Vanhustyön teesit peräävät keskustelua ihmisarvosta ja kuolemasta

Kirkon vanhustyön seitsemän teesiä julkaistaan 7.10. alkavalla valtakunnallisella vanhustenviikolla. Teesien avulla halutaan kiinnittää huomiota vanhusten hyvään kohteluun ja oikeuksiin sekä seurakunnissa että yhteiskunnassa.

Työalasihteeri Irene Nummela Kirkkohallituksesta nostaa teesien kärkeen vanhuksen arvon kunnioittamisen, itsemääräämisoikeuden ja valmiuden keskustella kuolemasta vanhuksen kanssa. Teesit haastavat vanhusten parissa työskenteleviä ja omaisia eettiseen pohdintaan oman toimintansa suhteen.

Irene Nummelan kokemuksen mukaan vanhukset tarvitsevat nykyistä enemmän mahdollisuuksia käydä läpi kuolemaan liittyviä asioita. Hän perää kirkolta rohkeutta ja uskallusta puhua kuolemasta. Siitä keskusteleminen vaatii kirkon työntekijältäkin kuoleman käsittelyä omalta kohdaltaan.

"Kuoleman lähellä mennyt elämä nousee voimakkaasti mieleen. Vanhuksella on tarve tehdä sinunkaupat menneen elämänsä kanssa. Usein vanhukset kokevat, että omaisten kanssa on vaikea puhua näistä asioista, koska puhe kuolemasta on omaisille ahdistavaa."

Ihmisarvoinen itsemääräämisoikeus

Vanhustyön ensimmäinen teesi liittyy vanhuksen ihmisarvoon niin hoitoratkaisuissa kuin elämänkokemuksen arvostamisessa. Teeseissä kiinnitetään huomiota myös vanhuksen itsemääräämisoikeuteen häntä itseään koskevissa asioissa. Nummelan mielestä ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus eivät vanhusten kohdalla aina toteudu vaan vanhukset esineellistään.

"Vanhukselta ei aina kysytä hänen toivettaan hoidon järjestämisen suhteen, vaan omaiset ja lääkärintodistus määrittelevät esimerkiksi sen, hoidetaanko vanhusta kotona vai laitoksessa. Vanhusta tulee kunnioittaa niin, että hänen omat toiveensa hoidon suhteen huomioidaan", Nummela sanoo.

Nummela soisi, että omaiset huolehtisivat enemmän vanhuksistaan sen sijaan, että vanhus vaivalloisuuden vuoksi jätetään muiden hoitoon. Ratkaisut eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia. Esimerkiksi muutto uudelle paikkakunnalle saattaa merkitä vanhukselle kipeää repäisyä tutusta ympäristöstä uuteen.

Nummela muistuttaa lisäksi, että ihmisarvoiseen vanhuuteen kuuluu myös oikeus hengelliseen hoitoon ja huolenpitoon.

Voimavarat ja hiljainen tieto käyttöön

Ihmisarvon toteutumiseen liittyy myös mahdollisuus käyttää voimavarojaan. Nummela usuttaa seurakuntia kehittämään mielekästä tekemistä ikääntyneille.

"Mielekkäissä toimintamahdollisuuksissa huomioidaan se tietotaito, jota eläkkeelle siirtynyt on käyttänyt työelämässään. Osa ikääntyneistä antaa mieluiten käyttöön harrastuksista kertynyttä osaamistaan. Iäkkäimmät ovat nähneet sodat ja yhteiskunnan muutokset. Elämänkokemus tuo paljon hiljaista tietoa, jota meillä nuoremmilla ei ole. Tärkeää onkin kysyä ikääntyneiltä, mitä he itse haluaisivat tehdä."

Kirkon vanhustyön teesien takana on kirkon vanhustyön strategiaryhmä, johon kirkon ja seurakuntien lisäksi kuuluvat edustajat Stakesista ja Vanhustyön keskusliitosta. Teesit avaavat lyhyesti vanhustyön strategian painopistealueita. Ne on tarkoitettu seurakunnassa vanhustyötä tekeville ja yhteistyökumppaneille.

Vuoden 2006 tilastojen mukaan diakonian yli 5200 ryhmästä noin 30 % oli eläkeläisten ryhmiä. Diakonian asiakkaista noin joka neljäs oli yli 74-vuotias.

"Kolmas sektori ja muu yhteiskunta ovat heräämässä siihen, että seurakunta on hyvä ja osaava yhteistyökumppani. Verkottuminen on myös kirkon vanhustyössä yhä tärkeämpää. Moni asiakas on kunnille ja seurakunnille yhteinen. Esimerkiksi seurakuntien ryhmätoiminta saattaa vähentää kotikäyntien tarvetta silloin, kun ongelmana on ensisijaisesti masennus ja yksinäisyys", Nummela sanoo.

Valtakunnallista vanhustenviikkoa vietetään 7.-14.10. Viikon teemana on tänä vuonna Ikääntyminen arvoonsa. (KT 5.10.2007 mv)

KIRKON VANHUSTYÖN TEESIT

1. Vanhuksen arvo
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on Jumalan luoma ja siksi arvokas. Ihmisen arvo ei perustu ikään eikä sosiaaliseen asemaan. Vanhusta kohdellaan ihmisarvoisesti kaikissa hänen elämänvaiheissaan

2. Hengelliset tarpeet
Vanhuksella on oikeus hengelliseen hoitoon ja huolenpitoon sekä sanan ja sakramenttien osallisuuteen. Hengellisessä hoidossa  häntä tuetaan löytämään armon ja sovituksen mahdollisuus.

3. Omien voimavarojen käyttö
Vanhuksen elettyä elämää ja ainutlaatuisuutta kunnioitetaan. Hänelle tarjotaan mahdollisuuksia kulttuurisiin ja esteettisiin kokemuksiin. Hänellä on oikeus ainutlaatuisiin muistoihin ja perinteisiin.

4. Itsemääräämisoikeus ja yksityisyys
Vanhuksella on oikeus yksityisyyteen ja oikeus päättää häntä itseään koskevista asioista. Hänellä on myös oikeus saada tietoa päätöksen teon pohjaksi.

5. Huolenpito ja turvallisuus
Vanhus saa yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa ja huolenpitoa. Vanhuksen toimintaympäristö on turvallinen ja esteetön.

6. Yhteisöllisyys
Vanhuksella on oikeus yhteyden ja vuorovaikutuksen kokemiseen sekä lähimmäisenrakkauteen.

7.Oikeus ihmisarvoiseen kuolemaan
Vanhuksella on oikeus keskinäiseen sovintoon ja eheytymiseen elämän kokemuksista.  Elämän loppuvaiheessa on huolehdittava elämän laadusta. On huolehdittava siitä, ettei vanhuksen tarvitse kokea  tarpeetonta kipua tai yksinäisyyttä.