Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kakun jakaminen lapsena oli tarkkaa puuhaa. Viimeisiä palasia mitattiin melkein viivoittimella, jotta kukaan toinen ei vain saisi isompaa palasta. Tuolloin opin termin, jonka olen kuullut usein myöhemminkin: kristillinen tasajako.
Suuret filosofitkin ovat pohtineet sitä, miten olisi paras tapa jakaa se hyvä, mitä tässä maailmassa on. Erilaisia kakunjakomalleja on kehitetty vuosisatojen kuluessa ja usein tasajako on ollut ihan hyvä ratkaisu.
Tasajako ei ole kuitenkaan pohjimmiltaan erityisen kristillinen ajatus. Tarpeemme ja lähtötilanteemme voivat näet olla hyvin erilaisia. Kristillistä on, että annetaan enemmän hänelle, joka tarvitsee enemmän. Yhteiskuntamme avustus- ja tukijärjestelmät toimivatkin osin tältä pohjalta. Luterilaisen kirkkomme diakoniatyön periaate puolestaan on, että autetaan ennen kaikkea häntä, joka apua eniten tarvitsee tai jota muut eivät auta.
Arkielämässä sen miettiminen, kuka tarvitsee eniten apua, on tietenkin hankalaa. Tärkeintä onkin, että edellä mainittu ei ole este tai tekosyy sille, että autetaan.
Kristillisen ajattelumme mukaan tasajako ei toteudu taivaassakaan. Ihminen ei näet saa ansionsa mukaan. Isompaa ja pienempää roistoa koskee molempia sama asia, armo.
Niilo Pesonen,
Tuiran seurakunnan kirkkoherra
Teksti on julkaistu Forum24-lehdessä 17.11.2021
Tuiran seurakunnan seurakuntaneuvosto: Puheenjohtaja
Evästeiden avulla tarjoamme parempaa käyttökokemusta. Omat, välttämättömät evästeemme kontrolloivat sivuston toimivuutta ja käytettävyyttä.
Käytämme sivustolla upotuksia sosiaalisesta mediasta, kuten videoita ja sisältöjä. Nämä sisällöt saattavat sisältää käyttäjiä henkilöiviä evästeitä. Nähdäksesi nämä sisällöt sivustollamme hyväksy evästeet.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä