Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Oulun seurakunnat järjestivät helmi-maaliskuussa 2021 runokilpailun teemalla hiljaisuus. Saimme lähes 90 runoa, lämmin kiitos jokaiselle runonsa lähettäneelle.
Ihanaa, ei sateen ropinaa, ei ukkosen jylinää.
Kuuntelen, eikö edes tuulen huminaa?
Aistit kaikki valppaana odottaa.
Ajatukset, jotka hiipivät hiljaa, lempeästi karkoitan.
Hetken rauha kaikesta ilosta, surusta, kaipuusta, ikävästä.
Tuon tuokion haluan toistuvan,
se on täydellistä lepoa, rentoutusta, johon voisi nukahtaa.
En anna unen tulla, hetken vielä nautin tästä liikkumatta, olematta.
Uni, sinä tulit, veit hiljaisuuden kauas, kauas.
Irja Väänänen
- - -
Kuka kumma on tullut mailleni
Enkö jo kerran varoittanut
Kuka kumma on eksynyt tänne
Hämärän rajamaille
Ja kenen kanssa hän elää
Minähän se olen, ken tietää
Minähän se olen, joka tietää
Minähän se olen, joka vaille jäi
Miika Santala
- - -
Matka hiljaisuuteen
Pysähdyn ja avaan mieleni.
Raivaan, karsin, järjestän.
Löytyyhän tilaa pääsiäisen tulla.
Siihen on matka.
Matkalla on vaiheita.
Huolta, haikeutta, ahdistusta, kipua, epävarmuutta ja toivottomuutta.
Kannatti pysähtyä.
Pääsiäinen saa tulla.
Ilo, kiitollisuus ja rakkaus saavat enemmän tilaa.
Hiljaisuus laskeutuu mieleeni ja täyttää sen rauhalla.
Tässä saan levätä.
Oili Kajava
- - -
Rauha, äänettömyys.
Sydämen syke,
hengitys hento,
äärettömyys.
Ihmisen kauneus,
mielen kirkkaus,
sielun sointi,
sisäinen kuiskaus.
Kipusi, toiveesi, unelmasi,
haaveesi kuule.
Hiljaisuus,
mahdollisuus.
Sanna Tiri
- - -
A ja Ω
Kun maa oli autio ja tyhjä,
silloinkin siellä oli.
Eihän muuten olisi voinut tyhjä räjähtää,
neljätoista miljardia vuotta sitten.
”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen,
alku ja loppu.”
Sen sisään mahtuu kaikki, kuten
maailmankaikkeus,
joka on 1012 kertaa ihmistä suurempi,
ja atomin pienin hiukkanen,
joka on 10-12 kertaa ihmistä pienempi.
Niiden puolivälin paikkeilla oleva ihminen kysyy:
”Kuka sinä olet?”
Hän vastaa: ”Minä olen se, joka minä olen,”
Raamatun mukaan.
Eino Jaakko
- - -
5. Näytös
Muisto
Ei hänestä jäänyt mitään muistoja,
sillä
kuin susilauma he hyökkäsivät oman
laumansa haavoissaan kituvan
toverinsa kimppuun ja
repivät hänet
kappaleiksi
suihinsa.
Oikeastaan kukaan ei häntä tuntenut,
sillä
kukaan ei ollut hänestä
edes kiinnostunut.
Eino Jaakko
- - -
Esitys
Olin juuri lopettanut
esitykseni,
jota olin harjoitellut vuosia,
mutta kuin yhteisestä
sopimuksesta
katsomossa olivat hiljaa,
eivätkä antaneet
ilmeensäkään paljastaa,
mitä he ajattelivat.
Minulla sattui vain olemaan
väärä etninen tausta.
Eino Jaakko
- - -
Ikiunta
Saukkovaaran saukon selän
tykkykuuset kumaraiset
tunnistavat vanhan tutun
kertomalla
uuden jutun
hiihtäjälle hiljakseen:
”Me kaikki kuormia kannamme,
se meillä on vain lunta,
joka lämmössä auringon sulaa pois,
kun saapuu kevät ja suvi.
Mutta!
Te ihmiset vasta, kun nukutte,
maan alla
ikiunta.”
Eino Jaakko
- - -
Sovitus
Hän sanoi: ”Se on täytetty.”
Minun puolesta.
Sinun puolesta.
Kaikkien puolesta.
Hän sanoi vielä: ”Rauha teille.”
Minulle.
Sinulle.
Kaikille.
Mutta se, joka oli kavalin kaikista, sanoi:
”Onko hän
todella sanonut
niin?”
Ja epäilys luikerteli kirkkokansaan:
”Riittääkö se?
Tarvitaan lisäksi
omaakin yrittämistä.”
Syntyi kysyntää, tarjontaa ja rahastusta.
Eino Jaakko
- - -
Minulla on kiire
Minulla on kiire kiivetä ylös,
ennen kuin aurinko laskee.
Nousu ylös käy yhä vaikeammaksi,
sillä polku on kivinen ja jyrkkä.
Hengitys vaikeutuu ja voimat hiipuvat,
ilma tulee ohuemmaksi.
On pakko nousta aivan korkealle,
josta näkee kauas ja avaralle:
maailmankatsomusten, uskontojen ja
uskomusten tuolle puolen.
Jopa omien pettymysten ja tappioiden yli.
Eino Jaakko
- - -
Hiljaisuus
Hiljaisuudessa syntyy uutta
Hiljaisuudessa on juhlavuutta
Hiljaisuudessa kuulen äänen –
Luojani❤
Sisko Leinonen
- - -
Kristuksen veri
Ehkäpä aivoissani ryömii toukkien joukkio
- joka hiljaa (mutta varmasti)
jyrsii aivokudosta ja jäytää hermoja -
ja tämä on perimmäinen syy, miksi mieleni on ollut täynnä
maailmanlopun ajatuksia, joista tunnen tulevan realiteettia
150 vuoden kuluttua,
pohtii nainen maatessaan yksinäisellä sängyllään.
Päiväpeitteen verenpunainen väri ei kieli huorasta vaan
hurskaasta naisesta, joka on Kristuksen veren riivaama
sekä epäonnistuneen maailmanpelastuksensa piinaama.
Valkoiset seinät ja tiililattia kuiskaavat "munkkiluostari"
(ei nunnaluostari, sillä nainen ei usko sisariin, ainoastaan
veljiin),
vaikka todellisuudessa "luostari" on vuokra-asunto lähellä deliä
- jonka omistaa naisen setä
(mies mustassa silkkitakissa, ortodoksijuutalainen) -
ja tien toisella puolella on Pizza Hut
ja ainoat rukousnauhat kadunvarrella roikkuvat näyteikkunassa
rihkamapuodin, jonka myymälävalikoimaan kuuluu myös
kristalleja, Tarot-pakkoja sekä itämaisia jumalpatsaita.
