Suvaitsematonta suvaitsevaisuutta

Helsingin seurakunnat ovat muutamien viime viikkojen aikana julkaisseet valtakunnallisessa päivälehdessä kokosivun ”ilmoituksia.” Ne ovat olleet omassa lajissaan mielenkiintoisia kertoessaan kirkosta, seurakunnasta ja ihmisen ajattelusta. Ne ovat haastaneet ja kutsuneet. Ne ovat olleet ikään kuin yhden yhteiskunnallisen toimijan – kirkon – heittämä avaus. Ajatelkaa ja tulkaa mukaan keskusteluun. Hyvin aikaamme sopiva lähtökohta.

Mielenkiintoista on ollut havaita se, kuinka tuollainen uskon ja kirkon avoin omien ajatusten ja näkemysten esiin tuonti on nostattanut tunteita erityisesti niiden parissa, jotka puhuvat suurella suulla ajattelun vapauden puolesta. On sanottu muun muassa, että tuollainen avoin ”mainos” syrjii uskonnottomia. Erityinen kritiikki on kohdistunut ajatukseen, että ihminen pohjimmiltaan etsii vastauksia olemassaolonsa perimmäisiin kysymyksiin taustaan riippumatta ja että hän löytää kaiken olemisen perimmäisen syyn Jumalasta.

Mikä tuossa on loukkaavaa? Miksi ei saisi puhua niin kuin uskoo? Ja erityisesti, miten ihminen, jolle kirkon sanomalla ei ole merkitystä, voi loukkaantua sanoista, jolla ei ole hänen ajattelunsa perusteiden mukaan hänelle merkitystä? Lisäksi tuo kritisoitu jumalan tai jumaluuden kaipuu ei ole edes kristinuskon omaisuutta vaan ihmiset kulttuurista riippumatta toimivat samoin. Ihminen on etsijä.

Onko tämä postmoderni, jokaisen vapautta ja riippumattomuutta korostava aika, niin heikko että se ei kestä toisella tavalla ajattelevaa, ei erityisesti kirkkoa. Onko niin, että ajattelun vapautta on se, että ei sitoudu mihinkään eikä olla mitään mieltä?

Mielestäni tämän ajan suvaitsemattomimpia ovat ne, jotka suureen ääneen puhuvat suvaitsevaisuudesta. He vaativat jokaiselle oikeutta vapaaseen ajatteluun mutta samalla nousevat barrikadeille kun joku ajattelussaan poikkeaa heidän linjoiltaan. Tästä tuo kritiikki Helsingin seurakuntien toimintaa kohtaan on oiva esimerkki. 

Tällainen sanomisen vapautta rajoittamaan pyrkivä vapaa-ajattelu on mitä suurimmassa määrin älyllistä epärehellisyyttä. Jokaisella, siis myös kirkolla ja sen jäsenillä on oikeus ajatuksen vapauteen ja niiden ilmaisemiseen.