Hiljaisuuden runoja - runokilpailun satoa

Oulun seurakunnat järjestivät helmi-maaliskuussa 2021 runokilpailun teemalla hiljaisuus. Saimme lähes 90 runoa, lämmin kiitos jokaiselle runonsa lähettäneelle.

Alla runot kootusti. Julkaisemme runoja myös Rauhan Tervehdys -lehdessä, Kirkko Oulussa -Facebookissa ja -Instagramissa. Runoja julkaistaan pääsiäistä edeltävällä ns. hiljaisella viikolla eli viikolla 13. 

Arvomme runojen lähettäneiden kesken 50 euron arvoisen lahjakortin DOM Second Hand -kauppaan. Arvonta suoritetaan viikolla 13 ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

 

Ihanaa, ei sateen ropinaa, ei ukkosen jylinää.
Kuuntelen, eikö edes tuulen huminaa?
Aistit kaikki valppaana odottaa.
Ajatukset, jotka hiipivät hiljaa, lempeästi karkoitan.
Hetken rauha kaikesta ilosta, surusta, kaipuusta, ikävästä.
Tuon tuokion haluan toistuvan,
se on täydellistä lepoa, rentoutusta, johon voisi nukahtaa.
En anna unen tulla, hetken vielä nautin tästä liikkumatta, olematta.
Uni, sinä tulit, veit hiljaisuuden kauas, kauas.

 

Irja Väänänen

 

- - -

 

Kuka kumma on tullut mailleni
Enkö jo kerran varoittanut
Kuka kumma on eksynyt tänne
Hämärän rajamaille
Ja kenen kanssa hän elää
Minähän se olen, ken tietää
Minähän se olen, joka tietää
Minähän se olen, joka vaille jäi

 

Miika Santala

 

- - -

 

Matka hiljaisuuteen

Pysähdyn ja avaan mieleni.
Raivaan, karsin, järjestän.
Löytyyhän tilaa pääsiäisen tulla.
Siihen on matka.
Matkalla on vaiheita.
Huolta, haikeutta, ahdistusta, kipua, epävarmuutta ja toivottomuutta.
Kannatti pysähtyä.
Pääsiäinen saa tulla.
Ilo, kiitollisuus ja rakkaus saavat enemmän tilaa.
Hiljaisuus laskeutuu mieleeni ja täyttää sen rauhalla.

Tässä saan levätä.

 

Oili Kajava

 

- - -

 

Rauha, äänettömyys.
Sydämen syke,
hengitys hento,
äärettömyys.
Ihmisen kauneus,
mielen kirkkaus,
sielun sointi,
sisäinen kuiskaus.
Kipusi, toiveesi, unelmasi,
haaveesi kuule.
Hiljaisuus,
mahdollisuus.

 

Sanna Tiri

 

- - -

 

A ja Ω

Kun maa oli autio ja tyhjä,

silloinkin siellä oli.

Eihän muuten olisi voinut tyhjä räjähtää,

neljätoista miljardia vuotta sitten.

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen,

alku ja loppu.”

Sen sisään mahtuu kaikki, kuten

maailmankaikkeus,

joka on 1012 kertaa ihmistä suurempi,

ja atomin pienin hiukkanen,

joka on 10-12 kertaa ihmistä pienempi.

Niiden puolivälin paikkeilla oleva ihminen kysyy:

”Kuka sinä olet?”

Hän vastaa: ”Minä olen se, joka minä olen,”

Raamatun mukaan.

 

Eino Jaakko

 

- - -

 

5. Näytös

Muisto

Ei hänestä jäänyt mitään muistoja,
sillä
kuin susilauma he hyökkäsivät oman
laumansa haavoissaan kituvan
toverinsa kimppuun ja
repivät hänet
kappaleiksi
suihinsa.
Oikeastaan kukaan ei häntä tuntenut,
sillä
kukaan ei ollut hänestä
edes kiinnostunut.

 

Eino Jaakko

 

- - -

 

Esitys

Olin juuri lopettanut
esitykseni,
jota olin harjoitellut vuosia,
mutta kuin yhteisestä
sopimuksesta
katsomossa olivat hiljaa,
eivätkä antaneet
ilmeensäkään paljastaa,
mitä he ajattelivat.
Minulla sattui vain olemaan

väärä etninen tausta.

 

Eino Jaakko

 

- - -

 

Ikiunta

Saukkovaaran saukon selän
tykkykuuset kumaraiset
tunnistavat vanhan tutun
kertomalla
uuden jutun
hiihtäjälle hiljakseen:
”Me kaikki kuormia kannamme,
se meillä on vain lunta,
joka lämmössä auringon sulaa pois,
kun saapuu kevät ja suvi.
Mutta!
Te ihmiset vasta, kun nukutte,
maan alla
ikiunta.”

 

Eino Jaakko

 

- - -

 

Sovitus

Hän sanoi: ”Se on täytetty.”

Minun puolesta.

                      Sinun puolesta.

                                  Kaikkien puolesta.

Hän sanoi vielä: ”Rauha teille.”

Minulle.

                      Sinulle.

                                  Kaikille.

Mutta se, joka oli kavalin kaikista, sanoi:

            ”Onko hän

                      todella sanonut

                                     niin?”

Ja epäilys luikerteli kirkkokansaan:

”Riittääkö se?

                      Tarvitaan lisäksi

                                     omaakin yrittämistä.”

Syntyi kysyntää, tarjontaa ja rahastusta.    

                            

Eino Jaakko

 

- - -

 

Minulla on kiire

Minulla on kiire kiivetä ylös,

ennen kuin aurinko laskee.

Nousu ylös käy yhä vaikeammaksi,

sillä polku on kivinen ja jyrkkä.

Hengitys vaikeutuu ja voimat hiipuvat,

ilma tulee ohuemmaksi.

On pakko nousta aivan korkealle,

josta näkee kauas ja avaralle:

maailmankatsomusten, uskontojen ja

uskomusten tuolle puolen.

Jopa omien pettymysten ja tappioiden yli.

 

Eino Jaakko

 

- - -

 

Hiljaisuus

Hiljaisuudessa syntyy uutta
Hiljaisuudessa on juhlavuutta
Hiljaisuudessa kuulen äänen –
Luojani

 

Sisko Leinonen

 

- - -

 

Kristuksen veri

Ehkäpä aivoissani ryömii toukkien joukkio
- joka hiljaa (mutta varmasti)
jyrsii aivokudosta ja jäytää hermoja -
ja tämä on perimmäinen syy, miksi mieleni on ollut täynnä
maailmanlopun ajatuksia, joista tunnen tulevan realiteettia
150 vuoden kuluttua,
pohtii nainen maatessaan yksinäisellä sängyllään.

Päiväpeitteen verenpunainen väri ei kieli huorasta vaan
hurskaasta naisesta, joka on Kristuksen veren riivaama
sekä epäonnistuneen maailmanpelastuksensa piinaama.

Valkoiset seinät ja tiililattia kuiskaavat "munkkiluostari"
(ei nunnaluostari, sillä nainen ei usko sisariin, ainoastaan
veljiin),
vaikka todellisuudessa "luostari" on vuokra-asunto lähellä deliä
- jonka omistaa naisen setä
(mies mustassa silkkitakissa, ortodoksijuutalainen) -
ja tien toisella puolella on Pizza Hut
ja ainoat rukousnauhat kadunvarrella roikkuvat näyteikkunassa
rihkamapuodin, jonka myymälävalikoimaan kuuluu myös
kristalleja, Tarot-pakkoja sekä itämaisia jumalpatsaita.

Ehkä meidät kaikki on altistettu oudoille kemikaaleille
- jotka ovat tietämättäni vaikuttaneet aivojeni kemialliseen tasapainoon -
ja tästä syystä koko elämäni on ollut vain illuusiota
ja jokainen hengellinen ja ylimaallinen kokemus yhtiön X tai Y
tahallisesti aiheuttamaa harhaa,
jotta menisin sinne, minne valtio tahtoo minun menevän,
pohtii nainen ennen kuin sulkee silmänsä
nähdäkseen unta aviomiehestä,
jonka kanssa ei koskaan tule jakamaan sänkyä.

 

Paula Puolakka

 

- - -

 

Petollinen hiljaisuus

Liian kauan olet tämän itseltäsi kieltänyt
Liian kauan kaikille sen myöntämättä jättänyt
Vaikka oletkin vain pieni lapsi karusellissa
Luulet et on pysyttävä omin voimin kasassa
Annat muiden ymmärtää et kaikki oisi kunnossa
Hymyilet ja sanot ettei mikään ole vinossa
Illan tullen yksin päässäs ajatukses selvität
Väität ettei hätää, silti kyyneleitä pidätät
Vähitellen huomaan että kielekkeellä seisot jo sillä,
joka useille on lopullinen tuomio
Työnnät itse itseäsi lähemmäksi tuhoa
Muiden kädet epäröimättä on siinä apuna
Haluaisin sua auttaa, turvaan kalliolta vetäistä
vaan saattaisin vain vahingossa lisää sua tönäistä
Silloin et sä enää oisi täällä minun kanssani
Kalliolta livennyt enkelten matkakumppani
Vielä nykypäivänäkin olet usein mielessäin
Muistan kuinka kävelimme kotitietä käsikkäin
Nauroin sinun jutuillesi, vastasti sä hymyillen
Silloinkin kun itkin pyyhit poskeltani kyynelen
Kaiken kauniin jälkeen en voi sua koskaan unohtaa
Toivon usein ettei sulla ois ollut niin vaikeaa
Luulen ettet ikinä sä itse sitä tajunnut
Et paljon aikaisemmin oisit apua jo tarvinnut

 

Enni Pajula

 

- - -

 

Hiljaa piirtyy kirkas

Pihamaisema tiivistyy kuvaksi
viimeinen lintu kohoaa lentoon
 liitää männynlatvojen yläpuolella -
nousee äärettömään kirkkauteen
Pirttikellon nakse mittaa aikaa -
sitä ei ole
jousi kangistuu äärelleen
hiljaisuus kietoutuu viisauteen -
kuva on kirkas

 

Marketta Filppa

- - -

 

H etken pysähdyn, katselen luontoa hanki kiiltää silmissäni
I hmettelen tyhjyyttä ympärilläni päivänvalon kajoa
L innut ovat hiljaa metsikössä puut rauhassa lepäävät
Järvet jäässä, luonto nukkuu ajanratas pysähtyy
A varuuden kirkkaat säkeet loistavat valoa ilmaan
I lolla ammennan rauhaa sisimpääni olen onnesta vaiti
S illoin ajatuksen virta katkeaa uuden kipinän voittaa
U neksin, haaveilen onnesta mielenmaisema katseeni kohtaa
U lkona poskeni väriä saa luonto maalaa punertavaksi
S itä tunnetta iloa itsessäni koen hiljaisuuden taikaa

 

Rauha Pulkkinen

 

- - -

 

Työn vuosina,

        keskellä kodin äänien kirjavaa kuoroa

        hänellä harvoin hiljaisuudelle aikaa.

        Hiljaisuus antoi tilaa ajatusten liikkua vapaasti,

        hänen löytää luovuutensa.

        Hiljentyä.

    

Takana työn vuodet,

        kaukana lapset, levossa puoliso.

        Hän on yksin.

        Kukaan ei tule.

        Hiljaisuus kiertyy hänen ympärilleen

        ahdistavana

        jähmettäen tunteita ja ajatuksia.

        Hän on kuin kuihtuva kasvi

        vailla vettä, valoa vailla.

Pääsiäinen on lähellä.

         Kuka lähestyisi häntä lähimmäisenä,

                kuuntelisi, ymmärtäisi?

         Kuka tarjoaisi hänelle                 

                elävää vettä ja leipää,

                että hän saisi tuntea

                pääsiäisen valon ja ilon?

 

Leena Salin

 

- - -

 

Hiihtopäivä

Hiihdän umpihangessa,
edessäni ketun juoksema helminauha,
kauempana harmaantunut kelorämeikkö,
horisontissa aamurusko tunturin kyljessä.

 

Survaisen sukset myötäiseen,
tuiskulumessa riekkopoikueen yölliset kiepit,
hipsineet päiväeineelle lähivarvikkoon,
aurinko tanssittaa lumikiteitä.

 

Usvanhäkärä vetää puoleensa,
avanto jäässä uumoo kevättä,
raikas vesi virkistää kulkijaa,
lumikoivut kaariholvina puronsuojana.

 

Palaan rämeen reunaan,
tähtikirjo kuunsirpin valaisemalla suolla,
tunturin kupeelta aamuinen rusko
noussut taivaan helmiäispilveksi.

 

Taisto Tammela

 

- - -

 

hiljaisuus

illalla
kun television äänisaaste lakkaa
ja tyhjyys täyttää tilan
niin mielen melu tulvii kyynelinä poskille –
puhdistava itku!

kyyneleet huuhtovat
surua melua yksinäisyyttä
tehden tilaa todelliselle hiljaisuudelle –
juhlallinen hiljaisuus!

hiljaisuus mahdollistaa mietteitä
eteenpäin taaksepäin ja ylöspäin
luo hengen yhteyksiä –
palvo hiljaisuutta!

 

Tuula Laine

 

- - -

 

Hiljaisuudessa on jotakin hätkähdyttävää
kuulla vain vaimea ilmastoinnin humina
kuin kukaan ei olisi elossa
silloin tällöin ääni, kun kynä kolahtaa pöydälle
tai joku puraisee omenaa.
Askeleet ovat mykkiä pehmeällä kokolattiamatolla
ruudut palavat kirkkaina
sormet liikkuvat näppäimistöillä
silmät kirjojen riveillä.
Tunnit kuluvat äänettömästi ilman muistijälkiä.
Ympärillä ihmiset tulevat ja ihmiset lähtevät
katoavat nimettöminä pimeään kaupunkiin
synkkään kylmyyteen, äänien pyörremyrskyihin.
Täällä kaikki on hetkeksi pysähtynyttä
maailma kadonnut
aika panoraamaikkunoiden tuolla puolen
haihtunut melun mukana.
Voit kuulla omat huokauksesi, hengen suuret desibelit.
Voit kuulla kaiken sen mikä muulloin peittyy
suojelevan kohinan alle.

 

Karoliina Henriksson

 

- - -

 

Yksinäinen tähti

Olen tähti aamu taivaalla
heijastaen kaipuun kajoa alkavaan päìvään

pilvikaravaanit vaeltavat ohi matkalla
äärettömyyden erämaahan

punertava taivaan rannan kajo
värittää toivoa
toivo on tehnyt pesän

hiljaisuus on vuorannut sen
tulevaisuus ei ole synkkä musta kahvi
on juotu loppuun

katson ikkunasta ulos
näen auringon paistavan kirkkaana
pilvettömältä taivaalta

 

Pekka Makkonen

 

- - -

 

Hiljaisuuden tie 

Vaellan läpi metsän talvisen niin yksinäisen
Koruton on sanoma sen niin hiljainen
Tietä tätä ei kulje kukaan, hiljaisuus sen ottaa mukaan
Seuraan sitä minne se johtaa, edessä kaukana jotain hohtaa

Kuuset sulkevat minut pimeään niin syvään
Katoaa äänet maan metsään niin hyvään
Avattu kaikille on tämä tie, johonkin se meidät vie
Poikki tämän pimeän maan, joku minut kuljettaa

Saavun luokse pellon suuren niin kauniin
Kylpee valossa kevään uuden niin valmiin
Seison mykkänä hiljaa kuuntelen, peltoa tuota ääniä sen
Puhjennut paju nuori on kukkaan, tuulessa huojuu taitu ei koskaan

Murheen maasta läpi kyynelien niin suolaisten
Löysin seuraan minä ystävien niin hiljaisten
Vihdoinkin omistaa saan, tämän rauhan maan
Tämä äiti maa ei kulkijaa, saa kadottaa.

 

Tero Kukkola

 

- - -

 

Kaikenkattava hymysi,
pakottamaton ja lempeä
olet tuulten pohja
tunturimaiseman salainen suudelma

kaikessa sinä olet kehto
sinussa viriää oraalle
kädenpitelijän koura hento
avoinna kuin aavikko hiekalle
minussa sinulle

lepäät ensilumen peitossa
ja äänesi on vahvaa valkeaa
kaikki sinut kuulevat ja tuntevat
vaikka aniharva todella

jos sinut sydämeeni päästän
pääsen perille ikivirralle
se, missä iäti, alati, olemas' oleva
valuttaa kantavan kyynelveneen
siihen antautuva jok'ikinen
saavuttaa tyynen meren
rantautuvan toden
kuka minä olen

ja niin hiljaa
ja niin hiljaa
hiljaa niin
ja soi taivaanmusiikki
maan kirjon kantajiin
äärettömän ääriin rakastaviin
äänettömän ääniin
ja niin hiljaisiin

 

Toni Rissanen

 

- - -

 

Ristin suuren varjossa
mies roikkuu hiljaa niin.
On naulat hällä haavoissa,
katsot silmiin tuskaisiin.
Kipujensa keskellä
hiljaa, hiljaa, yksin,
kuolemansa hetkellä
rukoilee hän Isää nytkin.
Ja kun suurin, hartain hiljaisuus
kaiken ylle laskeutuu,
on syntynyt näin toivo uus,
merkitse ei enää muu.

 

Marjo Väisänen

 

- - -

 

Hii ja hoo huutaa hiljaisuus,
Hii hiirenä hiipii,
Säikyn ja säpsähdän,
Sisääni sykerryn
Hoo huolet huputan,
Halut haavoitan
Huijaan himoni,
Huomaasi haluan
Hii ja hoo huutaa hiljaisuus

 

Mer-inkeri Putkonen

 

- - -

 

Hiljaisuus

Kun ilmaa halkovat
kontrolloivat sanat
alkavat sulaa

 

ja lämmin katse
tai hyväksyvä hymy
antavat luvan vain olla


kun kumppaninsa kanssa
kuuntelee hiljaisuudessa
välittämisen ääntä


Syntyy syvin yhteys
sydänten kohtaaminen

 

Pirjo Rantala

 

- - -

 

Mitä jänis tekee kuutamolla?
Hyvä sen on olla:
istuu laiturilla, kuuntelee.

Katsoo tuhannet taivaanvalot
hiljaiset metsät
maailman kirkkaimmat silmät.

 

Irmeli Pääkkönen

 

- - -

 

Ei hiljaisuus ole hiljaisuutta
vaan siinä kuuluvat

kaikki tarinat
                   soljuvat samanarvoisina

                   ohitse lipuen

                   verkkaan keinahdellen
 

Minun tarvitsee

vain istua ja odottaa

ja kuunnella

                   kun virta kuljettaa 

 

Maria Pohjola

 

- - -

Entä jos maanantai onkin

                   viikon paras päivä

ja hiljaisuus

                   maailman kaunein ääni

Entä jos piste onkin

                   uuden lauseen alku

ja elämänpolku

                   tuulessa huojuva pelto

 

Maria Pohjola

 

- - -

 

Aurinko näkyy hennonvaaleana
naavakuusten välistä.
Pajunkissat kurkistelevat nupuistaan.
Hiihtoladulla kauniin metsän keskellä
aistin alkavan kevään.
Tunne on odottava,
sydän onnellinen.
Tätä talven hiljaisuutta olen kokenut
niin kauan.
Haluan kuulla kevään äänet,
kohdata valon ja pääsiäisen ilon.

 

Crocus

 

- - -

 

Hiihtäjä

Latu-ura piirtää ääriviivaa metsän reunaan.
Hiihtäjä, surusilmäinen,
pysähtyy.
Sauvoihinsa nojaten
tuulen kosketus poskellaan,
huomaa hankien kimalluksen auringossa,
sinisen taivaan valkeat pilvisaaret, linnut
- kuin ensimmäistä kertaa.

 

Ilo hulmahtaa hiihtäjän yksinäiseen sydämeen,
tuo ajatuksen elämänpolusta
nousuineen, laskuineen, tasanteineen, mutkineen,
ajatuksen anteeksiannosta
kiitollisuudesta.
Äänetön rukous kumpuaa sielusta
kyynel löytää tiensä rinnukselle.