Ehkä meidät kaikki on altistettu oudoille kemikaaleille
- jotka ovat tietämättäni vaikuttaneet aivojeni kemialliseen tasapainoon -
ja tästä syystä koko elämäni on ollut vain illuusiota
ja jokainen hengellinen ja ylimaallinen kokemus yhtiön X tai Y
tahallisesti aiheuttamaa harhaa,
jotta menisin sinne, minne valtio tahtoo minun menevän,
pohtii nainen ennen kuin sulkee silmänsä
nähdäkseen unta aviomiehestä,
jonka kanssa ei koskaan tule jakamaan sänkyä.
Paula Puolakka
- - -
Petollinen hiljaisuus
Liian kauan olet tämän itseltäsi kieltänyt
Liian kauan kaikille sen myöntämättä jättänyt
Vaikka oletkin vain pieni lapsi karusellissa
Luulet et on pysyttävä omin voimin kasassa
Annat muiden ymmärtää et kaikki oisi kunnossa
Hymyilet ja sanot ettei mikään ole vinossa
Illan tullen yksin päässäs ajatukses selvität
Väität ettei hätää, silti kyyneleitä pidätät
Vähitellen huomaan että kielekkeellä seisot jo sillä,
joka useille on lopullinen tuomio
Työnnät itse itseäsi lähemmäksi tuhoa
Muiden kädet epäröimättä on siinä apuna
Haluaisin sua auttaa, turvaan kalliolta vetäistä
vaan saattaisin vain vahingossa lisää sua tönäistä
Silloin et sä enää oisi täällä minun kanssani
Kalliolta livennyt enkelten matkakumppani
Vielä nykypäivänäkin olet usein mielessäin
Muistan kuinka kävelimme kotitietä käsikkäin
Nauroin sinun jutuillesi, vastasti sä hymyillen
Silloinkin kun itkin pyyhit poskeltani kyynelen
Kaiken kauniin jälkeen en voi sua koskaan unohtaa
Toivon usein ettei sulla ois ollut niin vaikeaa
Luulen ettet ikinä sä itse sitä tajunnut
Et paljon aikaisemmin oisit apua jo tarvinnut
Enni Pajula
- - -
Hiljaa piirtyy kirkas
Pihamaisema tiivistyy kuvaksi
viimeinen lintu kohoaa lentoon
liitää männynlatvojen yläpuolella -
nousee äärettömään kirkkauteen
Pirttikellon nakse mittaa aikaa -
sitä ei ole
jousi kangistuu äärelleen
hiljaisuus kietoutuu viisauteen -
kuva on kirkas
Marketta Filppa
- - -
H etken pysähdyn, katselen luontoa hanki kiiltää silmissäni
I hmettelen tyhjyyttä ympärilläni päivänvalon kajoa
L innut ovat hiljaa metsikössä puut rauhassa lepäävät
Järvet jäässä, luonto nukkuu ajanratas pysähtyy
A varuuden kirkkaat säkeet loistavat valoa ilmaan
I lolla ammennan rauhaa sisimpääni olen onnesta vaiti
S illoin ajatuksen virta katkeaa uuden kipinän voittaa
U neksin, haaveilen onnesta mielenmaisema katseeni kohtaa
U lkona poskeni väriä saa luonto maalaa punertavaksi
S itä tunnetta iloa itsessäni koen hiljaisuuden taikaa
Rauha Pulkkinen
- - -
Työn vuosina,
keskellä kodin äänien kirjavaa kuoroa
hänellä harvoin hiljaisuudelle aikaa.
Hiljaisuus antoi tilaa ajatusten liikkua vapaasti,
hänen löytää luovuutensa.
Hiljentyä.
Takana työn vuodet,
kaukana lapset, levossa puoliso.
Hän on yksin.
Kukaan ei tule.
Hiljaisuus kiertyy hänen ympärilleen
ahdistavana
jähmettäen tunteita ja ajatuksia.
Hän on kuin kuihtuva kasvi
vailla vettä, valoa vailla.
Pääsiäinen on lähellä.
Kuka lähestyisi häntä lähimmäisenä,
kuuntelisi, ymmärtäisi?
Kuka tarjoaisi hänelle
elävää vettä ja leipää,
että hän saisi tuntea
pääsiäisen valon ja ilon?
Leena Salin
- - -
Hiihtopäivä
Hiihdän umpihangessa,
edessäni ketun juoksema helminauha,
kauempana harmaantunut kelorämeikkö,
horisontissa aamurusko tunturin kyljessä.
Survaisen sukset myötäiseen,
tuiskulumessa riekkopoikueen yölliset kiepit,
hipsineet päiväeineelle lähivarvikkoon,
aurinko tanssittaa lumikiteitä.
Usvanhäkärä vetää puoleensa,
avanto jäässä uumoo kevättä,
raikas vesi virkistää kulkijaa,
lumikoivut kaariholvina puronsuojana.
Palaan rämeen reunaan,
tähtikirjo kuunsirpin valaisemalla suolla,
tunturin kupeelta aamuinen rusko
noussut taivaan helmiäispilveksi.
Taisto Tammela
- - -
hiljaisuus
illalla
kun television äänisaaste lakkaa
ja tyhjyys täyttää tilan
niin mielen melu tulvii kyynelinä poskille –
puhdistava itku!
kyyneleet huuhtovat
surua melua yksinäisyyttä
tehden tilaa todelliselle hiljaisuudelle –
juhlallinen hiljaisuus!
hiljaisuus mahdollistaa mietteitä
eteenpäin taaksepäin ja ylöspäin
luo hengen yhteyksiä –
palvo hiljaisuutta!
Tuula Laine
- - -
Hiljaisuudessa on jotakin hätkähdyttävää
kuulla vain vaimea ilmastoinnin humina
kuin kukaan ei olisi elossa
silloin tällöin ääni, kun kynä kolahtaa pöydälle
tai joku puraisee omenaa.
Askeleet ovat mykkiä pehmeällä kokolattiamatolla
ruudut palavat kirkkaina
sormet liikkuvat näppäimistöillä
silmät kirjojen riveillä.
Tunnit kuluvat äänettömästi ilman muistijälkiä.
