Perheväkivaltaan puututtava ajoissa
Kirkkopäivillä Turussa keskusteltiin perjantaina 25.5. perheväkivallan vaikutuksesta lapseen ja aikaisesta puuttumisesta väkivaltatilanteeseen sekä vuodenvaihteessa voimaantulevasta uudesta lastensuojelulaista.
Perheväkivallasta kertovan Kotikatu 21 -näyttelyn avannut lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula totesi, että viranomaisten väliset verkostot ja toimintamallit kaipaavat tiivistämistä, lasten parissa työskentelevät lisää täydennyskoulutusta ja voimavarat vahvistamista.
”Uusi lastensuojelulaki selkeyttää salassapitosäädöksiä ja viranomaisten velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitus, silloin kun huoli herää. Ilmoitusten tutkimiseen ja arviointiin tulee kuitenkin olla kunnissa riittävät voimavarat.”
Aula korosti, että on hyvin tärkeä paikallisesti ja seudullisesti tunnistaa lapsiin kohdistuneen väkivallan merkit, rohkeus ottaa asia puheeksi ja puuttua siihen. Keskeistä on myös lisätä toimijoiden yhteistyötä, katkaista ja hoitaa tilanne sekä taata juridisen prosessin sujuvuus.
”Lapsiin kohdistuvan väkivallan määrästä ei ole Suomessa riittävästi tietoa. Poliisiammattikorkeakoulu aloittaa syksyllä pilottitutkimusta, jossa kysytään lapsilta ja nuorilta heidän kohtaamastaan väkivallasta. Kunnollinen tieto lasten turvallisuuden tilasta on lähtökohta myös ehkäiseville toimille. Olisikin tärkeää, että turvallisuustilan selvittäminen lapsilta tehdään jatkossa säännöllisin väliajoin.”
Lapset eivät ole välttämättä lojaaleja vanhemmilleen
Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Helena Ewalds esitteli lasten toimintaa perheväkivaltatilanteissa käsitellyttä norjalaistutkimusta. Tutkimuksen mukaan lapset yrittävät rajoittaa väkivallan aiheuttamia vahinkoja esimerkiksi puuttumalla suoraan väkivaltaan tai etääntymällä, salaamalla ja pitämällä yhtä muiden perheen lasten kanssa.
Tutkimuksessa kyseenalaistui käsitys siitä, että lapset ovat automaattisesti lojaaleja vanhemmilleen tai että lapset haluavat asua kotona.
”Lapset ilmaisivat helpotusta ja kokivat vapautta päästessään pois kodista ja saadessaan fyysistä etäisyyttä paikkaan, jossa väkivaltaa tapahtui. Lapsille onkin tärkeintä asua turvassa.”
Lojaalisuutta esiintyi etenkin sisarusten kesken, mutta ei välttämättä omia vanhempia kohtaan. Lapset olivat hiljaa väkivallasta, koska heillä oli hyvät syyt vaieta, esimerkiksi uhkailun vuoksi.
Ewalds huomautti, että yleinen käsitys siitä, että lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen saattaa lisätä tilannetta seuraavan tai arvioivan aikuisten varovaisuutta puhua väkivallasta lapsen kanssa.
Väkivaltaan on puututtava myös sen vuoksi, että lapsuuden väkivaltakokemukset vaikuttavat myöhemmin omaan vanhemmuuteen. Traumatisoituneilla aikuisilla on vähän voimavaroja ja terveitä roolimalleja oman vanhemmuuden tueksi.
Lastensuojeluilmoituksen kynnys madaltuu
Uudessa laissa lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltuu ja ilmoitusvelvollisuus laajenee. Ilmoitusvelvollisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisin sekä seurakunnan työntekijöiden lisäksi muun muassa nuorisotoimen työntekijät sekä yksityisellä sektorilla toimivat palveluntuottajat.
Uuden lastensuojelulain mukaan lastensuojeluilmoitus on tehtävä viipymättä lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Turun Maarian seurakunnan diakoni Erja Perälä korosti, että jo pienikin huoli lapsesta riittää tilanteeseen puuttumiseen eivätkä salassapitosäännökset eivät estä ilmoitusvelvollisuutta. Papiston on kuitenkin pidettävä huoli rippi- ja sielunhoidonsalaisuuden säilymisestä.
Tilaisuuden keskusteluissa tuotiin esille, että Turun ja Kaarinan sekä Tampereen seurakuntayhtymissä luodaan koulutusta ja toimenpidemalleja tilaisuuteen puuttumiseksi mahdollisimman varhain. Toimintamalli on myös otettava puheeksi ennalta kaikkien vanhempien kanssa, jotta malli koetaan tasapuoliseksi kaikille eikä sen soveltaminen tule yllätyksenä vanhemmille. (KT 25.5.2007 oa-h)