Kirkon slangi voi yhdistää ja sulkea ulkopuolelle
Näytelmäkirjailija, ohjaaja Juha Jokelalle jumalanpalveluksesta tulevat mieleen urut ja armo, Turun piispa Kari Mäkiselle syvyys ja latteus, suomen kielen professori Kaisa Häkkiselle perinteisyys ja juhlallisuus. He keskustelivat lauantaina Kirkkopäivillä Turussa siitä, avautuuko kirkkoslangi. Keskustelussa keskityttiin paljon jumalanpalveluksen kieleen ja siihen, mitä se osallistujille ilmaisee.
”Jumalanpalveluksen kieli on tavattoman hioutunutta merkitykseltään ja käytöltään. Siitä melkein näkyy läpi, se on kuin ikoni toiseen todellisuuteen. Isä meidän –rukous ei ainoastaan ilmaise sitä, mitä sanotaan vaan ihminen liittyy siihen yhdessä toisten kanssa. Siihen ikään kuin uidaan sisään”, pohdiskeli Kari Mäkinen.
”Minulla ei ole kokemusta, että jumalanpalveluksen kieli olisi ikkuna toiseen todellisuuteen, olen ehkä hieman etääntynyt seurakuntalainen. Sen sijaan ehtoollinen, jossa ei puhuta mitään, on kuin liikettä toiseen suuntaan, toisesta todellisuudesta tänne. Kun viini polttaa suussa, sen osaa kääntää mysteerin kielelle, vaikka tietää, että se on alkoholi, joka polttaa eikä Pyhä Henki”, kommentoi Juha Jokela.
Kaisa Häkkisen mukaan jo nimessä ”Isä meidän” näkyy kielen historia. Kukaan ei enää sano niin vaan rukouksen nimi on suora käännös latinasta ja säilynyt perinteisenä.
”Perinteitä tarvitaan. Mikä muu ”firma” voi sanoa järjestävänsä suurtapahtumia 2 000 vuoden kokemuksella”, Häkkinen totesi.
Että pappi olisi tosi
Mäkisen mukaan jumalanpalvelus on parhaimmillaan sekä vuorovaikutteista että yksisuuntaista. Siinä vuorovaikutus ei ole puhumista vaan osallistumista.
”Jumalanpalveluksessa on kahdenlaisia elementtejä: hioutunut liturgian kieli ja kieli, jolla kommunikoidaan. Jumalanpalvelukseen tullaan myös kohtaamaan pyhää eikä vain vuorovaikutukseen.”
Juha Jokela vertasi jumalanpalvelusta draamaan, jossa puhe on toimintaa. Draamassa valitaan, sanotaanko jotain vai jätetäänkö sanomatta, se on teko.
”Minua ärsyttää, jos jumalanpalveluksessa tulee tunne, että pappi ajattelee olevansa hyvä esiintyjä. Siitä tulee hänen shownsa. Toisaalta ärsyttää myös, jos pappi menee kaavan taakse piiloon, sulkee itsensä pois.”
”Hyvässä jumalanpalveluksessa kokee, että pappi on jonkin tärkeän äärellä, hän on tosi ja rehellisen ymmärryksensä mukaan käsittelee aihettaan. Ei papin tarvitse olla hyvä esiintyjä”, määritteli Jokela.
Kirkkopäivien ohjelmassa on ollut myös Juha Jokelan käsikirjoittama näytelmä Fundamentalisti.
Karitsa on eri asia lihakauppiaalle kuin papille
Keskustelussa pohdittiin kielen yhdistävää ja erottavaa vaikutusta.
”Sanat ovat enemmän kuin vain sanoja. Niihin latautuu merkityksiä ja mielikuvat heräävät, kun kuulee sanoja. Kyyhky ja karitsa merkitsevät eri asioita lihakauppiaalle, metsästäjälle ja papille. Kieli yhdistää ja laukaisee ryhmän yhteisen tiedon, kun kieltä käytetään”, pohti Häkkinen.
”Kielen kautta käytetään valtaa, kun määritellään sanojen merkityksiä. Sillä voidaan sulkea ulkopuolelle ja sanoa, että olet kelvollinen jäsen, jos käytät oikeita käsitteitä ja annat niille saman merkityksen kuin me. Tällainen on tuhoisaa ja sitä vastaan on taisteltava kaikin keinoin”, painotti Kari Mäkinen.
Juha Jokelan mielestä on sallittava se, että sanoilla kuten ”pyhä” on erilaisia merkityksiä.
”Kaikilla on ammattislanginsa. Mitä pidemmälle kehittynyt ammatti, sitä erikoistuneempaa on kieli. On ammattitaitoa tietää, milloin käyttää ammattikieltä. Lääkärinkin tulee puhua potilaan kanssa sairauksista eri tavalla kuin toisten lääkärien kanssa”, totesi Häkkinen. (KT 26.5.2007 kh)