Ympärillä ihmiset tulevat ja ihmiset lähtevät
katoavat nimettöminä pimeään kaupunkiin
synkkään kylmyyteen, äänien pyörremyrskyihin.
Täällä kaikki on hetkeksi pysähtynyttä
maailma kadonnut
aika panoraamaikkunoiden tuolla puolen
haihtunut melun mukana.
Voit kuulla omat huokauksesi, hengen suuret desibelit.
Voit kuulla kaiken sen mikä muulloin peittyy
suojelevan kohinan alle.
Karoliina Henriksson
- - -
Yksinäinen tähti
Olen tähti aamu taivaalla
heijastaen kaipuun kajoa alkavaan päìvään
pilvikaravaanit vaeltavat ohi matkalla
äärettömyyden erämaahan
punertava taivaan rannan kajo
värittää toivoa
toivo on tehnyt pesän
hiljaisuus on vuorannut sen
tulevaisuus ei ole synkkä musta kahvi
on juotu loppuun
katson ikkunasta ulos
näen auringon paistavan kirkkaana
pilvettömältä taivaalta
Pekka Makkonen
- - -
Hiljaisuuden tie
Vaellan läpi metsän talvisen niin yksinäisen
Koruton on sanoma sen niin hiljainen
Tietä tätä ei kulje kukaan, hiljaisuus sen ottaa mukaan
Seuraan sitä minne se johtaa, edessä kaukana jotain hohtaa
Kuuset sulkevat minut pimeään niin syvään
Katoaa äänet maan metsään niin hyvään
Avattu kaikille on tämä tie, johonkin se meidät vie
Poikki tämän pimeän maan, joku minut kuljettaa
Saavun luokse pellon suuren niin kauniin
Kylpee valossa kevään uuden niin valmiin
Seison mykkänä hiljaa kuuntelen, peltoa tuota ääniä sen
Puhjennut paju nuori on kukkaan, tuulessa huojuu taitu ei koskaan
Murheen maasta läpi kyynelien niin suolaisten
Löysin seuraan minä ystävien niin hiljaisten
Vihdoinkin omistaa saan, tämän rauhan maan
Tämä äiti maa ei kulkijaa, saa kadottaa.
Tero Kukkola
- - -
Kaikenkattava hymysi,
pakottamaton ja lempeä
olet tuulten pohja
tunturimaiseman salainen suudelma
kaikessa sinä olet kehto
sinussa viriää oraalle
kädenpitelijän koura hento
avoinna kuin aavikko hiekalle
minussa sinulle
lepäät ensilumen peitossa
ja äänesi on vahvaa valkeaa
kaikki sinut kuulevat ja tuntevat
vaikka aniharva todella
jos sinut sydämeeni päästän
pääsen perille ikivirralle
se, missä iäti, alati, olemas' oleva
valuttaa kantavan kyynelveneen
siihen antautuva jok'ikinen
saavuttaa tyynen meren
rantautuvan toden
kuka minä olen
ja niin hiljaa
ja niin hiljaa
hiljaa niin
ja soi taivaanmusiikki
maan kirjon kantajiin
äärettömän ääriin rakastaviin
äänettömän ääniin
ja niin hiljaisiin
Toni Rissanen
- - -
Ristin suuren varjossa
mies roikkuu hiljaa niin.
On naulat hällä haavoissa,
katsot silmiin tuskaisiin.
Kipujensa keskellä
hiljaa, hiljaa, yksin,
kuolemansa hetkellä
rukoilee hän Isää nytkin.
Ja kun suurin, hartain hiljaisuus
kaiken ylle laskeutuu,
on syntynyt näin toivo uus,
merkitse ei enää muu.
Marjo Väisänen
- - -
Hii ja hoo huutaa hiljaisuus,
Hii hiirenä hiipii,
Säikyn ja säpsähdän,
Sisääni sykerryn
Hoo huolet huputan,
Halut haavoitan
Huijaan himoni,
Huomaasi haluan
Hii ja hoo huutaa hiljaisuus
Mer-inkeri Putkonen
- - -
Hiljaisuus
Kun ilmaa halkovat
kontrolloivat sanat
alkavat sulaa
ja lämmin katse
tai hyväksyvä hymy
antavat luvan vain olla
kun kumppaninsa kanssa
kuuntelee hiljaisuudessa
välittämisen ääntä
Syntyy syvin yhteys
sydänten kohtaaminen
Pirjo Rantala
- - -
Mitä jänis tekee kuutamolla?
Hyvä sen on olla:
istuu laiturilla, kuuntelee.
Katsoo tuhannet taivaanvalot
hiljaiset metsät
maailman kirkkaimmat silmät.
Irmeli Pääkkönen
- - -
Ei hiljaisuus ole hiljaisuutta
vaan siinä kuuluvat
kaikki tarinat
soljuvat samanarvoisina
ohitse lipuen
verkkaan keinahdellen
Minun tarvitsee
vain istua ja odottaa
ja kuunnella
kun virta kuljettaa
Maria Pohjola
- - -
Entä jos maanantai onkin
viikon paras päivä
ja hiljaisuus
maailman kaunein ääni
Entä jos piste onkin
uuden lauseen alku
ja elämänpolku
tuulessa huojuva pelto
Maria Pohjola
- - -
Aurinko näkyy hennonvaaleana
naavakuusten välistä.
Pajunkissat kurkistelevat nupuistaan.
Hiihtoladulla kauniin metsän keskellä
aistin alkavan kevään.
Tunne on odottava,
sydän onnellinen.
Tätä talven hiljaisuutta olen kokenut
niin kauan.
Haluan kuulla kevään äänet,
kohdata valon ja pääsiäisen ilon.
Crocus
- - -
Hiihtäjä
Latu-ura piirtää ääriviivaa metsän reunaan.
Hiihtäjä, surusilmäinen,
pysähtyy.
Sauvoihinsa nojaten
tuulen kosketus poskellaan,
huomaa hankien kimalluksen auringossa,
sinisen taivaan valkeat pilvisaaret, linnut
- kuin ensimmäistä kertaa.
Ilo hulmahtaa hiihtäjän yksinäiseen sydämeen,
tuo ajatuksen elämänpolusta
nousuineen, laskuineen, tasanteineen, mutkineen,
ajatuksen anteeksiannosta
kiitollisuudesta.
Äänetön rukous kumpuaa sielusta
kyynel löytää tiensä rinnukselle.
