Kunnes myrsky on ohitse

Tunnenko itseni? Siinäpä kysymys, jonka olen esittänyt vasta viime aikoina itselleni. Vaikuttaakohan siihen parin vuoden päässä häämöttävä 40 vuoden ikä vai tämä erilainen maailmantilanne. Monet ovat kuluneen vuoden aikana joutuneet kohtaamaan itsensä ehkä uudessa valossa. Elämän turvarakenteet menivät uusiksi vuosi sitten, kun yhteiskunta suljettiin. Itselleni havahduttavin hetki oli koulujen sulkeminen.  Tuntui melkein kuin sota näkymätöntä vihollista vastaan olisi alkanut. Monelle se merkitsi myös arkielämän muuttumista haastavammaksi.

Elämän tasapainon järkkyminen saa helposti vahvaltakin vaikuttavan horjumaan. Monet arkisilta tuntuvat asiat nousevat uuteen arvoon. Meidänkin lapsemme aluksi riemuitsivat etäkoulun alkamisesta, mutta kyllä hymyt aika pian hyytyivät. Ilo oli suuri, kun koulun ovet taas avattiin. Mikä suuri etuoikeus meillä suomalaisilla onkaan, että lapset saavat maksutonta opetusta ja ruokaa päivittäin! Valitettavasti ihmisillä on taipumus huomata hyvät asiat vasta sitten kun niistä on joutunut luopumaan. 

Merkittävin huomio omasta elämästä on ollut ehkä se, että toisinaan arjen jalkoihin jääneet arvot jotenkin kirkastuivat. Näistä tärkeimpinä läheisimmät ihmiset ja usko. Raamatun Psalmien kirjassa on sanat ”Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse” (Ps. 57:2). Elämän ulkoisten muutosten hallitsemattomuuden takia olomme voi tuntua siltä, kuin olisimme uppoavassa laivassa vailla pelastusrengasta. Kun ulkopuolella myrskyää, sisäinen rauha on entistäkin tärkeämpää ja kannattelee meitä toivottoman päivän ja yön yli seuraavaan auringonnousuun. 

Tarja Sakko,
Oulunsalon seurakunnan kanttori

Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 14.4.2021.

Ota yhteyttä

Kanttori
Oulunsalon seurakunta
Vattukuja 2
90460 Oulunsalo