Huulilla on kysymys: miksi?

Lähimmäisyys, vastuullisuus ja toisesta huolen kantaminen ovat niitä arvoja, joiden toivoisi ohjaavan enenevässä määrin yhteiskuntaamme.

Ensin Jokela, nyt Kauhajoki. Ihmisten huulilla on kysymys: miksi? Samalla nousevat ajatukset, jotka hakevat ratkaisua ihmisen ulkopuolelta. Aselaki, vartijat kouluihin, metallinpaljastimet oville, rajoituksia internetin sivustoille ja väkivaltaohjelmat pois elokuvista ja televisiosta. Voisivatko ne tuoda ratkaisun.

Varmaankin nuo kaikki hidastavat ja ehkä ehkäisevätkin joitain tapahtumia mutta syytä näihin traagisiin tapahtumiin on syytä hakea syvemmältä – niin ihmisestä eli meistä jokaisesta kuin sen kautta yhteiskunnastamme. Helppoa vastausta ei ole löydettävissä.

Yhden ajatuksen haluan osaltani tuoda keskusteluun ja se on yhteisöllisyyden sirpaloituminen ja keskinäisen vastuun hiipuminen. Tarkoitan tällä sitä, että samaan aikaan kun perinteinen yhtenäiskulttuuri jää taka-alalle ja siihen perustunut yhteisöllisyys häviää, ei edessä ole yhteisöllisyyden tyhjiö vaan toisilleen vastakkaisten yhteisöjen luoman uusyhteisöllisyyden vastakkainasettelu. Uusia yhteisöjä muodostuu niin arjessa kuin virtuaalimaailmassa ja valitettavan usein näissä virtuaalimaailmoissa muut kuin oman yhteisön jäsenet menettävät ”ihmisyytensä”. He edustavat pahaa, elämää rajoittavaa yhteisöä, jonka tuhoaminen voi muodostua pakkomielteen omaiseksi ajatukseksi. Eli näissä yhteisöissä arvomaailma muodostuu hyvin tarkoitushakuiseksi.

Jo 1980-luvulla kuulin erään Lontoolaisen sosiologian professorin käyttävä lausetta, jota olen usein miettinyt ja joka jälleen Kauhajoen tapahtumien myötä nousi mieleen: ”Jos yhteiskunnassa tai yhteisössä toimitaan niin, että joku ihminen tai ihmisryhmä kokee jäävänsä yhteiskunnan tai yhteisön ulkopuolella, on hyvin todennäköisesti edessä väkivaltainen reaktio.”

Eli tämän synkän ja murheellisen hetken keskellä on hyvä kysyä millaisessa maailmassa me elämme. Millaisia arvoja me toiminnallamme ylläpidämme ja suosimme.

Lähimmäisyys, vastuullisuus ja toisesta huolen kantaminen ovat niitä arvoja, joiden toivoisi ohjaavan enenevässä määrin yhteiskuntaamme. Tilan antaminen ja omista usein itsekkäistä tarpeista tinkiminen toisen kustannuksella voisi avata monia lukkoja.

Onko ihminen tavattavissa kaipaavalle?

Matti Pikkarainen
tuomiorovasti