Lumisen luonnon hiljaisuudessa,
palmusunnuntain auringossa
hiihtäjä sivakoi latua eteenpäin
- rauha sydämessään
Tuula Kiira
- - -
Uskaltaa unohtua
pysähtyä kiiruhtamatta
ihmetellä utuista aamua
Uskaltaa jäädä
liikkua hetkessä
olla valon vaelluksessa
Uskaltaa hyvästellä
viipyillen silitellä
jättää himmenevän taivaan
Hiljaisuus
Mira Talala
- - -
Varjeltua hiljaisuutta
Lapsi nukkuu, koulupäivä ruudun ääressä päättynyt.
Silmät olivat väsyneet.
Taukoa oli ruokailla, oikaista itseään.
Nukkuu, turvassa koronalta, somelta, kavereiden viesteiltä, toisilta väsyneiltä.
Miksi niin hiljaista?
Lapsuuteen kuuluu kaverit, leikit, äänet, melu, nauru, vauhti ja riehakkuus, kaikki talven ulkoleikit ja pelit.
Miksi kaikki sammutettu?
Koronan mentyä menee myös hiljaisuus.
Täältä tulemme.
Irja Väänänen
- - -
Roudan alta
Jään ja roudan alla
elämä odottaa hiljaisena
uuden kevään saapumista.
Kevätpäivien lämmössä
elämä herää ja
lähtee uuteen kasvuun.
Nyt on minun vuoroni
olla hiljaa ja ihmetellä.
Kuollutko herää?
Oili Kajava
- -
Ennen
hiljaisuus ja rauha
elämän valoisia, onnellisia, iloisia sanoja.
Korona-aika
toi tuhkapilven.
Yhtenä päivänä
hiljaisuus ja rauha
elämän harmaita, yksinäisiä, nujertavia sanoja.
Toisena päivänä
vieläkin
hiljaisuus ja rauha
elämän valoisia, onnellisia, iloisia sanoja.
Terttu Välikangas
- - -
Minne Hiljaisuus meni? Kuuletko...... Hiljaisuuden?
(Tauko)
En minäkään
Minne se on mennyt?
(Tauko)
Mummon kiikkutuolin jalaksiin, kastelukannun lorahduksiin?
Tuvan oven narahduksiin,
hellan tulipesän tanssiviin liekkeihin?
Papan kynän ja paperin rapinaan, olkipatjan kuhmuroitten kahinaan? Ulkoportaan kopinaan, puuliiterin hämärässä tuoksuviin halkoihin?
Sinnekö se meni?
(Tauko)
Karkasi kaupungista kuusikkoon, että kuulisi jälleen äänensä? (Tauko)
Hiljaisuus
Sari Helena Koski
- - -
Hiljaisuus
Hiljaisuus on kohtaamispaikka.
Itsesi kanssa.
Jumalan.
Se on etsiminen ja löytäminen.
Nöyrtyminen ja kasvu.
Ajatusten seesteisyys.
Surun hiljainen koti.
Pyhä.
Hiljaisuus on matka.
Matka luovuuden maailmaan.
Kauneuden ihmeelliseen kutsuun.
Haaveiden salaisuuteen.
Onnen.
Se on myrskytuulen pysähdys.
Valon utuinen ranta.
Pilven valkeus.
Taivashymy.
Irma Kupiainen
- - -
Kutsumaton Vieras
Silitän lämmintä kättäsi.
Tunnet kosketukseni – hymyilet - vaikka oletkin poissa tästä hetkestä.
Kysyn lääkäriltä: -Muistin menetys, onko hän vain kylässä?
On kuulemma aikonut jäädä pidemmäksi aikaa.
-Tuli luoksesi asumaan, ei kysynyt, saisiko ja olisiko täällä tilaa!
Monen vuoden muistot muuttivat pois, et niitä enää tavoittaa vois.
Laulan laulun – hymyilet. Tapailet laulumme sanoja.
Sen sävel saa silmäsi hetkeksi kirkastumaan, mielesi innostumaan!
Vieraasi keskeyttää, hän ei edes pyydä puheenvuoroaan! - Ajatuksesi katoaa.
Mietin, miten jaksan ja kuitenkin tiedän, että jaksettava on.
Sinun vuoksesi! Rakkautemme vuoksi! Kaipuu, ikävä, tuska - ovat nyt minun Vieraani.
He asuvat jo minussa, eivät koskaan muuta pois.
Muistan sinut eloisana, kauniina, nuorena, rakastettavana.
Totuus paljastuu minulle, vihdoinkin:
Tässä vierelläsi istuen sinua halaten: -Elämä on vaarallista. Lohduttaja, missä viivyt?
- Tulisit jo! Kyynelsilmin anon: -Lohduttaja jäisit luoksein asumaan, ettet muuttais pois, vaikka ahdasta minulla ois?
Sun puoleesi käännyn yhtenään ja luotan sinun saapuvan ajallaan.
Vihdoin valoon nostan katseeni, kiitos valtaa mieleni.
Eira Saarela
- - -
Kosketus
Kun sanat ovat voimattomat lohdutusta jakamaan,
kun keinot ovat avuttomat, surullista kohtaamaan.
Hiljaisuus nyt meille kertoo kuitenkin.
Sun lämmin kosketuksesi, jää iholleni muistoihin.
Vain lämmin hyväilysi mun kuivaa kyyneleet.
Sun kosketukses hellä ois ainut lohdutus.
Kun sanat loppuu oikeat, riittää, että kosketat.
Jos hymy huultes unhoittuu, katsees kertoo kuitenkin.
Näin rakkaus kasvaa jakaen itse saat myös rakkauden.
Läheisyyttä ystävän ei unohtaa saa milloinkaan.
Vain lämmin hyväilysi mun kuivaa kyyneleet.
Sun kosketukses hellä ois ainut lohdutus.
Eira Saarela
- - -
Puhumattomuus
positiivista tai negatiivista
hyvän- tai pahantuulista
Läheisen kanssa
helppo olla hiljaa
vieraamman vierellä
vaivaannuttavaa
Kun mieli tyhjenee hälystä
ja sisäinen puhe lakkaa
tulee tilaa uusille oivalluksille
Pirjo Rantala
- - -
Hiljaisuuden portilla
Hiljaisuuden portilla näen Jeesuksen kasvot kämmenet ylöspäin nostaen valoa
Se sykkii sinistä ja lilaa.
Polvessani oleva kipu yltyy kuljin kivikkoista polkua.
Jeesus, Onko minulla toivoa?
Pyyhi pois kipuni ja paranna nivelteni suoja!
Hiljaisuuden keskiössä on pieni hetki, syvä rauha, jossa taivaat aukeavat.
