Pyhää etsimässä

Katselin piispa Keskitalon seurueen kuvia Facebookista paavin tapaamisesta Vatikaanissa. Kuvien perusteella kyseessä oli seurueelle selvästi merkittävä hetki. Ehkä jopa pyhä hetki?

Allegrin kuorokappale Miserere oli 1600-luvulla tarunomainen teos. Sitä kuunneltiin vain hiljaisen viikon keskiviikkona ja perjantaina ja vain Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa. Nuotit olivat Paavin takana. Näin tapahtui aina siihen asti, kunnes muuan 14-vuotias Mozart tuli kuuntelemaan taivaita hipovan teoksen. Säveltäjä tallensi sen myöhemmin illalla ulkomuistista paperille. Nuotinnoksena Miserere lähti leviämään eri puolille maailmaa.

Onko pyhä jotain, jonka pitää olla lukkojen takana, harvoin saatavilla, silloin tällöin koettavissa? Vai onko pyhälle käynyt kuin Miserere -teokselle, se on kopioitu ja tuotu jokaisen kuultavaksi missä ja milloin vain? Moni kokee nykyään, ettei mikään oikein erota enää pyhää arjesta.

Pyhää on etsittävä. Alkuun pääsee esimerkiksi Joel Haahtelan mainioiden pienoisromaanien kautta. Ne ovat kaunista kerrontaa pyhän etsimisestä.

Rudolf Otton mukaan pyhä on samaan aikaan pelottava ja puoleensavetävä. Siitä ei halua parantua ja siihen jää jano. Kelttiläiset puhuivat ohuista paikoista. Se on paikka, jossa maa ja taivas koskettavat. Se voi olla myös tilanne tai tunne, paikka, jossa on rukoiltu paljon. Tietty muisto tai hautapaikka. Luontokokemus.

Tunnistan itsessäni pyhän kaipuun. Haluan, että elämässäni on pyhää. Pyhä muistuttaa itseäni olemisen pienuudesta ja elämän merkityksellisyydestä. Minut pyhän kaipuu on johdattanut aina uudelleen Sanan ja ehtoollisen ääreen. Kaikkea ei tarvitse elämässä riisua järjellä. Mysteerille pitää jättää sijansa.

Jaakko Tuisku,
Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra

Teksti on julkaistu Forum24-lehdessä 2.2.2022.

Ota yhteyttä

Kirkkoherra
Karjasillan seurakunta
Kotkantie 3 B1, 2. krs
90250 Oulu

Karjasillan seurakunnan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja