Piispa Samuel Salmen joulutervehdys

25.11.2016 09.28

Kuva: Lotta Vuorma

Toivon soinnit

 

OULUN HIIPPAKUNNALLE

Toivon soinnit

Kellojen kumina on säestänyt maailman syksyä iltojen pimentyessä vuoden loppua kohti. Avaruuksiin kohoavalla kumulla ne ovat muistuttaneet ihmiskuntaa sen vertavuotavista haavoista ja tuskasta. Syvällä itsessämme tunnemme voimattomuutta ja turvattomuutta niiden ilmiöiden edessä, joissa ihminen on toista vastaan ja kaiken keskellä tavallinen ihminen on yksin kysymystensä kanssa. Syyrian ja Irakin kärsimykset ovat tulleet osaksi elämäämme, vaikka etäisyydet ovat pitkät. Aleppon kirkonkellot ovat kuitenkin olleet yhteistä rukoustamme, että Jumala kuulisi hätämme.  Rukouksen viesti onkin ollut yhdistävä side toivoa etsivien ihmisten keskellä.  Vaikka rukous ei näyttäisi tuovan välitöntä apua huutavaan avun tarpeeseen, kristitty elää tietoisuudesta, että sen voima vaikuttaa ja vie kohti toivottua päämäärää joskus salatullakin tavalla.

Klassiseksi tullut filosofi John Donnen ajatus on kaiken keskellä tänään enemmän kuin totta: ”Kun kuulet kellojen soivan, älä kysy, kenelle ne soivat, ne soivat sinulle.” Kellot muistuttavat näin siitä, että kannamme osaltamme ihmiskunnan samaa tuskaa. Kehotus kuuluukin, että tekisimme sen, mikä omalla paikallamme on mahdollista.

Kellojen kumu ei kohoa ylöspäin vain Aleppon ja muun sodan keskeltä. Samaan soittoon liittyy myös tuhansien ja taas tuhansien pakolaisten hätä. Emme pääse pakoon ihmisenä olemisen haasteista ja eettisestä vastuustamme laatimalla kiintiöitä, kiristämällä lainsäädäntöä, maksamalla toiselle osapuolelle ongelman ”hoitamisesta”, rakentamalla muureja ja sulkemalla silmämme tosiasialta. Elämme muutosten maailmassa, mikä merkitsee perusluonteista arvojen ja asenteiden uudelleen muokkausta.  Kellot soittavat myös uutta aikaa.

Joulun tutut kellot soivat taas pian ylle maan.  Niiden ensimmäinen sointi kuului vertaus-kuvallisesti kerran pimeän ajan keskellä.  Siellä, missä oli paimenten yksinäinen nuotio, uuvuttava työ ja halveksittu asema, koettiin muutoksen hetki, joka muutti koko maailman. Yön hiljaisuuden rikkoi enkelten laulu, joka oli tarkoitettu koko maailmalle: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Sanomassa asui toivo. Ihmiskunta ei ole yksin. Sillä on olemassa mahdollisuuksien tulevaisuus, koska maailma on Jumalan. Hänen tahtonsa on rauhan ja turvallisen huomisen tahto.

Pelon ja yksinäisyyden rikkoi kerran jouluyön viesti: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilo koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

Kärsimysten kellojen sanoman keskelle soivat tänä armon vuonna jälleen joulun kellot. Ne soivat hiljaa, kuten perinteinen laulu kuuluttaa: ”Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa. Kautta avaruuksien kaikuu laulu riemuinen, Jeesus tullut on!”

Kellojen sanoma tulee kohti ja haluaa tavoittaa kuulijan. Syvimmältään joulun kellojen viesti tahtoo synnyttää vastaanottajassaan havahtumisen uuteen näkökulmaan elämässä, minullekin on syntynyt Vapahtaja.  Enkelten sanoma tunkeutuu meidänkin elämäämme ja yöhömme:” Älkää pelätkö!  Kristus-lapsi on keskellämme.”

Vapahtajan siunaamaa joulunaikaa toivottaen,

Adventin alla  a.D. 2016

Samuel Salmi
Oulun hiippakunnan piispa

 

Kuva: Lotta Vuorma

« Uutislistaukseen