Kipua ei enää ole - onko ollutkaan!
Marja Kerola
- - -
Kun kaikki pysähtyy,
saako olla olematta, vaikka
olet läsnä?
Hiljaisuus on kuin ilma,
jota hengität.
Kuulet oman sydämesi äänen.
Sinä elät.
Ole vain siinä.
Ikkunasta avartuu anteliaisuus,
joka vapauttaa puhtautta puhuvat
puuvillapellot.
Alkuun on pitkä aika, mutta
läsnäolo on tässä aina.
Minna Rundgren
- - -
Hiljaisuus,
pelkkä hiljaisuus,
ainoastaan auringon kajastus.
Katse on harhaileva,
mieli on kaipaileva.
Hiljaisuus ympäröi meitä,
pyörii mielessä mietteitä.
Juuri tässä ja nyt,
olen sen päättänyt.
Olo on turvallinen,
olo on rauhallinen.
Rutistan pehmeää nalleani,
suoristan ruttuista puseroani.
Nalle niin hiljainen,
tulee olo turvallinen.
Aurinko maalaa nallesta kultaisen,
tuo se mieleen muiston kaukaisen.
Minä ja nalleni testasimme keinua uutta,
ja kuuntelimme hiiren hiljaa hiljaisuutta.
Katseeni kohti taivasta kohotin,
hiljaisuudesta kiittää muistin.
Tiina Wallin
- - -
Simpukan sisällä soi
Koralliriutta on kotini.
Sen sinivihreät aallot keinuttavat
meren elämää ympärilläni
vuoroveden vaihtuessa.
Hiekka on alusta,
jonka suojassa lymyän.
Avaan ja suljen kuoreni,
kun vaippani reunoihin välähtelevät
valot ja varjot laineiden,
kalojen, planktonin,
laguunin koko elämän.
Kuulen meren ylläni,
sen loivat mainingit,
sinisenä kaartuvan taivaan.
Ne tunnen rauhana,
kauniina kipuna itsessäni.
Kun vaahtopäisinä iskevät tyrskyt riepottavat minua,
riuhtovat koralleja,
olen itsekin yhtä pauhinaa.
Tunnen kaukaiset kaiut meren ääriltä,
sen mustista syvänteistä,
delfiinien lempeät kaarrokset,
barracudan sulavan,
tappavan syöksyn,
merivuokon liehuvan kutsun,
ja kaikki sisälläni soi.
Irmeli Juntunen
- - -
On joulu taas tullut
vaan sinua en saa juhlaan,
on ikävä niin.
Aika yhteinen takaisin palaa ei,
maahan vieraaseen sinut siunattiin.
Sinun leposijaasi tiedä en,
vaan kuitenkin kynttilät
sinun muistokses sytyttelen.
Olet kaukana täältä ja
toivoisin hohteen luoksesi löytävän tien.
Katson kynttilän liekkiin uskoen,
valo kumpusi voi saavuttaa.
Sinne kauaksi kuitenkin iäksi jäit,
vain muistos iltani kirkastaa.
Irmeli Juntunen
- - -
Halusin kadottaa metelin sisältäni,
Tuskani turruttaa,
Etsintäni aloittaa.
Pienen rukouksen,
Sisimmässäni tunsin sen.
Rakkauden.
Pienin askelin,
Kohti sisäistä rauhaa astelin,
Sanojani tavoittelin.
Ulos päästin sen,
Hengityksen.
Kovin helpottavan huokauksen.
Tänne palaan hiljaisuuden maisemaan,
Sieluani hoitamaan,
Kanssasi keskustelemaan,
Hiljaisuuden voimasta sen taas saan.
Rauhan tähän maailmaan.
Mia Haapakorva
- - -
"...
"...
"...
"...
"...
"...
"...
Ne sanoivat että minulla on ääni.
Suvi Lindholm
- - -
Hiljaisuus,
odottavaa, kuristavaa ahdistusta,
silti pelkään sen rikkoutuvan.
En halua tietoa,
sinä saavuttamaton.
Luonto antaa rauhaa kysyjälle, eksyneelle.
Neuvoo polun harhailevalle.
Huomennako, vai eikö koskaan?
Hiljaisuus rauhoittaa mielen,
antaa vastaukset kaikkeen.
Tuo toivon huomisesta,
taasko samaa?
Sitä hiljaisuutta alan jo odottaa.
Irja Väänänen
- - -
Hiljaisuus
Pysähdyn
Kuuntelen
Kaikkialla on niin hiljaista
Yhtäkkiä kuulen jostain kahinaa
Tuuli puhaltaa raollaan olevasta ikkunasta
Auringon valo heijastuu seinään kuin enkelin siivet
Rauha laskeutuu sydämeen
Tänään sain terveisiä taivaasta
Riikka Riutta
- - -
Eleusa
Umilenie,
kaunis, pehmeä ja hellä sana.
Hellyys, umilenie, eleusa.
Ikonissa,
raskaan riisan alla
hän painaa rakkaan Poikansa pään
poskeaan vasten.
Ja sydäntään vasten,
joka on surusta raskas,
minun poikani, minun poikani…
Minä, elämän haavoittama,
niin kuin Mariakin,
eksynyt ja kotia vailla,
tulen luoksesi
raskain askelin.
Sytytän tulen
ja olen hiljaa.
Lampukan tuli lepattaa
ja tekee Marian kasvot eläviksi.
Hän katsoo ensin Poikaansa
ja sitten minua.
Ja sanoo kuin kuiskaten:
Eleusa!
Mikko Lappalainen
- - -
RAUHA
rauha pimeys kummulla
alhaalla pilvet pilvet
huokaavat vaimeat äänet
laskeutuu lohduton hetki
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
syvä hiljaisuus hiljaisuus
synkkääkin synkempi
"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."
esiripun liepeet lepattavat lepattavat
järisee maa kalliot halkeavat
laantuu sydän hiljaisuuteen
lohdun sävel ristiltä
yli maan piirin rauha
Aili Lipponen
- - -
hiljaisuus
suon sadetihkussa
hiljaisuus
ympäröi pois
kaiken turhan
matka sisimmän luo
kahahtaa kaisla
veneen reunaan
helähtää heinän helpeet
oksan kärjen pisara
sitoo hiljaisuuden
rauhan
tuo säröilevään mieleeni
holjaisuus
luonto lähelläni
viestin antavat
puut kivet vedet äänettömät
hopeinen hiljaisuus
luonnon keskellä
sielun voima
Aili Lipponen
- - -
Sinä istahdit viereeni
katsoit minua levollisin silmin.
Sydämessäni läikähti.
Siinä me istuimme hiljaisuudessa,
sinä ja minä.
Eikä meillä ollut kiirettä mihinkään.
Terhi-Liisa Autioniemi
- - -
Aamuyön tunteina
kun olen hereillä pimeässä huoneessa
puhun sisäistä puhetta itselleni
ja sinulle, Jumala.
Ja minä kiitän.
Sillä niin kuin yön pilvet väistyvät
ja aamu koittaa,
sinä annat tähänkin päivääni
viisautta ja voimia.
Terhi-Liisa Autioniemi
- - -
Mustarastas laulaa.
Keväällä,
illalla ja aamuhämärissä
multa tuoksuu uudelta
ja lehdet ovat aukeamaisillaan.
Kun muuten on hiljaista.
Hämärän keskeltä
tummaa lintua ei erota.
Sen ääni kaikuu
kuin toisesta maailmasta.
Tuoden toivoa.
Puskevaa elämän voimaa.
Hiljaisuudessa näkyvän kajastuksen.
Terhi-Liisa Autioniemi
- - -
Sinun rauhasi laskeutuu
kaupan hyllyjen välissä
levottoman sydämeni sopukoihin.
Saa minut hidastamaan askeleitani
ja hymyilemään itsekseni kassajonossa.
Lepo.
Ei vain hengittelyä,
vaan olemista
rakkauden ympäröimänä.
Kiitos.
Hyvää päivänjatkoa.
Terhi-Liisa Autioniemi
- - -
Ääneti kuljemme
kirkon kellojen kumahdukset taustalla soiden.
Ilmassa tuoksuu kevät ja uuden alku.
Vieno tuuli puhaltaa hiuksiin eloa.
Mietin, olitko se sinä,
kävit vain kyyneleeni poskelta pyyhkäisemässä.
Nostamme katseet ylöspäin.
Leposijasi on surullisen kaunis kohdata,
sinne me sinut saatamme,
viimeisellä matkalla,
hiljaisuudessa.
Piia Haapa-aho
- - -
Aurinko kapuaa ketterästi
voisin haastaa sen joka-aamuiseen kilpajuoksuun
keltainen, keltaisempi, keltaisin
Silti, tai sen takia, en jaksa tätä rytmiä
raakaa vaatimusta
jonka jäsentyminen on
mielen melskettä pahempaa
Parempaa on hiljainen,
käsin neulottu h i l j a i s u u s
jonka aikana on mahdollista
rasvata kädet ja jalat
palmikoida hiukset
silittää sisällä olevaa
Juurtua tähän
Mervi Koskela
- - -
Hiljaisuus puhuu äänellä,
jonka kuulet
Takana kiireinen päivä,
paljon ääniä, melua,
haittaa saasteeksi asti.
Mieli kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta.
Etsi, niin löydät kyllä sen.
Voit löytää sen tuijottelemalla tuleen,
köllöttelemällä saunan lämmössä tai lämpimän peiton alla.
Musiikistakin voi löytää hiljaisuutta - piano, pianissimo...
Ulkona kuulet, jos haluat ja otat vastaan:
lintujen ja muiden eläinten äänet,
meren pauhut, laineen liplatukset,
puron solinat, puiden havinat.
Kaikki tuo on ehkä sitä hiljaisuutta,
joka sinua puhuttelee,
vaikka sanoja ei ole ollenkaan.
Auli Frilund
- - -
Luojan kuiskauksia
Kun näkee kesäyön usvan
leijuvan yllä kukkaniityn;
kun säteet hehkuvan auringon
kultaavat aavan aallokon,
helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.
Kun väriloistossaan syksyiset
havisevat haavan lehdet;
kun kuihtuva kukkanen koskettaa
sydänmuistoa kaihoisaa,
helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.
Kun talvi iltaan tummuvaan
tähtinen taivas luo loistettaan;
kun pakkanen huurtein hunnuttaa
lumivalkeaa maisemaa,
helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.
Kun huomaa lämpöön keväiseen
jo perhosen siipensä avanneen;
kun kulkee metsäpolkua tuoksuvaa
sammalmättäälle istahtaa,
helähtää hiljaisuus, hetki pieni ikuisuus.
Siiri Rautio
- - -
Tämä elämä
Johon minut asetettiin
tai joka valitsi minut,
on kuin pellavalla päällystetty
puuvillalla kantattu laulu.
Ei sille tarjottu mahdollisuuksia
korkeisiin ääniin, ääri-ilmaisuihin
ei se heilutellut sietoikkunaa
vaan asettui keskelle, keskustaan, meridiaaniin.
Vei aikansa ymmärtää, että se riittää.
Olla tasapainossa, olla sopiva,
täydellinen kuin h i l j a i s u u s
kahvinkeittimen pysähdyttyä
tuoksun leijuessa ilmassa
ei vain lupausta vaan
onnea täynnä.
Mervi Koskela
- - -
Pyhä aamu
Harhaan säteet jonottavat
hämärän pilven yllä,
toivon siivet aukes.
Kuka voi venyttää taivaat?
Ruusuisesta sumustasi kuin
aamusylin kaste
soturijoukko saapuu.
Keneltä sai Hän vallan?
Kuihtuneesta maaperästä,
veressä kastettuna
ikuinen silmu liljan.
Kuka uskoo sanomaamme?
Purpura taivas hiljaa,
aamunkoiton julistaja
pajun latvalla lintu
Kuka Hänestä välitti?
Sauli Zoltán Tari
- - -
Hiljaisuus
on kuiskausta hennompi
hipaisu
sielussa.
Rauha,
tyyneys,
tila kuunnella.
Hiljaisuudella
ei ole omistajaa,
ei tuomaria.
Laskeutuu se
lempeänä,
mitään vaatimatta.
Se on jokaisen,
joka tahtoo sen.
Se on ääniä täynnä
tai tyhjiö.
Lempeä,
oma,
ääretön,
soma.
Marjo Väisänen
- - -
Hiljaisuus on meri,
yli huuhtoo pään,
kuin suonissani veri,
kaiken selkeämmin nään.
Ja kun vaikenee nää aatoksein
ja rauha laskeutuu,
hiljaisuudesta peiton tein,
murhe turha unohtuu.
Marjo Väisänen
- -
Usvan lailla hiljaisuus
ympärille laskeutuu,
Sielussa kuin tila uus
silloin mieleen avautuu.
Kun hetki seisoo, hengähtää,
ei merkitse nyt muu,
mieli eloon lennähtää,
sit paikoillensa asettuu.