 

Lumisen luonnon hiljaisuudessa,
palmusunnuntain auringossa
hiihtäjä sivakoi latua eteenpäin
- rauha sydämessään

 

Tuula Kiira

 

- - -

 

Uskaltaa unohtua
pysähtyä kiiruhtamatta
ihmetellä utuista aamua

Uskaltaa jäädä
liikkua hetkessä
olla valon vaelluksessa

Uskaltaa hyvästellä
viipyillen silitellä
jättää himmenevän taivaan

Hiljaisuus

 

Mira Talala

 

- - -

 

Varjeltua hiljaisuutta

Lapsi nukkuu, koulupäivä ruudun ääressä päättynyt.
Silmät olivat väsyneet.
Taukoa oli ruokailla, oikaista itseään.
Nukkuu, turvassa koronalta, somelta, kavereiden viesteiltä, toisilta väsyneiltä.
Miksi niin hiljaista?
Lapsuuteen kuuluu kaverit, leikit, äänet, melu, nauru, vauhti ja riehakkuus, kaikki talven ulkoleikit ja pelit.
Miksi kaikki sammutettu?
Koronan mentyä menee myös hiljaisuus.
Täältä tulemme.

 

Irja Väänänen

 

- - -

 

Roudan alta

Jään ja roudan alla
elämä odottaa hiljaisena
uuden kevään saapumista.
Kevätpäivien lämmössä
elämä herää ja
lähtee uuteen kasvuun.
Nyt on minun vuoroni
olla hiljaa ja ihmetellä.
Kuollutko herää?

 

Oili Kajava

 

- -

 

Ennen

hiljaisuus ja rauha
elämän valoisia, onnellisia, iloisia sanoja.

Korona-aika
toi tuhkapilven.

Yhtenä päivänä

hiljaisuus ja rauha
elämän harmaita, yksinäisiä, nujertavia sanoja.

Toisena päivänä
vieläkin

hiljaisuus ja rauha
elämän valoisia, onnellisia, iloisia sanoja.

 

Terttu Välikangas

 

- - -

 

Minne Hiljaisuus meni? Kuuletko...... Hiljaisuuden?
(Tauko)
En minäkään
Minne se on mennyt?
(Tauko)

Mummon kiikkutuolin jalaksiin, kastelukannun lorahduksiin?
Tuvan oven narahduksiin,
hellan tulipesän tanssiviin liekkeihin?

Papan kynän ja paperin rapinaan, olkipatjan kuhmuroitten kahinaan? Ulkoportaan kopinaan, puuliiterin hämärässä tuoksuviin halkoihin?

Sinnekö se meni?
(Tauko)
Karkasi kaupungista kuusikkoon, että kuulisi jälleen äänensä? (Tauko)
Hiljaisuus

 

Sari Helena Koski

 

- - -

 

Hiljaisuus

Hiljaisuus on kohtaamispaikka.
Itsesi kanssa.
Jumalan.
Se on etsiminen ja löytäminen.
Nöyrtyminen ja kasvu.
Ajatusten seesteisyys.
Surun hiljainen koti.
Pyhä.
Hiljaisuus on matka.
Matka luovuuden maailmaan.
Kauneuden ihmeelliseen kutsuun.
Haaveiden salaisuuteen.
Onnen.
Se on myrskytuulen pysähdys.
Valon utuinen ranta.
Pilven valkeus.
Taivashymy.

 

Irma Kupiainen

 

- - -

 

Kutsumaton Vieras

Silitän lämmintä kättäsi.
Tunnet kosketukseni – hymyilet - vaikka oletkin poissa tästä hetkestä.
Kysyn lääkäriltä: -Muistin menetys, onko hän vain kylässä?
On kuulemma aikonut jäädä pidemmäksi aikaa.
-Tuli luoksesi asumaan, ei kysynyt, saisiko ja olisiko täällä tilaa!
Monen vuoden muistot muuttivat pois, et niitä enää tavoittaa vois.
Laulan laulun – hymyilet. Tapailet laulumme sanoja.
Sen sävel saa silmäsi hetkeksi kirkastumaan, mielesi innostumaan!
Vieraasi keskeyttää, hän ei edes pyydä puheenvuoroaan! - Ajatuksesi katoaa.
Mietin, miten jaksan ja kuitenkin tiedän, että jaksettava on.
Sinun vuoksesi! Rakkautemme vuoksi! Kaipuu, ikävä, tuska - ovat nyt minun Vieraani.
He asuvat jo minussa, eivät koskaan muuta pois.
Muistan sinut eloisana, kauniina, nuorena, rakastettavana.
Totuus paljastuu minulle, vihdoinkin:
Tässä vierelläsi istuen sinua halaten: -Elämä on vaarallista. Lohduttaja, missä viivyt?
- Tulisit jo! Kyynelsilmin anon: -Lohduttaja jäisit luoksein asumaan, ettet muuttais pois, vaikka ahdasta minulla ois?
Sun puoleesi käännyn yhtenään ja luotan sinun saapuvan ajallaan.
Vihdoin valoon nostan katseeni, kiitos valtaa mieleni.

 

Eira Saarela

 

- - -

 

Kosketus

Kun sanat ovat voimattomat lohdutusta jakamaan,
kun keinot ovat avuttomat, surullista kohtaamaan.
Hiljaisuus nyt meille kertoo kuitenkin.
Sun lämmin kosketuksesi, jää iholleni muistoihin.
Vain lämmin hyväilysi mun kuivaa kyyneleet.
Sun kosketukses hellä ois ainut lohdutus.
Kun sanat loppuu oikeat, riittää, että kosketat.
Jos hymy huultes unhoittuu, katsees kertoo kuitenkin.
Näin rakkaus kasvaa jakaen itse saat myös rakkauden.
Läheisyyttä ystävän ei unohtaa saa milloinkaan.
Vain lämmin hyväilysi mun kuivaa kyyneleet.
Sun kosketukses hellä ois ainut lohdutus.

 

Eira Saarela

 

- - -

 

Puhumattomuus
positiivista tai negatiivista
hyvän- tai pahantuulista

Läheisen kanssa
helppo olla hiljaa
vieraamman vierellä
vaivaannuttavaa

Kun mieli tyhjenee hälystä
ja sisäinen puhe lakkaa
tulee tilaa uusille oivalluksille

 

Pirjo Rantala

 

- - -

 

Hiljaisuuden portilla
Hiljaisuuden portilla näen Jeesuksen kasvot kämmenet ylöspäin nostaen valoa
Se sykkii sinistä ja lilaa.
Polvessani oleva kipu yltyy kuljin kivikkoista polkua.
Jeesus, Onko minulla toivoa?
Pyyhi pois kipuni ja paranna nivelteni suoja!
Hiljaisuuden keskiössä on pieni hetki, syvä rauha, jossa taivaat aukeavat.
Kipua ei enää ole - onko ollutkaan!

