Puolueuskollisuus – hyve vai pahe?

Demokratiassa päätöksenteko halvaantuu, jos näkemyserojen sietokyky puuttuu eikä kompromissien tekemiseen ole valmiutta. Oululaisessa kuntapolitiikassa on haastetta, kun pitää sovitella yhteen poronhoitoalueen ja ruutukaavan intressit.

Ihminen on sosiaalinen eläin, jolla on porukkaan kuulumisen tarve. Tarve on kansalaisyhteiskunnan edellytys. Jos tarve menee överiksi, ei seuraa hyvää. Porukassa tyhmyys tiivistyy. Päteekö sanonta politiikassa? Poliittisessa historiassa on esimerkkejä monipuoluejärjestelmän rapautumisesta ja ajautumisesta diktatuuriin. Merkkejä Mussolinin Italian ja Hitlerin Saksan suuntaisesta kehityksestä on maailmalla tänäänkin. Ääritilanteessa porukkaan kuulumisen ja puolueuskollisuuden hinta on kaiken mahdollisen valheen ja vääryyden hyväksyminen. Yhdysvalloissa ylivoimainen enemmistö kansasta on tutkimusten mukaan valmis valitsemaan oman puolueen ehdokkaan, vaikka tämä uhkaisi demokratiaa (Anna-Sofia Berner, HS 13.2.). Toisinajattelija Aleksandr Solzhenitsyn sanoi neuvostoajan politiikasta, että ”valheesta ei ole tullut vain moraalinen kategoria vaan valtion tukipilari”. Kansainvälistä politiikkaa seuratessa havaitsee, että valheesta on laajemminkin kehkeytynyt hyväksytty vallan käytön väline.

Lukuisten kansainvälisten esimerkkien valossa puolueuskollisuus ei ole hyve eikä pahe. Demokratiavajeeseen voi näet yhtä hyvin johtaa myös puolueuskottomuus, esimerkkinä Hitlerin valtaannousu. Oleellinen äänestäjän kansalaistaito on valvominen ja hereillä olo. Järki on Jumalan lahja. Se on tarkoitettu käytettäväksi rinnan tunteiden kanssa. Kärsivällisyyttä ja voimia kuntavaaliehdokkaille.

Juhani Lavanko, Karjasillan seurakunnan kirkkoherra

(Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 10.3.2021)