Uutislistaukseen

Vuoden virvottava on tuomiorovasti Satu Saarinen

Tuomiorovasti Satu Saarinen koki iloisen pääsiäisyllätyksen, kun Oulun Karjalaseuran väki valitsi hänet vuoden virvottavaksi. Vuoden virvottavan valinnalla halutaan tuoda esiin karjalaista virpomaperinnettä ja toivotetaan virvottavalle siunausta ja terveyttä.

Satu Saarinen (vas.) sai lahjaksi vitsat, joilla hänet virvottiin. Virpojat: Päivi Kytömäki (Oulun Karjalas...

Satu Saarinen (vas.) sai lahjaksi vitsat, joilla hänet virvottiin. Virpojat: Päivi Kytömäki (Oulun Karjalaseura ry:n pj.) Liisa Karppinen, Leena Leskelä ja Ahti Pyörnilä.

Virpomisella raamatullinen tausta 

Emerituspuheenjohtaja Ahti Pyörnilä kertoi, että virpominen liittyy itäiseen kulttuuriperintöön, tarkemmin ortodoksisen kirkon tapa- ja perinnekulttuuriin.

– Virpomisella on selvä raamatullinen tausta. Evankelistat kirjoittivat Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisesta ja ennen kaikkea Johanneksen evankeliumissa tämä asia on ilmoitettu selvästi sillä tavalla, että kansanjoukot katkoivat palmunoksia ja tervehtivät näillä Jerusalemiin ratsastanutta Jeesusta. Meillä ei pohjoisessa ole palmunoksia, mutta koska paju on ensimmäisiä kasveja, joka kukkii keväällä, käytetään pohjoisessa palmunoksien sijasta pajuja. Virpomisen sana tulee venäjän kielestä, jossa sana verba tarkoittaa pajua, Pyörnilä kuvaa.

Virpovitsat siunataan kirkossa palmusunnuntaita edeltävänä Lasaruksen lauantaina. Siinä yhteydessä pappi pyhitetyllä vedellä vihmoo, pirskottelee vedellä vitsat ja lukee vitsojen siunausrukouksen.

Virpomalla siunausta

Virpojia olivat usein lapset ja tässä yhteydessä luettiin erilaisia virpomalukuja.

– Liikkeelle lähdettiin varhain palmusunnuntain aamuna ja ajatuksena oli jopa, että talon väki olisi vielä parhaassa tapauksessa nukkumassa. Useimmiten virvottiin sukulaisia ja tuttavia ja virpomalukujen sisällössä keskeistä on se, että virvottavalle toivotaan siunausta ja terveyttä, Pyörnilä sanoo.

Perinne on ollut hyvin vahva erityisesti Laatokan Karjalassa, mutta virpomista tehtiin myös luterilaisessa Karjalan Kannaksessa ja nykyisessä Pohjois- ja Etelä-Karjalassa.

Näillä virpomaluvuilla Satu Saarinen virvottiin:

"Mie se virvon viisahasti, taputtelen taitavasti,

emännän mie ensin virvon.

Muna kanasestais, kukko taikinastais,

voilusikka lehmästäis, varsa hevosestais.

Luppaat sie, luppaat sie viikon päähän velkaa?

Siulle vitsa, miulle mitä tahot!"

Siulle vitsa, miulle mitä tahot! 

Pohjalainen virpomaloru:

"Virvon varvon vitsasella,

kosken kevätpajusella.

Terveyttä toivottelen,

siunausta siivittelen,

onnea oksalla tällä.

En mie liioin palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa laadi,

Jumalan siunausta sinulle toivotan."


Kuvateksti: Satu Saarinen (vas.) sai lahjaksi vitsat, joilla hänet virvottiin. Virpojat: Päivi Kytömäki (Oulun Karjalaseura ry:n pj.) Liisa Karppinen, Leena Leskelä ja Ahti Pyörnilä

Lisätietoja:

Harriet Urponen
Harriet Urponen
Viestintäjohtaja
Isokatu 17, PL 122
90101 Oulu

Fri Mar 31 14:30:00 EEST 2023