Kahden maailman välissä

4.9.2018 09.55

Kuvassa Markku Heikkinen seisoo kirjaston takana ja nojaa pylvääseen. Ohjaaja Markku Heikkisen elokuva Ei tietä kotiin nähdään Myllyojan seurakuntatalossa. Oulun seurakuntien tilaamaan näytökseen on vapaa pääsy, halutessaan voi tukea lähetystyötä vapaaehtoisella maksulla.

Keitä he ovat? Värikkäästi pukeutunut joukko tummaihoisia ihmisiä seisoo keskellä lumista Kainuun talvea. Kontrasti ihmisten ja ympäristön välillä on niin voimakas, että se vaikuttaa suorastaan absurdilta. Ohjaaja Markku Heikkinen päättää hieroa tuttavuutta.

Päätös vie hänet lopulta Kongossa syntyneen Charles Nyakarashin ystäväksi ja Kiziban pakolaisleirille Ruandan ja Kongon rajalle. Paikkaan, josta Charles lähti Suomeen ja jossa elää yhä 17 000 elämäntilanteeseensa turhautunutta pakolaista. Kokemuksen tuloksena on elokuva Ei tietä kotiin, joka esitetään torstaina 13. syyskuuta Myllyojan seurakuntatalossa kello 17.

Elokuva kertoo millaista on elää kahden erilaisen maailman välissä. Outoudesta, jota Charles kokee ja jota hän jakaa elokuvassa tyttärelleen Nadinelle kirjeen muodossa.

Maaliskuussa valmistunut ja DocPoint-festivaalilla palkittu elokuva on kiertänyt suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa ja vastaanottokeskuspaikkakunnilla. Markku Heikkinen sanoo, että usein näytöksen päättyessä yleisössä istuu liikuttuneita ihmisiä.

Ohjaajassa itsessään projekti herätti surun.

”Olen ymmärtänyt, miten julma tämä maailma on. Haluaisin elää tasa-arvoisessa maailmassa, mutta maailmassa on poliittisia voimia, jotka eivät jaa samaa näkemystä. Tämän työn myötä minulle avautui myös Keski-Afrikka, alue, josta en tiennyt mitään.”

Heikkinen toteaa, että yhden dokumentin vaikutusvalta on kapea. Mediassa on ylipäätään tilaa vain yhdelle isolle kriisille kerrallaan. Silti elokuvanäytösten jälkeen käydyt keskustelut ovat myös voimaannuttaneet.

Elokuvassa Charles toteaa, etteivät suomalaiset katso häntä kohti eikä naapuri tervehdi. Markku Heikkinen kertoo kainuulaisen isänsä kysyneen, mitä hän oikein voisi pakolaisille sanoa.

”Vastasin, että hymyile. Sitä voisi kokeilla ihan valkoistenkin kesken.”

Myllyojan näytöksessä mukana on myös päähenkilö Charles. Näytöksen jälkeen on aikaa keskustelulle.

 

kuva ja teksti Marita Ahlgren

« Uutislistaukseen