 

Marja Kerola

 

- - -

 

Kun kaikki pysähtyy,
saako olla olematta, vaikka

olet läsnä?

Hiljaisuus on kuin ilma,

jota hengität.

Kuulet oman sydämesi äänen.

Sinä elät.

Ole vain siinä.

Ikkunasta avartuu anteliaisuus,

joka vapauttaa puhtautta puhuvat

puuvillapellot.

Alkuun on pitkä aika, mutta

läsnäolo on tässä aina.

 

Minna Rundgren

 

- - -

 

Hiljaisuus, 
pelkkä hiljaisuus, 

ainoastaan auringon kajastus. 

Katse on harhaileva, 

mieli on kaipaileva. 

Hiljaisuus ympäröi meitä, 

pyörii mielessä mietteitä. 

Juuri tässä ja nyt, 

olen sen päättänyt. 

Olo on turvallinen, 

olo on rauhallinen. 

Rutistan pehmeää nalleani, 

suoristan ruttuista puseroani. 

N
alle niin hiljainen, 

tulee olo turvallinen. 

Aurinko maalaa nallesta kultaisen, 

tuo se mieleen muiston kaukaisen. 

Minä ja nalleni testasimme keinua uutta, 

ja kuuntelimme hiiren hiljaa hiljaisuutta. 

Katseeni kohti taivasta kohotin, 

hiljaisuudesta kiittää muistin.

 

Tiina Wallin

 

- - -

 

Simpukan sisällä soi 

Koralliriutta on kotini. 
Sen sinivihreät aallot keinuttavat 

meren elämää ympärilläni 

vuoroveden vaihtuessa. 

Hiekka on alusta, 

jonka suojassa lymyän. 

Avaan ja suljen kuoreni, 

kun vaippani reunoihin välähtelevät 

valot ja varjot laineiden, 

kalojen, planktonin,

laguunin koko elämän. 

Kuulen meren ylläni, 

sen loivat mainingit, 

sinisenä kaartuvan taivaan. 

Ne tunnen rauhana, 

kauniina kipuna itsessäni. 

Kun vaahtopäisinä iskevät tyrskyt riepottavat minua, 

riuhtovat koralleja, 

olen itsekin yhtä pauhinaa. 

Tunnen kaukaiset kaiut meren ääriltä, 

sen mustista syvänteistä, 

delfiinien lempeät kaarrokset, 

barracudan sulavan, 

tappavan syöksyn, 

merivuokon liehuvan kutsun, 

ja kaikki sisälläni soi.


Irmeli Juntunen

- - -

 

On joulu taas tullut 
vaan sinua en saa juhlaan, 

on ikävä niin. 

Aika yhteinen takaisin palaa ei, 

maahan vieraaseen sinut siunattiin.

Sinun leposijaasi tiedä en, 

vaan kuitenkin kynttilät 

sinun muistokses sytyttelen. 

Olet kaukana täältä ja 

toivoisin hohteen luoksesi löytävän tien.

Katson kynttilän liekkiin uskoen, 

valo kumpusi voi saavuttaa. 

Sinne kauaksi kuitenkin iäksi jäit, 

vain muistos iltani kirkastaa.


Irmeli Juntunen

- - -

 

Halusin kadottaa metelin sisältäni, 
Tuskani turruttaa, 

Etsintäni aloittaa. 

Pienen rukouksen, 

Sisimmässäni tunsin sen.

Rakkauden. 

Pienin askelin, 

Kohti sisäistä rauhaa astelin, 

Sanojani tavoittelin. 

Ulos päästin sen, 

Hengityksen. 

Kovin helpottavan huokauksen. 

Tänne palaan hiljaisuuden maisemaan, 

Sieluani hoitamaan, 

Kanssasi keskustelemaan, 

Hiljaisuuden voimasta sen taas saan. 

Rauhan tähän maailmaan. 


Mia Haapakorva

- - -

 

"...

"...

"...

"...

"...

"...

"...

Ne sanoivat että minulla on ääni. 

 

Suvi Lindholm

 

- - -

 

Hiljaisuus,
odottavaa, kuristavaa ahdistusta,

silti pelkään sen rikkoutuvan. 

En halua tietoa,

sinä saavuttamaton.

Luonto antaa rauhaa kysyjälle, 
eksyneelle.

Neuvoo polun harhailevalle. 

Huomennako, vai eikö koskaan?

Hiljaisuus rauhoittaa mielen,

antaa vastaukset kaikkeen. 

Tuo toivon huomisesta,

taasko samaa? 

Sitä hiljaisuutta alan jo odottaa.


Irja Väänänen

- - -

 

Hiljaisuus
Pysähdyn
Kuuntelen
Kaikkialla on niin hiljaista
Yhtäkkiä kuulen jostain kahinaa
Tuuli puhaltaa raollaan olevasta ikkunasta
Auringon valo heijastuu seinään kuin enkelin siivet
Rauha laskeutuu sydämeen
Tänään sain terveisiä taivaasta

 

Riikka Riutta

 

- - -

 

Eleusa

Umilenie,
kaunis, pehmeä ja hellä sana.
Hellyys, umilenie, eleusa.
Ikonissa,
raskaan riisan alla
hän painaa rakkaan Poikansa pään
poskeaan vasten.
Ja sydäntään vasten,
joka on surusta raskas,
minun poikani, minun poikani…

Minä, elämän haavoittama,
niin kuin Mariakin,
eksynyt ja kotia vailla,
tulen luoksesi
raskain askelin.
Sytytän tulen
ja olen hiljaa.

Lampukan tuli lepattaa
ja tekee Marian kasvot eläviksi.
Hän katsoo ensin Poikaansa
ja sitten minua.
Ja sanoo kuin kuiskaten:
Eleusa!

 

Mikko Lappalainen

 

- - -

 

         RAUHA

rauha pimeys kummulla

alhaalla pilvet pilvet

huokaavat vaimeat äänet

laskeutuu lohduton hetki

       "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

syvä hiljaisuus hiljaisuus

synkkääkin synkempi

        "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."

esiripun liepeet lepattavat lepattavat

järisee maa kalliot halkeavat

laantuu sydän hiljaisuuteen

lohdun sävel ristiltä

yli maan piirin rauha

 

Aili Lipponen

 

- - -

 

  hiljaisuus

suon sadetihkussa

hiljaisuus

ympäröi pois

kaiken turhan

matka sisimmän luo

       

      kahahtaa kaisla

      veneen reunaan

      helähtää heinän helpeet

      oksan kärjen pisara

      sitoo hiljaisuuden

rauhan

tuo säröilevään mieleeni

holjaisuus

luonto lähelläni

viestin antavat

puut kivet vedet äänettömät

       hopeinen hiljaisuus

       luonnon keskellä

       sielun voima

 

Aili Lipponen

 

- - -

 

Sinä istahdit viereeni
katsoit minua levollisin silmin.
Sydämessäni läikähti.
Siinä me istuimme hiljaisuudessa,
sinä ja minä.
Eikä meillä ollut kiirettä mihinkään.

