Tiedote 1.11.2010

Mozartin Requiem soi pyhäinpäivänä Oulun tuomiokirkossa ja Virtuaalikirkossa

Tulevana pyhäinpäivänä 6.11. on mahdollisuus hiljentyä kuuntelemalla W.A. Mozartin Requiemia eli sielunmessua. Tilaisuus alkaa Oulun tuomiokirkossa kello 20. Mukaan pääsee myös internetin välityksellä osoitteessa www.virtuaalikirkko.fi.

Alkujaan sielunmessu on ollut katolisen kirkon hautajaisjumalanpalvelus, mutta 1700-luvulla se tuli tunnetuksi myös itsenäisenä sävellysmuotona. Pyhäinpäivänä kuultava Mozartin Requiem on sielunmessuista tunnetuin.

Teoksen toteuttavat noin 50-henkinen Oulun katedraalikuoro ja 25-henkinen Oulunsalo Ensemble-orkesteri. Teoksen solisteina laulavat sopraano Henna-Mari Sivula, altto Sirkka Rautakoski, tenori Niall Chorell ja basso Ari Rautakoski. Teoksen johtaa Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Raimo Paaso.

Esityksen ohjelma maksaa 15 euroa. Opiskelijoille, varusmiehille ja eläkeläisille ohjelman hinta on 10 euroa. Ohjelmia voi ostaa kirkon ovelta tuntia ennen konsertin alkua. Ohjelman ostaneilla on etuoikeus istumapaikoille.

Lisätietoja: Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Raimo Paaso, p. 040 838 6807

Huom! Median edustajat ovat tervetulleita seuraamaan tuomiokirkossa pidettäviä harjoituksia tiistaina 2.11. kello 19 tai keskiviikkona 3.11. kello 19.

Mozartin Requiem Wikipedian mukaan:

Requiem d-molli, KV 626, on Wolfgang Amadeus Mozartin pääosin säveltämä sielunmessu, jonka parissa hän työskenteli kuolinvuotenaan vuonna 1791. Teoksen viimeisteli pääasiassa Franz Xaver Süssmayr ja se valmistui lopullisesti seuraavana vuonna. Teos on kirjoitettu neljälle solistille (sopraano, altto, tenori, basso) sekä kuorolle ja klassisminajan orkesterille. Kokoonpanossa on kaksi basettitorvea, kaksi fagottia, kaksi trumpettia, kolme pasuunaa, patarumpu, viulut, alttoviulu sekä basso continuo, joka koostuu sellosta, kontrabassosta ja uruista.

Teoksen synty

Teoksen tilasi heinäkuussa 1791 kreivi Franz von Walsegg zu Stuppach, joka halusi kunnioittaa sillä vastikään kuolleen vaimonsa muistoa. Kreivin tarkoitus oli esittää teos omana sävellyksenään. Mozart sai teoksesta ennakkopalkkota 60 dukaattia ja lupauksen lisäpalkkiosta kun teos valmistuisi. Kesän Mozart oli kiireinen kahden oopperansa Taikahuilun ja La clemenza di Titon kanssa ja säveltäjä palasi teokseen pariin vasta syksyllä palattuaan Wieniin. Marraskuun lopulla säveltäjä sairastui tautiin, jonka lääkäri myöhemmin nimesi sotilaskuumeeksi (vaikka aiheesta on vuosisatojen aikana esitetty lukuisia teorioita). Joulukuun 4. iltapäivänä Mozart tunsi itsensä niin terveeksi, että esitti ystäviensä kanssa osia edelleen keskeneräisestä Requiemistaan. Samana iltana hänen tilansa huononi nopeasti ja hän kuoli 5. joulukuuta, viisi minuuttia yli puolenyön.

Mozartin kuollessa Requiem oli edelleen keskeneräinen ja säveltäjän vaimo Constanze antoi teoksen viimeistelyn Josef Eyblerille, joka kuitenkin pian luopui tehtävästä ja käsikirjoitus päätyi Mozartin entisen oppilaan Franz Xavier Süssmayrin käsiin, joka lopulta vei teoksen päätökseen. Süssmayr orkestroi teokseen kyriestä eteenpäin, saattoi Sequentia-osan eli Dies iraen Lacrimosan-jakson loppuun 22 uudella tahdilla ja sävelsi sielunmessun puuttuvat osat eli Sanctuksen, Benedictuksen ja Agnus Dein. Viimeiseen osiaan, Communioniin, hän uudelleenkäytti teoksen alusta kahta Mozartin säveltämää osaa. Süssmayr sekä Mozartin vaimo sanoivat tämän tapahtuneen Mozartin ohjeiden mukaan. Monet ovat kuitenkin epäilleet, että Mozart ei olisi oikeasti halunnut käyttää toistoa teoksessa. Kreivi Walsegg-Stuppach esitti Requiemin omana sävellyksenään kuolleen vaimonsa kunniaksi 14. joulukuuta 1793.

Epäilyjä teoksen viimeistelijästä

On mahdollista, että jotkut muut säveltäjät (esimerkiksi Antonio Salieri) olisivat auttaneet Süssmayria, tai että hän olisi laatinut sävellyksen osittain Mozartin jättämien luonnosten pohjalta. On myös epäilty, että vanhempi säveltäjä Maximilian Stadler, olisi saattanut loppuun Domine Jesun orkestraation. Agnus Dei -osio taas muistuttaa Mozartin aiempaa messua (KV 220), ja sen on epäilty perustuneen Mozartin antamiin ohjeisiin tai luonnostelmiin. Yleensä tällaiset näkemykset perustuvat oletukseen, että teoksen hienot osat ovat vahvasti Mozartin vaikutuksenalaisia ja kohdat, joissa nähdään olevan heikkouksia, olisivat taas Süssmayrin tekemiä. 1900-luvulla teoksesta on tehty lukuisia uusia versioita, joissa on joko paranneltu Süssmayrin orkestraatiota tai radikaaleimmillaan jopa poistettu kaikki Mozartin kuoleman jälkeen ilmestynyt aines.