Vanhuuteni kynnyksellä

Aluevaalien alla on keskusteltu vilkkaasti vanhusten asiasta. Nyt on vaalivalvojaiset juhlittu. On koittanut aika tehdä rapautuvan hyvinvointiyhteiskuntamme korjausliikkeet.

Jos Jumala suo elinpäiviä, saavutan tämän vuoden lokakuussa vanhuuseläkeiän. Eläkkeelle jossakin vaiheessa jäämisessäni mietityttää putoaminen erinomaisen työterveyshuollon palvelujen ulkopuolelle. 

Koska vanhuus on moni-ilmeinen, myös vanhuusiän hyvinvointipalvelujen tarve on yksilöllistä. Hyvä tulee, kun hyvinvointipalvelujen organisoinnin ja toteutuksen peruslähtökohta on vanhuuden arvostaminen ja ihmisen kunnioittaminen. Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää, mitä vanhuus omalla kohdalla merkitsee.

Vanhusten kokonaishyvinvointi ei parane, jos poliitikot ryhtyvät kisaamaan siitä, minkä puolueen työkalupakilla korjausliikkeet toteutetaan. Helppoja ratkaisuja ei vanhusten hoivakriisin ratkaisuksi ole. Rajallisista resursseista on otettava käyttöön se, mikä edistää ihmisarvoista vanhuutta.

Kaikkeen ei tarvita euroja. Henkistä hyvinvointia, johon myös hengellinen hyvinvointi kuuluu, tukevat myös aineettomat asiat. Ilosanomalla toivosta, joka kantaa, on hauraan elämän keskellä kaikupohjaa.  

Yle Areenassa on katsottavissa Muhammad Alin (k. 3.6.2016), olympiavoittajan ja nyrkkeilyn raskaan sarjan kolminkertaisen maailmanmestarin vaiherikasta elämää ja uraa luotaava sarja. Sen viimeisessä jaksossa vanhuutensa jo keski-iässä kohdannut nyrkkeilijä sytyttää vapisevin käsin Atlantan vuoden 1996 kesäkisojen olympiatulen. Katsomossa kyynelehditään. Elämän oma laki, voimista riisuminen, opetti mestarille nöyryyttä. Hän kasvoi ihmisenä. Myös hän tarvitsi hoivaa. Sarja on erinomainen peili oman ikääntymisemme sekä arvojemme ja asenteidemme pohdintaan - ja mielen muutokseen, jos se on tarpeen.

Juhani Lavanko,
Karjasillan seurakunnan kirkkoherra

Teksti on julkaistu Forum24-lehdessä 26.1.2022.