Juhlasta juhlaan

Luterilainen kirkkovuosi kaartuu pian loppuaan kohti. Isänpäivänä vietetään valvomisen sunnuntaita, ja seuraava sunnuntai on tuomiosunnuntai, toiselta nimeltään Kristuksen kuninkuuden sunnuntai.

Kirkkovuoden rakenne poikkeaa kalenterivuodesta, sillä kirkkovuosi alkaa adventista ja sen keskus on pääsiäinen. Kristillinen kirkkovuosi on saanut muotonsa 300-luvulla.

Kirkkovuotta merkitään monin symbolein. Jokaisella pyhällä on oma nimi, joka kertoo sen liittymisestä merkittäviin juhliin: jouluun, pääsisäiseen tai helluntaihin. Pyhät on merkitty liturgisella värillä, joka viestii sen sisällöstä. Marttyyrien juhlia koristaa punainen, Maria-juhlia sininen, suuria Kristusjuhlia valkoinen. Tavallisia juhlattoman kauden pyhiä värittää turvallinen, kasvuun kannustava vihreä. Musta on varattu vain pitkäperjantain synkkiin hetkiin.

Myös alttarikynttilämäärä kertoo pyhän merkittävyydestä kirkkovuoden kulussa. Suurissa juhlissa palaa kuusi kynttilää ja tavallisen, arkisemman jakson ”peruspyhinä” alttarilta löytyy yleensä kaksi kynttilää.

Joskus joku tarkkasilmäinen on pannut merkille, että alttarikynttilöiden lisäksi messussa on sytytetty yksi ylimääräinen kynttilä. Silloin on kyse piispanmessusta. Vanhan tavan mukaan piispan läsnäolon merkiksi kirkossa sytytetään ylimääräinen kynttilä.

Osa pyhistä liikkuu, osa pysyy paikallaan. Tämän selittämiseen ei tämän kolumnin merkkimäärä riitä! Arkipyhien viettäminen tuo joka tapauksessa tarpeellista taukoa ja lepoa nykyihmiselle, olipa sitten pyhän merkityksestä tietoinen tai ei, viettipä sitä tai ei. Pyhä on ihmistä varten, ei ihminen pyhää varten.

Satu Saarinen 
tuomiorovasti 
 

Teksti on julkaistu Forum24-lehdessä 10.11.2021.