Marjo Väisänen
- - -
Hiljaiset kissat
Punakuoriset polut
päällystävät pääsiäisaamuna
auringon tanssimattoa.
Tule.
Silitetään ojapenkan
hiljaiset kissanpennut hereille.
Maria Viitasaari
- - -
Sshhh-runo
Pehmitä posket
ja silitä nenää.
Huuliin kun kosket,
niin korvat ne herää.
Maria Viitasaari
- -
Lepohetki
Hiljaisuus, lepo on rintani päällä.
Kadonnut huuto on jonnekin.
Aika on iholla, aika etäällä.
Ajassa sykin jo nyt itsekin.
Lämpö on kietonut sydämen syliin.
Tuomarin ääni on hiljennyt.
Poltetut polut vie kyteviin kyliin.
Turvassa niitä voin katsella nyt.
Maria Viitasaari
- - -
HILJAISUUS
Hiljaisuutta voi joskus kaivata,
kun suru alkaa ihmistä vaivata.
Esimerkiksi läheisen poismenon johdosta,
kun siihen ei ole muutakaan rohdosta.
Joskus rukoilla voi hiljaisuudessa
ja nousta siitä uskossa uudessa.
Myös mietiskellessä sillä on tehoa
ja se vaikuttaa ympäri kehoa.
Hiljaisuus vaikuttaa moneen asiaan,
se on kuin menisi johonkin rasiaan.
Ja siellä miettisi maailman asioita,
ja mieleen tulee uusia ideoita.
Innofirst
- - -
HILJAISUUS, JÄTÄ MEIDÄT RAUHAAN
Se laskeutuu katoilta,
taivaasta ja asettautuu väleihimme
Asiat, jotka tapahtuvat nyt
tulevat kauempaa kuin muistan
Tilaa ei jää, joten hengitämme muualla
Toisissa kodeissa, eri seurassa
Tässä ja nyt pidättelemme
Hiljaisuus on kivuliainta yhdessä
Jakamaton kantamus
Suhde yksin
Jonna Määttä
- - -
HILJAISUUS KUULUU KAUAS
Huomasin
on hiljaisuus
Ei saapunut
Lähti
Laulu tauolla
Kuuletko
Pakolaisina kylmyyden alta
Mutta en nähnyt
Veden ääni
jäiden pauke
Vastaranta äänetön
Jonna Määttä
- - -
Vaikenen edessäsi
Mestari
Mitä ovat minun kipuni
pintanaarmuni
Sinun kasvosi hiljaisina
piikkikruunu päässäsi
Kuolemaan tuomittuna
Silmistäsi rakastava katse -
teidän edestänne
m e i d ä n
m i n u n
Helena
- - -
Pyyntö
Usein kesken päivän huokaan perääsi.
Missä olet?
Toisinaan lähes huudan sinua silloin
kun elämäni valojen äänet valtaavat tilan
ja korvissa soi.
Väsyneenä arjessa etsin sinua,
kaipaan sinua kun
en saa enää mistään kiinni.
Silti kuitenkin,
kun saavut
en osaa lähelläsi olla
tunnut vieraalta ja pelottavaltakin.
En osaa asettua syliisi.
Hiljaisuus ole minulle hellä.
Tuija Soini
- - -
Miten hiljaisuus
voikaan olla näin kaunista.
Miten yön hiljaisuudessa,
voit pysähtyä ja kuunnella
hiljaisuuden ihmeellistä voimaa.
Miten hiljaisuus voi voimistua ja
yhtä äkkiä kuulet oman hengityksesi,
sydämen lyöntisi ja ajatuksesi.
Miten hiljaisuuden keskeltä
löydät itsesi ihmettelemässä,
ja huomaat,
että olet löytänyt itsestäsi hiljaisuuden.
Päppä
- - -
Hiljaisuus,
tervehdin kuin vanhaa ystävää.
Otan lämmöllä vastaaja
ja vaivun pehmeään syleilyyn.
Kuuntelen.
Hengitän.
Hiljaisen pyynnön Taivaan Isälle lähetän:
Anna tämän hiljaisuuden
olla kuin siunauksesi
kaiken tämän epävarmuuden keskellä.
Varjele meitä, varjele.
Hengitän.
Hengitän.
Piia Haapa-aho
- - -
HILJAISUUDESTA 1.
Hiljaisuus on sinfoniaorkesterin yläpuolella
se lyhyt lepattava hetki,
heti sen jälkeen kun mustat linnut
nuoteista ovat pyrähtäneet lentoon,
ja soitinten liikkeet ja kaikki ihmisten liikkeet
salissa ovat pysähtyneet lyhyeksi hetkeksi
Hiljaisuus on ääretön maa
josta me ehkä olemme tulleet
ja johon olemme menossa,
sekin on vain lyhyt hetki tämän
kertomuksen jälkeen.
Se on peitetarina vihamiehille ja
vuodenaikojen heijastus maan pinnalla
auringonsäteiden taittuessa puista ja
merenvärisestä ilmasta,
se on kaupunkien puuttuva voimavara,
autiomaiden ainoa mahdollisuus, ja ehkä
paras vastaus vaikeisiin kysymyksiin
Valo ja pimeys ovat epäilemättä sisaruksia,
mutta hiljaisuuden ja ajan sukulaisuutta
on vaikeampi
määritellä, sillä hiljaisuus kieltäytyy kertomasta
itsestään yleensä mitään
Raimo S. Virtanen
- - -
HILJAISUUDESTA 2.
Hiljaisuus on aamuyön hetkissä
valon seuralainen
kivun herättäessä ruumiisi.
Se on sodassa lyhyt hetki
helvetin lakattua ja tuhansien kasvojen ollessa
pysähtyneenä ilmeettömään tilaan
Hiljaisuus on muutama tunti,
muutama päivä, viikkoja,
äidin tai isän lähdettyä,
se on hautajaisissa tila joka täyttää
omaiset ja läheiset.
Se on jo äitisi kohdussa,
päivän jälkeen kun elämä rauhoittuu,
sinäkin tunnet sen jo siellä.
Se on avaruuden yleisin materia,
silti täynnä ymmärrystä
joka ei ikinä täyty
Siinä on enkeliä ja kääntyneen Jumalan selkää,
se on silti ajatusten ja sanojen kaukainen sisar,
erinäköinen, eri lailla puettu,
mutta se tunnistaa sinut kuin
verisukulainen tunnistaa toisensa
pitkän junamatkan,
ja vuosikymmenien jälkeen
Raimo S. Virtanen
- - -
HILJAISUUDESTA 3.
Vaikka kaikilla kansoilla
on oma sanansa hiljaisuudelle,
hiljaisuus on kaikille yhteinen.
Kokemus joka tulee hiljaisuudesta
sisältää mielen graffiteja,
kuin esi-isiä odottamassa jossain
tuntemattomilla asemilla,
odottamassa ja katsomassa sinua.
Ja mistä tahansa tulet, ja mihin menet,
kaikki on samaa hiljaisuutta,
odotat, mietit, etsit sanoja, mutta jotain
mystistä siinä kaikessa on,
eikä se taivu selvyyteen
Kun itse elämän pitäisi olla
ymmärtämisen ja hyväksymisen aikaa,
hiljaisuus ympärillä jättää selittämättä
koko ajan kaiken.
Ja ymmärrät ettei voittajia lopulta ole,
katsot aina joukkoja ja asioita
väärästä suunnasta, eikä hiljaisuudella
ole alkua eikä loppua, sillä matka hiljaisuuteen
on elämän pituinen
Mutta kun nouset pöydästä ja siirrät tuolia,
rikot heti hiljaisuuden historiaa, ja kaikki
mikä on ollut kietoutuneena hiljaisuuteen
purkautuu sieltä hetki hetkeltä
yhtä ainutkertaisesti kuin jokainen kevääntulo
Raimo S. Virtanen
- - -
HILJAA
Olen vaiti,
lepäilen vähän.
Tietä katselen eteenpäin.
Kuulla voin,
kun hiljaisuus puhuu
kuin minua ymmärtäin.
Ole mielellä rauhallisella.
Sinun toiveesi tunnetaan.
On polullas tietty suunta.
Käy iloiten jatkamaan.
Leena Pirinen
- - -
Siihen minä pysähdyin
Siihen minä pysähdyin,
Kohtaamisista vaikeimpaan,
Itseäni kuuntelin,
Jumalalle juttelin.
Sisälleni katselin,
Mietin ja ymmärsin.
Läsnä sinussa ja minussa.
Armo, rakkaus ja rauha.
Hetkessä hiljaisen lauseen kuulen,
Kuin keväisen tuulen,
Kuiskaavan sanat,
Sinä riität sellaisena.
Kuvana minun ja sinun,
Osana minua, osana sinua.
Niin taas itseäni katselen,
Sisimmässäni tunnen sen.
Jumalan rakkauden.
Mia Haapakorva
- - -
Hiljaisuudessa
kuulee
paremmin
Helena Säikkälä
- - -
HILJAISUUS
hiljaisuuden meri velloo
äänettömiä laineitaan
rannalle rosoiselle
rannalla kohoaa monta
terävää kielekettä
sen kallionkylkiä ei
voi kavuta liukastumatta
rannan pensaat ovat piikkipatsaita
korkeuksiin kohoavia,ansoja lähellä
kulkevalle
piikit uppoavat syvään ja
juureen asti
kun yrität irrottaa niitä
ne kiertyvät entistä tiukemmaksi
ihmisen lihaan ja sieluun
kavalasti
luot katseesi jälleen
merelle vellovalle
se tahtoo sinut laineilleen
lepäämään
se haluaa sinut universumin
ikuiseen ykseyteen
rauhaan ja rakkauteen
hiljaisuuden meri on ääretön koti
jonka laineet loiskivat aina ja
ikuisesti
hiljaisuuden merellä et voi hukkua
sen laineilla voit vain
levätä ja nukkua
hiljaisuuden meri on Luojasi
rakkaus
Tuija Savikoski
- - -
Unohtunut
Surumerenneitoja
veden suolaisiin vaahtoihin sukeltaa
tulipunaisin takohaavoin
ja syöpynein surusilmin
joiden kyyneleitä eivät pisarat peitä
eivätkä aallot salaa
Ja meri silmieni takana
se sieluni terävissä karikoissa tyrskyää
huuhtoen pois kaiken mikä on minua
kunnes huomaan istuvani tuolilla
jolle eilen itseni hyvästelin
Jere Malkavaara
- - -
Nykyaika
Kuin mykkäelokuvaa
niin täynnä väriseviä kuvia
ja kurjuutta tämä maailma on
etteivät sateenkaaren väritkään
ulotu maahan asti
Jere Malkavaara
- - -
hiljaa hiljaa
virtaa vesi halki maan
hiljaa hiljaa
arkkuun meidät lasketaan
sieluni kuin tuhka tuuleen
itsekseen jos minua luulee
isäni
tyytyväinen olla saan
Marko Suhonen
- - -
Rauha
Tähtikirkas yö
kaukana kaikesta hälystä
Yksinkertaisuus on totisesti onnea
Eva-Maria Mustonen
- -
Siunattu
Antaisitko kiittää siitä kaikesta
mihin ei aina sanoja löydy
mutta muistoja – kyllä.
Eva-Maria Mustonen
- - -
Taas matkaan
Tyypillistä minua.
Kun hyvästien aika tulee,
sanoja ei löydy.
Sateella tulin ja sateella näemmä lähden,
mutta tuntuu ihmisikä on ehtinyt vaihtua siinä keväiden välissä,
muuttuvien peltomaisemien ja nurmentuoksun aikana.
Miten kuvata maalaiskaupungin iloja ja suruja,
viljasiiloja ja kirkontorneja,
traktoreita keskustassa,
leveitä hymyjä Prisman pihalla?
Eva-Maria Mustonen
- -
Pimeämpi kuin hauta tämä makuuhuone,
jossa sinua ei enää ole.
Makaan valveilla ja tuijotan seinää,
etsin sinua tapeteista.
Hiljaisuuttakin on äkkiä liikaa,
vaikka ulkona tuulee.
Paremmin nukkuisin
puisessa arkussa sinun vieressäsi.
Minä en osaa hengittää ilmaa,
josta sinä puutut,
en tunne edes lakanoita ilman sinua.
Pimeämpi kuin sinun hautasi tämä huone,
jossa sinua ei enää ole.
Eva-Maria Mustonen
- - -
kuiskaileva hiljaisuus
etsin
unohdettuja äidinkielen sanoja
minun äidinkieleni
tainnutetut merkitykset
luovat tyhjiön
vain unta ja tyhjä kilpikonnan kuori
silti luova teko
vaellan nöyrästi jumalan edessä
hän nostaa sormensa vaientaakseen minut
välittäjä
ottaa mukaansa kysymyksiä,
joita ei voi kääntää
Anna Litewka-Anttolainen
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä