Rauha ja sen kasvot

Tätä kirjoittaessani Euroopan maaperällä on käyty sotaa kolmen vuorokauden ajan. Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan seurataan mediassa hetki hetkeltä. Ajantasainen materiaali leviää, uhrien tarinoita kerrotaan sosiaalisessa mediassa.  

Tätä sotaa on jo sanottu ensimmäiseksi Tiktok-sodaksi. Nuorten suosimassa sosiaalisen median kanavassa sota alkoi propagandalla jo viikkoja sitten. TikTokiin kylvettiin pelottelua. Oma nuoreni kysyi: ”Äiti, kuollaanko me kaikki kohta?” 

Kun sota on nyt totta ja käynnissä, pelko on suuri.

Kun katsomme kodeistaan pakenevia ukrainalaisia ja pelkoa heidän kasvoillaan, emmekö katsokin itseämme? Mielessämme on kysymys: voiko tämä tapahtua myös täällä? On sydäntä särkevää katsoa perheiden matkaa. Sylissä on kissa, takapenkillä lapset ja mummi, kasseissa vain välttämätön. Moni, joka on kokenut evakkomatkan, on tuolla matkalla mukana. 

Pelon keskellä on ollut tärkeä huomata, että tässä sodassa ihan jokaisella on yksi vihollinen. Se ei ole Venäjän kansa. Siskot ja veljet ovat lähteneet kaduille sadointuhansin, kertomaan ukrainalaisille ja koko maailmalle, että me tavalliset kansalaiset emme halunneet tätä. He tulevat esiin omilla kasvoillaan, ja vaarantavat turvallisuutensa.

Sodan kylmien kasvojen sijaan tarvitaan nyt kasvoista kasvoihin katsomista. Viisas pastoriystäväni Helena Kauppila kirjoitti facebook-päivityksessään, miten väkivallan teot, alistaminen ja kiusaaminen perustuvat aina siihen, että ei nähdä toisen kasvoja. Koska jos katsoo, saattaa nähdä oman itsensä. Mitä silloin näkee?

Juutalaisen viisauden mukaan yö on ohi, kun päivä on valjennut sen verran, että erottaa ystävän kasvot.

Toivomme ja rukoilemme pimeyden väistymistä. 

 

Tuomiorovasti Satu Saarinen

Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 2.3.2022.
 

Ota yhteyttä

Tuomiorovasti, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto: Puheenjohtaja
Oulun tuomiokirkkoseurakunta
Isokatu 17
90100 Oulu