Nuorisobarometri 2006: Nuorten uskonnollisuus yksilöllistä
(KT 5.10.06 V.S.) Syksyn seurakuntavaalien yhteydessä nostetaan esille nuorten (15–29-vuotiaat) ajatuksia uskonnollisuudesta ja seurakunnassa vaikuttamisesta. Kuuluuko nuorten ääni kirkossa? -hankkeen tavoitteena on herättää keskustelua nuorten uskonnollisuudesta, nuorista kirkon jäseninä ja osallistuvasta seurakuntalaisuudesta.
Seminaarisarjassa käytävää keskustelua pohjustaa valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan Uskon asia - Nuorisobarometri 2006 -tutkimus, jossa pureudutaan nuorten vakaumuksellisuuteen ja uskonnollisuuteen. Vuoden 2006 Nuorisobarometrin on toimittanut dosentti Terhi-Anna Wilska.
Vuoden 2006 Nuorisobarometrin pääteemana on uskonto ja nuorten suhde kirkkoon. Toinen keskeinen teema on kansalaisvaikuttaminen kuten presidentinvaaleissa ja seurakuntavaaleissa äänestämiseen liittyvät kysymykset. Lisäksi tämän vuoden Nuorisobarometrissa kysyttiin myös aiemmin kysyttyjä asenteita kuten työasenteita, käsityksiä syrjäytymisen syistä, eri asioiden moraalista hyväksyttävyyttä, epävarmuuden ja turvattomuuden aiheuttajia, luottamusta instituutioihin sekä tyytyväisyyttä elämään. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan Nuoran TNS-Gallupilla teettämässä tutkimuksessa haastateltiin 1800 suomenkielistä ja 100 ruotsinkielistä 15–29 –vuotiaista nuorta. Barometrijulkaisussa analysoidaan nuorten ja uskonnon suhdetta tilasto-osion lisäksi asiantuntija-artikkeleissa.
Barometrin mukaan kaksi kolmasosaa haastatelluista nuorista uskoi Jumalaan, joskin vain hieman yli 40 % piti itseään uskonnollisena. Toisaalta vakaumuksellisia ateisteja löytyi alle kymmenen prosenttia. Kirkon oppien mukaan Jumalaan uskoi viidennes nuorista. Lapsuudenkodin uskonnollisuus vaikutti nuorten uskonnollisuuteen huomattavasti. Tytöt olivat myös poikia uskonnollisempia.
Kirkossa käyminen ja muu uskonnon harjoittaminen oli nuorten keskuudessa vähäistä ja osallistuminen muuhun kirkon toimintaan vielä vähäisempää. Kuitenkin nuoret pitivät useaa kirkon toimintamuotoa tarpeellisena ja periaatteellista halukkuutta osallistumiseen toimintamuotoihin oli selvästi enemmän kuin osallistumista. Tarpeellisimpina kirkon toimintamuodoista nähtiin elämänkaaren rituaalit kuten hautaan siunaaminen ja kaste, sekä lasten ja nuorten kerhot. Tulevista kirkollisvaaleista tiesi vajaa viidennes, joista suurin osuus oli kirkon toimintaan osallistuvia nuoria.
Mielikuva evankelis-luterilaisesta kirkosta on kaikesta huolimatta hyvä. Myönteisesti ajatellaan myös muun muassa ortodoksisuudesta, itämaisista uskonnoista ja juutalaisuudesta. Negatiivisimmin asennoidutaan saatananpalvontaan, Jehovan todistajiin sekä uusiin herätysliikkeisiin ja uskonnollisiin ryhmittymiin, kuten skientologiaan. Myös islaminuskosta nuorten käsitys on melko negatiivinen, kristillisistä kirkkokunnista huonoin imago on roomalaiskatolisella kirkolla.
Uskonnollisuus vaikutti selvästi nuorten moraalikäsityksiin ja työasenteisiin, mutta tutkimuksessa ei löytynyt näyttöä siitä, että vähemmän uskonnollistenkaan nuorten käsitys oikeasta ja väärästä olisi erityisen hämärtynyt tai tapaus- ja tilannekohtaisesti vaihteleva. Esimerkiksi ”protestanttinen” työetiikka ja taloudellinen moraali ovat vahvasti sidoksissa suomalaiseen kulttuuriin, eivät pelkästään uskontoon. Myös esimerkiksi koulujen juhlien uskonnolliset piirteet nuoret näkivät kulttuuriin kuuluviksi eivätkä kannata niiden poistamista.
Vaikka nuorten uskonnollisuus on tutkimuksen mukaan vielä kohtuullisen suurta, evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema itsestään selvänä uskonnollisena vaihtoehtona on vähentynyt. Individualistisesti ajattelevat nuoret kokevat, että he voivat itse rakentaa oman maailmankuvansa erilaisista aineksista. Kasvava kirkosta eroaminen ei siis automaattisesti heijasta kriittisyyttä uskontoa kohtaan sinänsä.