 

Terhi-Liisa Autioniemi

 

- - -

 

Aamuyön tunteina
kun olen hereillä pimeässä huoneessa
puhun sisäistä puhetta itselleni
ja sinulle, Jumala.
Ja minä kiitän.
Sillä niin kuin yön pilvet väistyvät
ja aamu koittaa,
sinä annat tähänkin päivääni
viisautta ja voimia.

 

Terhi-Liisa Autioniemi

 

- - -

 

Mustarastas laulaa.
Keväällä,
illalla ja aamuhämärissä
multa tuoksuu uudelta
ja lehdet ovat aukeamaisillaan.
Kun muuten on hiljaista.
Hämärän keskeltä
tummaa lintua ei erota.
Sen ääni kaikuu
kuin toisesta maailmasta.
Tuoden toivoa.
Puskevaa elämän voimaa.
Hiljaisuudessa näkyvän kajastuksen.

 

Terhi-Liisa Autioniemi

 

- - -

 

Sinun rauhasi laskeutuu
kaupan hyllyjen välissä
levottoman sydämeni sopukoihin.
Saa minut hidastamaan askeleitani
ja hymyilemään itsekseni kassajonossa.
Lepo.
Ei vain hengittelyä,
vaan olemista
rakkauden ympäröimänä.
Kiitos.
Hyvää päivänjatkoa.

 

Terhi-Liisa Autioniemi

 

- - -

 

Ääneti kuljemme
kirkon kellojen kumahdukset taustalla soiden.
Ilmassa tuoksuu kevät ja uuden alku.
Vieno tuuli puhaltaa hiuksiin eloa.
Mietin, olitko se sinä,
kävit vain kyyneleeni poskelta pyyhkäisemässä.
Nostamme katseet ylöspäin.
Leposijasi on surullisen kaunis kohdata,
sinne me sinut saatamme,
viimeisellä matkalla,
hiljaisuudessa.

 

Piia Haapa-aho

 

- - -

 

Aurinko kapuaa ketterästi 

voisin haastaa sen joka-aamuiseen kilpajuoksuun 

           keltainen, keltaisempi, keltaisin 

Silti, tai sen takia, en jaksa tätä rytmiä 

raakaa vaatimusta 

jonka jäsentyminen on 

mielen melskettä pahempaa 


Parempaa on hiljainen, 

käsin neulottu h i l j a i s u u s 

jonka aikana on mahdollista 

          rasvata kädet ja jalat 

          palmikoida hiukset 

          silittää sisällä olevaa 

Juurtua tähän

 

Mervi Koskela

 

- - -

 

Hiljaisuus puhuu äänellä,
jonka kuulet
Takana kiireinen päivä,
paljon ääniä, melua,
haittaa saasteeksi asti.
Mieli kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta.
Etsi, niin löydät kyllä sen.
Voit löytää sen tuijottelemalla tuleen,
köllöttelemällä saunan lämmössä tai lämpimän peiton alla.
Musiikistakin voi löytää hiljaisuutta - piano, pianissimo...
Ulkona kuulet, jos haluat ja otat vastaan:
lintujen ja muiden eläinten äänet,
meren pauhut, laineen liplatukset,
puron solinat, puiden havinat.
Kaikki tuo on ehkä sitä hiljaisuutta,
joka sinua puhuttelee,
vaikka sanoja ei ole ollenkaan.

 

Auli Frilund

 

- - -

 

Luojan kuiskauksia

Kun näkee kesäyön usvan

leijuvan yllä kukkaniityn;

kun säteet hehkuvan auringon

kultaavat aavan aallokon,

      helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.

Kun väriloistossaan syksyiset

havisevat haavan lehdet;

kun kuihtuva kukkanen koskettaa

sydänmuistoa kaihoisaa,

      helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.

Kun talvi iltaan tummuvaan

tähtinen taivas luo loistettaan;

kun pakkanen huurtein hunnuttaa

lumivalkeaa maisemaa,

      helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.

Kun huomaa lämpöön keväiseen

jo perhosen siipensä avanneen;

kun kulkee metsäpolkua tuoksuvaa

sammalmättäälle istahtaa,

      helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.

 

Siiri Rautio

 

- - -

 

Tämä elämä
Johon minut asetettiin

tai joka valitsi minut,
on kuin pellavalla päällystetty
puuvillalla kantattu laulu.


Ei sille tarjottu mahdollisuuksia
korkeisiin ääniin, ääri-ilmaisuihin
ei se heilutellut sietoikkunaa
vaan asettui keskelle, keskustaan, meridiaaniin.


Vei aikansa ymmärtää, että se riittää.
Olla tasapainossa, olla sopiva,
täydellinen kuin h i l j a i s u u s
kahvinkeittimen pysähdyttyä
tuoksun leijuessa ilmassa
ei vain lupausta vaan
         onnea täynnä.

 

Mervi Koskela

 

- - -

 

Pyhä aamu  

Harhaan säteet jonottavat
hämärän pilven yllä,
toivon siivet aukes.
Kuka voi venyttää taivaat?


Ruusuisesta sumustasi kuin
aamusylin kaste
soturijoukko saapuu.
Keneltä sai Hän vallan?


Kuihtuneesta maaperästä,
veressä kastettuna
ikuinen silmu liljan.
Kuka uskoo sanomaamme?


Purpura taivas hiljaa,
aamunkoiton julistaja
pajun latvalla lintu
Kuka Hänestä välitti?
 

 

Sauli Zoltán Tari 

 

- - -

 

Hiljaisuus

on kuiskausta hennompi

hipaisu

sielussa.

Rauha,

tyyneys,

tila kuunnella.

Hiljaisuudella

ei ole omistajaa,

ei tuomaria.

Laskeutuu se

lempeänä,

mitään vaatimatta.

Se on jokaisen,

joka tahtoo sen.

Se on ääniä täynnä

tai tyhjiö.

Lempeä,

oma,

ääretön,

soma.

Marjo Väisänen

 

- - -

 

Hiljaisuus on meri, 
yli huuhtoo pään, 

kuin suonissani veri, 

kaiken selkeämmin nään. 

Ja kun vaikenee nää aatoksein 

ja rauha laskeutuu, 

hiljaisuudesta peiton tein, 

murhe turha unohtuu.

 

Marjo Väisänen


- -


Usvan lailla hiljaisuus
ympärille laskeutuu, 

Sielussa kuin tila uus
silloin mieleen avautuu. 

Kun hetki seisoo, hengähtää, 

ei merkitse nyt muu, 

mieli eloon lennähtää, 

sit paikoillensa asettuu.


Marjo Väisänen 

 

- - -

 

Hiljaiset kissat

Punakuoriset polut
päällystävät pääsiäisaamuna

auringon tanssimattoa.

Tule.

Silitetään ojapenkan

hiljaiset kissanpennut hereille.

 

Maria Viitasaari

 

- - -

 

Sshhh-runo
Pehmitä posket

ja silitä nenää.

Huuliin kun kosket,

niin korvat ne herää.

Maria Viitasaari

 

- -

 

Lepohetki

Hiljaisuus, lepo on rintani päällä.
Kadonnut huuto on jonnekin.

Aika on iholla, aika etäällä.

Ajassa sykin jo nyt itsekin.

Lämpö on kietonut sydämen syliin.

Tuomarin ääni on hiljennyt.

Poltetut polut vie kyteviin kyliin.

Turvassa niitä voin katsella nyt.

Maria Viitasaari

 

- - -

 

HILJAISUUS 

Hiljaisuutta voi joskus kaivata, 

kun suru alkaa ihmistä vaivata. 

Esimerkiksi läheisen poismenon johdosta, 

kun siihen ei ole muutakaan rohdosta. 

Joskus rukoilla voi hiljaisuudessa 

ja nousta siitä uskossa uudessa. 

Myös mietiskellessä sillä on tehoa 

ja se vaikuttaa ympäri kehoa. 

Hiljaisuus vaikuttaa moneen asiaan, 

se on kuin menisi johonkin rasiaan.

 Ja siellä miettisi maailman asioita, 

ja mieleen tulee uusia ideoita. 

Innofirst


- - -

 

HILJAISUUS, JÄTÄ MEIDÄT RAUHAAN


Se laskeutuu katoilta,
taivaasta ja asettautuu väleihimme
Asiat, jotka tapahtuvat nyt
tulevat kauempaa kuin muistan
Tilaa ei jää, joten hengitämme muualla
Toisissa kodeissa, eri seurassa
Tässä ja nyt pidättelemme
Hiljaisuus on kivuliainta yhdessä
Jakamaton kantamus
Suhde yksin

Jonna Määttä

 

- - -

 

HILJAISUUS KUULUU KAUAS


Huomasin
on hiljaisuus
Ei saapunut
Lähti
Laulu tauolla
Kuuletko
Pakolaisina kylmyyden alta
Mutta en nähnyt
Veden ääni
jäiden pauke
Vastaranta äänetön

Jonna Määttä

 

- - -

 

Vaikenen edessäsi 

   Mestari

Mitä ovat minun kipuni

   pintanaarmuni

Sinun kasvosi hiljaisina

   piikkikruunu päässäsi

Kuolemaan tuomittuna

Silmistäsi rakastava katse -

   teidän edestänne

      m e i d ä n

         m i n u n

Helena

 

- - -

 

Pyyntö
Usein kesken päivän huokaan perääsi.
Missä olet?
Toisinaan lähes huudan sinua silloin
kun elämäni valojen äänet valtaavat tilan
ja korvissa soi.
Väsyneenä arjessa etsin sinua,
kaipaan sinua kun
en saa enää mistään kiinni.
Silti kuitenkin,
kun saavut
en osaa lähelläsi olla
tunnut vieraalta ja pelottavaltakin.
En osaa asettua syliisi.
Hiljaisuus ole minulle hellä.

Tuija Soini

 

- - -

 

Miten hiljaisuus
voikaan olla näin kaunista.
Miten yön hiljaisuudessa,
voit pysähtyä ja kuunnella
hiljaisuuden ihmeellistä voimaa.
Miten hiljaisuus voi voimistua ja
yhtä äkkiä kuulet oman hengityksesi,
sydämen lyöntisi ja ajatuksesi.
Miten hiljaisuuden keskeltä
löydät itsesi ihmettelemässä,
ja huomaat,
että olet löytänyt itsestäsi hiljaisuuden.

 

Päppä

 

- - -

 

Hiljaisuus,
tervehdin kuin vanhaa ystävää.
Otan lämmöllä vastaaja
ja vaivun pehmeään syleilyyn.
Kuuntelen.
Hengitän.
Hiljaisen pyynnön Taivaan Isälle lähetän:
Anna tämän hiljaisuuden
olla kuin siunauksesi
kaiken tämän epävarmuuden keskellä.
Varjele meitä, varjele.
Hengitän.
Hengitän.

Piia Haapa-aho

 

- - -

 

HILJAISUUDESTA 1.

Hiljaisuus on sinfoniaorkesterin yläpuolella
se lyhyt lepattava hetki,
heti sen jälkeen kun mustat linnut
nuoteista ovat pyrähtäneet lentoon,
ja soitinten liikkeet ja kaikki ihmisten liikkeet
salissa ovat pysähtyneet lyhyeksi hetkeksi

Hiljaisuus on ääretön maa
josta me ehkä olemme tulleet
ja johon olemme menossa,
sekin on vain lyhyt hetki tämän
kertomuksen jälkeen.
Se on peitetarina vihamiehille ja
vuodenaikojen heijastus maan pinnalla
auringonsäteiden taittuessa puista ja
merenvärisestä ilmasta,
se on kaupunkien puuttuva voimavara,
autiomaiden ainoa mahdollisuus, ja ehkä
paras vastaus vaikeisiin kysymyksiin

Valo ja pimeys ovat epäilemättä sisaruksia,
mutta hiljaisuuden ja ajan sukulaisuutta
on vaikeampi
määritellä, sillä hiljaisuus kieltäytyy kertomasta
itsestään yleensä mitään

 

Raimo S. Virtanen

 

- - -

 

HILJAISUUDESTA 2.

Hiljaisuus on aamuyön hetkissä
valon seuralainen
kivun herättäessä ruumiisi.
Se on sodassa lyhyt hetki
helvetin lakattua ja tuhansien kasvojen ollessa
pysähtyneenä ilmeettömään tilaan

Hiljaisuus on muutama tunti,
muutama päivä, viikkoja,
äidin tai isän lähdettyä,
se on hautajaisissa tila joka täyttää
omaiset ja läheiset.
Se on jo äitisi kohdussa,
päivän jälkeen kun elämä rauhoittuu,
sinäkin tunnet sen jo siellä.
Se on avaruuden yleisin materia,
silti täynnä ymmärrystä
joka ei ikinä täyty

Siinä on enkeliä ja kääntyneen Jumalan selkää,
se on silti ajatusten ja sanojen kaukainen sisar,
erinäköinen, eri lailla puettu,
mutta se tunnistaa sinut kuin
verisukulainen tunnistaa toisensa
pitkän junamatkan,
ja vuosikymmenien jälkeen

 

Raimo S. Virtanen

 

- - -

 

HILJAISUUDESTA 3.

