmi, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on lähes 4000 vihkioikeuden omaavaa pappia, mikäli eläkkeellä olevat papit lasketaan lukuun mukaan. Ortodoksisella kirkolla ja vihkioikeuden saaneilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on yhteensä lähes 950 vihkijää, ja siviilivihkijöitä on noin 650. Kirkon vihkioikeudesta luopuminen merkitsisi siis tarvetta lisätä siviilivihkijöiden määrää merkittävästi.

Vihkioikeudesta luopuminen ei Helanderin mukaan myöskään ratkaisisi kysymystä siviilivihityn samaa sukupuolta olevan parin avioliiton siunauksesta.

Vihkioikeuden säilyttämistä puoltavat kirkon itseymmärrys jäseniään palvelevana kirkkona, jäsenistön tuki sekä avioliiton solmimisen valinnaisen järjestelmän toimivuus.

Professori Helander esittää selvityksen johtopäätöksissään kirkolle kompromissia, jossa kirkko pitäytyy avioliittoon vihkimisessä nykyiseen käytäntöön, mutta hyväksyy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli vihkimisissä ja siunaamisissa. Tällöin kunkin käytännön kannattajat voivat toimia saman kirkon sisällä.

Helander toteaa, että mikäli kirkko ei pysty asiaa ratkaisemaan, se profiloituu julkisuudessa enemmän sukupuoli- ja seksuaalinäkemystensä kuin perustehtävänsä kautta.

Vuonna 2016 kirkon jäsenten avioliitoista 57 prosenttia solmittiin kirkollisella vihkimisellä. Vuonna 2016 solmittiin kaikkiaan 24 464 avioliittoa, joista 11 188 evankelis-luterilaisen kirkon toimesta.

Kirkon viestinnän tiedote, julkaistu 6.9.2017