Raamattu kannattaa lukea itse

3.4.2018 09.55

Kuvassa on Kaisu Mikkola, joka pitää kädessään Raamattua.

”Tässä maailmassa moni lyö Raamatulla päähän. Siksi kannattaisi tutkia, mitä siellä oikeasti sanotaan ja mitä ei.”

Oululainen kulttuuriaktiivi Kaisu Mikkola muistuttaa Raamatun olevan osa kulttuuriperintöämme. Luterilaisuus vaikuttaa meissä, halusimmepa tai emme, ja Raamatulla perustellaan yhä erilaisia näkemyksiä. Siksi sen tunteminen on hyödyllistä.

Työuransa kulttuuritoimittajana tehnyt Mikkola kuvailee Raamattua monen henkilön kirjoituksista koostuvaksi ja osittain epäloogiseksi kirjaksi, mutta myös teokseksi, josta löytyy yhtymäkohtia nykyaikaan. Esimerkiksi Hesekielin kirjan ennustukset sodasta ovat kuin kuvaus nykyisestä Lähi-Idän tilanteesta.

Mikkola kuuluu sukupolveen, joka luki Raamattua koulun uskontotunneilla ja opetteli ulkoa pikkuprofeettoja. Nykyisin hän voi tarkastaa jonkin asian Raamatusta, mutta ei lue sitä aktiivisesti.

”Maailmassa on paljon muitakin kirjoja. Useammin kuin Raamattuun, palaan esimerkiksi tsekkiläisen Karel Capekin Puutarhurin vuoteen.”

 

Jos Raamatusta pitäisi valita jokin erityisen tärkeä osa, Kaisu Mikkolalle se olisi Korinttolaiskirjeen 13. luku.  Sanoilla ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta” alkava luku on osa useimpia sukujuhlia.

”Kun äitini kuoli, sain siitä tiedon, kun olin elämäni ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa Korintossa. Korinttolaiskirjeen jakeet luettiinkin äitini hautajaisissa. Se oli kaunista ja lohdullista. Esikoispoikani häissä taas tarjoiluväki helisytti tahtomattaan astioita juuri kun luettiin helisevistä vaskista ja kilisevistä kulkusista”, Mikkola hymyilee.

Kaisu Mikkola juontaa 12. huhtikuuta kello 18 käynnistyvän Minun Raamattuni  -illan, jonka aikana suhteestaan Raamattuun kertovat kirjailija Pauliina Rauhala, isä Marko Patronen ja vatsaelinkirurgian dosentti Vesa Koivukangas. Vanhassa pappilassa pidettävä tilaisuus on osa Oulun Pipliaseuran 200-vuotisjuhlia ja avoin kaikille.

 

kuva ja teksti: Marita Ahlgren

 

Julkaistu 3.4.2018.

« Uutislistaukseen