Luottamus kirkkoinstituutioon on laskenut, mutta kirkko on kuitenkin nuorille edelleen olemassaolon peruskysymyksiin liittyvä turvaverkko elämän käännekohdissa ja niihin liittyvissä siirtymäriiteissä. Barometrin tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että houkutellakseen nuoria toimintaansa kirkon pitäisi muuttua ehkä vähemmän dogmaattiseksi ja avoimemmaksi yksilöllisille tavoille uskoa.
Yli 90 % nuorista pitää työtä tärkeänä osana elämänsisältöä
Barometri-aineistosta käy ilmi, että nuoret arvostavat työtä yhtä paljon kuin ennenkin – ja jopa enemmän. Nuoret ovat myös pääosin tyytyväisiä koulutukseensa työtä ja tulevaisuutta ajatellen. Kuitenkaan nuorten asema työmarkkinoilla ei välttämättä ole parantunut: aikaisempiin vuosiin verrattuna nuorten pätkä- ja osa-aikatyöt ovat lisääntyneet, varsinkin nuorilla naisilla.
Nuorisobarometrissa kysyttiin myös, mitkä ovat vastaajien mielestä pääasiallisia syitä syrjäytymiseen. Aiempiin kyselyvuosiin (1998 ja 2002) verrattuna nuorten asenteet syrjäytymisen syitä kohtaan ovat muuttuneet selvästi solidaarisemmiksi ja suvaitsevammiksi. Syrjäytymisen katsotaan entistä harvemmin johtuvan omasta syystä, kuten laiskuudesta tai epäterveellisistä elämäntavoista.
Suvaitsevaisuus näkyy myös nuorten mielipiteissä eri asioiden hyväksyttävyyttä kohtaan. Etenkin seksiin liittyvät asenteet ovat melko vapaamielisiä lukuun ottamatta parisuhteen ulkopuolista seksiä ja sen ostamista ja myymistä. Tosin seksiin liittyvissä kysymyksissä naisten ja miesten välillä on huomattavia eroja. Vähiten hyväksyttäviksi nuoret kokevat erilaiset taloudelliset väärinkäytökset, kuten työttömyyskorvausten huijaamisen ja pimeän työn tekemisen.
Epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita nuoret kokevat eniten oman perheen hyvinvoinnin ja taloudellisen toimeentulon vuoksi. Vuoteen 2004 verrattuna epävarmuus on kuitenkin vähentynyt, erityisesti maahanmuuttajien määrän lisääntymisen, asuinympäristön turvattomuuden ja opiskelun suhteen. Yleisesti ottaen tärkein turvallisuutta lisäävä asia on pysyvä työsuhde.
Luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on muuttunut molempiin suuntiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suurinta luottamusta nauttivat tasavallan presidentti ja hallitus, pienintä taas Nato ja lehdistö. Luottamus on kasvanut pankkeja ja poliittisia puolueita kohtaan ja laskenut muun muassa suuryrityksiä, kirkkoa, puolustusvoimia ja Euroopan unionia kohtaan. Äänestysaktiivisuutensa presidentinvaaleissa nuoret arvioivat korkeammaksi kuin mitä se todellisuudessa on ollut.
Kuuluuko nuorten ääni kirkossa?
Kuuluuko nuorten ääni kirkossa? -seminaarisarjan toteutuksesta vastaavat valtion nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora), Nuorten Keskus ry ja sen yhteydessä toimiva NAVI-ryhmä, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry, Nuorisotutkimusverkosto sekä Kirkon tutkimuskeskus yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntien kanssa.
Seminaarikiertue käy jokaisessa Suomen hiippakunnassa ja tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Jokaiseen seminaariin osallistuu kyseisen hiippakunnan piispa, tutkimusten alustajat sekä panelisteja. Tilaisuuksiin kutsutaan erityisesti nuoria, nuorisojärjestöjen ja nuorten vaikuttamisryhmien edustajia, nuorten parissa työskenteleviä, kirkon ja kuntien luottamushenkilöitä, nuoriso- ja uskontotutkijoita sekä asiasta muutoin kiinnostuneita.
Oulun hiippakunnassa pidettävien seminaarien ajankohdat ja paikkakunnat:
to 26.10. klo 13, Oulu (Pääkirjasto, Pakkala-sali, Kaarlenväylä 3) ja
ti 31.10. klo 13, Rovaniemi (Hotelli Oppipoika; Korkalonkatu 33)
Uskon asia - Nuorisobarometri 2006 on luettavissa osoitteessa http://www.minedu.fi/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/barometrit/liitteet/Nuorisobarometri_2006.pdf