Yhteinen ruokailuhetki luo ystävyyttä

Ruokailu on monelle ainoa kontakti kirkon työhön. Se on syy lähteä kotoa joka viikko, ja aterioilla kävijät kutsuvat mielellään mukaan uusia ihmisiä. Saman pöydän ääreen istuminen lisää erilailla yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin leipäjonot. ”Ruokailun lomassa vaihdetaan kuulumiset, huokaistaan huolet ja jaetaan ilot”, kuvailee diakoniatyöntekijä Nina Niemelä Karjasillan seurakunnasta.

Ruokailut pyörivät monissa seurakunnissa vapaaehtoisten avulla. Esimerkiksi Pyhän Luukkaan kappelilla vapaaehtoiset valmistelevat tilan ja ruoan. Ruokailijoita käy joka viikko kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen, ja ruoka on hyvää kotiruokaa. Oulunsalon seurakunnassa ruokailijat saavat lähtiessään vielä mukaansa leipomosta lahjoitettua leipää.

Yhteisöllisyys on tärkeää

Jokainen ruokailija kohdataan ystävällisesti ja yksilönä. Pöydissä on aikaa jutella muiden kanssa, ystävystyä ja saada vertaistukea, jos elämäntilanne on vaikea. Aamupuurolla voidaan käydä pelkästään siksi, että on mukava syödä aamupala muiden kanssa yhdessä. "Tuo aamupuuro on sosiaalinen systeemi, mahtava homma!" kommentoi eräs aterialla kävijä kokemuksiaan.

”Asiakkaat tulevat iloisina ja lähtevät tyytyväisinä. Kasvavat kävijämäärät kertovat myös siitä, että rento ja välitön ilmapiiri on saatu luotua”, kertoo Tuiran seurakunnan diakoniatyöntekijä Sami Riipinen. Samaan ruokapöytään mahtuu hyvässä hengessä monen ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Se vähentää konkreettisesti yksinäisyyden tunnetta.

Ruokailuissa kävijöillä on mahdollisuus keskustella diakoniatyöntekijän kanssa.  Ajantasainen tieto ruokailuista löytyy Oulun seurakuntien verkkosivuilta: http://www.oulunseurakunnat.fi/tyottomat-ja-vahavaraiset.

Kuva: Riitta Hirvonen

Julkaistu 6.2.2017