Häly hälvenee hautausmaalla

Hautausmaan äänimaisema tarjoaa kaupunkimelun vastapainoksi hiljaisuutta. Hiljaisten äänialueiden merkitystä on nostettu esille viime vuosina erilaisissa tutkimuksissa ja kartoituksissa, joissa melun on todettu heikentävän elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä.

"Hautausmaat soveltuvat erinomaisesti hiljaisiksi alueiksi. Harvat paikat ovat niin rauhallisia kaupungissa ja hautausmaat sijaitsevat myös kohtuullisen lähellä," pohtii tutkija Heikki Uimonen Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitokselta.

Hautausmaiden äänimaisemaa ei ole Uimosen tietojen mukaan mitattu, mutta alue muistuttaa paljon puistoa. Molemmat tarjoavat mahdollisuuden taukoon, rauhoittumiseen, akkujen lataamiseen ja ympäristön tarkkailuun.

Hautausmaan ympäristö on varsin järjestäytynyttä ja säännönmukaista, mikä ei Uimosen mukaan ole huono asia.

"Hautausmaat ovat turvallisia paikkoja hiljentymiseen ja hiljaisuuden kuunteluun. Luontoon tai retriitteihin ei ole välttämättä kaikille mahdollista mennä."

Hautausmaa hiljentää pohtimaan olemassaoloa

Käytännöllisen teologian professorin Heikki Kotilan mukaan hiljentymiseen ja hautausmaihin liittyy kysymys siitä, mikä on ihmisen osa suuressa kokonaisuudessa.

"Hautausmaalla rauhoittuessaan ihminen voi miettiä olemassaolonsa merkitystä ja omaa paikkaansa historiassa”, Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa työskentelevä Kotila pohtii.

Pyhitetyssä ympäristössä käyskenteleminen ja hiljentyminen suuntaavat hautausmaavieraan mielen pohtimaan ihmiselämän jatkumon lisäksi muun muassa paikkakunnan ihmiskohtaloita.

”Omaisen haudan hoitamisessa itsessään on jo jotakin hyvin hiljentävää. Hautaa hoitaessaan ihminen pitää yhteyttä edelliseen sukupolveen. Itse koen puhuttelevina sellaiset sammaleen peittämät hautakivet, joista hädin tuskin näkyy enää tekstejä. Ne muistuttavat elämän katoavaisuudesta.” (KT 20.6.2007 oah/jk)