Vaikka kaikilla kansoilla
on oma sanansa hiljaisuudelle,
hiljaisuus on kaikille yhteinen.
Kokemus joka tulee hiljaisuudesta
sisältää mielen graffiteja,
kuin esi-isiä odottamassa jossain
tuntemattomilla asemilla,
odottamassa ja katsomassa sinua.
Ja mistä tahansa tulet, ja mihin menet,
kaikki on samaa hiljaisuutta,
odotat, mietit, etsit sanoja, mutta jotain
mystistä siinä kaikessa on,
eikä se taivu selvyyteen

Kun itse elämän pitäisi olla
ymmärtämisen ja hyväksymisen aikaa,
hiljaisuus ympärillä jättää selittämättä
koko ajan kaiken.
Ja ymmärrät ettei voittajia lopulta ole,
katsot aina joukkoja ja asioita
väärästä suunnasta, eikä hiljaisuudella
ole alkua eikä loppua, sillä matka hiljaisuuteen
on elämän pituinen

Mutta kun nouset pöydästä ja siirrät tuolia,
rikot heti hiljaisuuden historiaa, ja kaikki
mikä on ollut kietoutuneena hiljaisuuteen
purkautuu sieltä hetki hetkeltä
yhtä ainutkertaisesti kuin jokainen kevääntulo

 

Raimo S. Virtanen

 

- - -

 

HILJAA 

Olen vaiti, 
lepäilen vähän. 

Tietä katselen eteenpäin. 

Kuulla voin, 

kun hiljaisuus puhuu 

kuin minua ymmärtäin. 

Ole mielellä rauhallisella. 

Sinun toiveesi tunnetaan. 

On polullas tietty suunta. 

Käy iloiten jatkamaan.


Leena Pirinen

 

- - -

 

Siihen minä pysähdyin

Siihen minä pysähdyin,

Kohtaamisista vaikeimpaan,

Itseäni kuuntelin,

Jumalalle juttelin.

Sisälleni katselin,

Mietin ja ymmärsin.

Läsnä sinussa ja minussa.

Armo, rakkaus ja rauha.

Hetkessä hiljaisen lauseen kuulen,

Kuin keväisen tuulen,

Kuiskaavan sanat,

Sinä riität sellaisena.

Kuvana minun ja sinun,

Osana minua, osana sinua.

Niin taas itseäni katselen,

Sisimmässäni tunnen sen.

Jumalan rakkauden.

 

Mia Haapakorva

 

- - -

 

Hiljaisuudessa

kuulee

paremmin

 

Helena Säikkälä

 

- - -

 

HILJAISUUS

              hiljaisuuden meri velloo

              äänettömiä laineitaan

              rannalle rosoiselle

                rannalla kohoaa monta

                terävää kielekettä

                sen kallionkylkiä ei

                voi kavuta liukastumatta

                rannan pensaat ovat piikkipatsaita

                korkeuksiin kohoavia,ansoja lähellä

                kulkevalle

                piikit uppoavat syvään ja

                juureen asti

                 kun yrität irrottaa niitä

                 ne kiertyvät entistä tiukemmaksi

                 ihmisen lihaan ja sieluun

                 kavalasti

              luot katseesi jälleen

              merelle vellovalle

                 se tahtoo sinut laineilleen

                 lepäämään

                 se haluaa sinut universumin

                 ikuiseen ykseyteen

                 rauhaan ja rakkauteen

              hiljaisuuden meri on ääretön koti

                 jonka laineet loiskivat aina ja

                 ikuisesti

              hiljaisuuden merellä et voi hukkua

                 sen laineilla voit vain

                 levätä ja nukkua

              hiljaisuuden meri on Luojasi

              rakkaus

 

                     Tuija Savikoski

 

- - -

 

Unohtunut

Surumerenneitoja
veden suolaisiin vaahtoihin sukeltaa
tulipunaisin takohaavoin
ja syöpynein surusilmin
joiden kyyneleitä eivät pisarat peitä
eivätkä aallot salaa


Ja meri silmieni takana
se sieluni terävissä karikoissa tyrskyää
huuhtoen pois kaiken mikä on minua
kunnes huomaan istuvani tuolilla
jolle eilen itseni hyvästelin

 

Jere Malkavaara

 

- - -

 

Nykyaika

Kuin mykkäelokuvaa
niin täynnä väriseviä kuvia
ja kurjuutta tämä maailma on
etteivät sateenkaaren väritkään
ulotu maahan asti

 

Jere Malkavaara

 

- - -

 

hiljaa hiljaa
virtaa vesi halki maan 

hiljaa hiljaa 

arkkuun meidät lasketaan 

sieluni kuin tuhka tuuleen

itsekseen jos minua luulee 

isäni 

tyytyväinen olla saan

 

Marko Suhonen

 

- - -

 

Rauha

Tähtikirkas yö
kaukana kaikesta hälystä
Yksinkertaisuus on totisesti onnea

 

Eva-Maria Mustonen

 

- -

 

Siunattu

Antaisitko kiittää siitä kaikesta
mihin ei aina sanoja löydy
mutta muistoja – kyllä.

 

Eva-Maria Mustonen

 

- - -

 

Taas matkaan

Tyypillistä minua.
Kun hyvästien aika tulee,
sanoja ei löydy.
Sateella tulin ja sateella näemmä lähden,
mutta tuntuu ihmisikä on ehtinyt vaihtua siinä keväiden välissä,
muuttuvien peltomaisemien ja nurmentuoksun aikana.
Miten kuvata maalaiskaupungin iloja ja suruja,
viljasiiloja ja kirkontorneja,
traktoreita keskustassa,
leveitä hymyjä Prisman pihalla?

 

Eva-Maria Mustonen

 

- -

Pimeämpi kuin hauta tämä makuuhuone,
jossa sinua ei enää ole.
Makaan valveilla ja tuijotan seinää,
etsin sinua tapeteista.
Hiljaisuuttakin on äkkiä liikaa,
vaikka ulkona tuulee.
Paremmin nukkuisin
puisessa arkussa sinun vieressäsi.
Minä en osaa hengittää ilmaa,
josta sinä puutut,
en tunne edes lakanoita ilman sinua.
Pimeämpi kuin sinun hautasi tämä huone,
jossa sinua ei enää ole.

 

Eva-Maria Mustonen

 

- - -

kuiskaileva hiljaisuus
etsin
unohdettuja äidinkielen sanoja
minun äidinkieleni
tainnutetut merkitykset
luovat tyhjiön
vain unta ja tyhjä kilpikonnan kuori
silti luova teko
vaellan nöyrästi jumalan edessä
hän nostaa sormensa vaientaakseen minut
välittäjä
ottaa mukaansa kysymyksiä,
joita ei voi kääntää

Anna Litewka-Anttolainen

 

 

 

(Sivu päivitetty 31.3.2021)