Hyvää matkaa

Papin perustyötä on hautaan siunaaminen. Olen lukuisissa hautajaisissa katsellut kuinka surevat omaiset tuovat kukkalaitteet arkun ääreen. Yksi asia kiinnittää huomion yhä uudelleen ja uudelleen. Se on se, kun omaiset sanovat arkun äärellä ”hyvää matkaa”. ”Hyvää matkaa”. Se toistuu hautajaisista toiseen. ”Hyvää matkaa”.

Tuossa lyhyessä lauseessa on jotain hyvin koskettavaa. Olen jäänyt miettimään, mitä se kertoo meistä ja ajattelustamme kuoleman äärellä.

Maailman kaikkiin kulttuureihin liittyy jonkinlainen uskonnollinen piirre. Maailmasta ei ole löydetty kulttuuria, jossa ei olisi merkkiä uskonnollisesta ajattelusta tai käyttäytymisestä. Meissä elää syvällä tarve sanottaa kuolemanjälkeistä elämää ja siirtymää sinne. ”Hyvää matkaa”, kiteyttää sen osuvasti.

Matkalle lähtemisen ajatus yltää esikristilliseen aikaan asti. Kun ihminen oli kuolemassa, avattiin ikkuna tai pelti, jotta vainajan sielu pääsisi ulos. Silmät suljettiin, jotta vainaja ei ottaisi mukaan ketään. Vainajaan mukaan on laitettu tärkeitä tavaroita vielä 1900-luvulla. Silloin tällöin kuulen edelleen, että vainajan mukaan arkkuun on laitettu jotain tärkeää. Vainaja pistettiin arkkuun mahdollisimman pian, ettei hän olisi kotia vailla. Pohjoismaissa on tavattu soutuveneen muotoisia arkkuja, jolla voi ylittää manalan vedet.

”Hyvää matkaa”, kertoo siitä, että kuolema on mysteeri. Se on meidän toive siitä, että kunpa kaikki ei olisi tässä, ettei kuolema olisi pääte, vaan vaihe johonkin uuteen. ”Hyvää matkaa” on meidän suuhumme sopiva ilmaus siitä, että nähdään vielä. Kaikki ei ole tässä. Se on tavallisten ihmisten suuhun sopiva rukous. ”Hyvää matkaa”.

 

Jaakko Tuisku,
Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra

 

Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 19.5.2021.

Ota yhteyttä

Kirkkoherra
Karjasillan seurakunta
Kotkantie 3 B1, 2. krs
90250 Oulu

Karjasillan seurakunnan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja