Oivallukset syntyvät hiljaisuudessa

Oululainen Marja-Liisa Karttunen perehtyi aiheeseen ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, jolloin hän alkoi osallistua rukoushiljaisuutta edistävän Sinapinsiemen-järjestön toimintaan. Tämän jälkeen hän on ollut mukana niin lyhytkestoisissa hiljaisuuden hetkissä kuin monipäiväisissä ignatiaanisissa retriiteissäkin.

Hiljaisuuteen hakeutuminen tarkoittaa Karttuselle pysähtymisen mahdollisuutta. Kun on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, hiljentymiselle varattu aika ja paikka helpottavat rauhoittumista. Tosin rauha ei löydy retriiteissäkään nappia painamalla.

”Mieli laukkaa alussa ja laukka hidastuu vasta toisena tai kolmantena päivänä. Olen kuitenkin itselleni armollinen, annan asioiden mennä niin kuin luonnostaan menevät.”

Hiljaisuuden parasta antia ovat itsestä tai itselle tärkeistä asioista syntyvät oivallukset. Niitä edesauttavat tilaisuudessa annettavat virikkeet, kuten laulut, tekstit ja ohjaajan puheenvuorot.

”Tekstiä toistaessani voin ymmärtää siitä itselleni uuden puolen. Mietin, miksi tämä teksti koskettaa minua juuri nyt, mitä se merkitsee? Tai voin hoksata, kuinka levoton olo minulla onkaan ja miettiä, liittyykö se esimerkiksi siihen, että minun on vaikea nukahtaa? Haluanko tehdä asialle jotain? Joskus takaraivossa muhineeseen asiaan löytyy uusi näkökulma.”

Oulun seurakunnissa kristillistä meditaatiota on tarjolla sunnuntaisin pidettävissä Taizé-henkisissä rukoushetkissä, hiljaisuuden päivissä ja retriiteissä. Marja-Liisa Karttunen toteaa yhdessä harjoitetun mietiskelyn tarjoavan yhteyden toisiin ihmisiin.

”Päivien selkeässä yksinkertaisuudessa mahdollistuu lempeä, tilaa antava yhteyden kokemus. Yhteys syntyy sekä kanssahiljentyjiin että kaikkeen siihen mitä löydän tai kohtaan, kun virikkeet avaavat portteja.”

kuva Marita Ahlgren

Julkaistu 27.2.2018.